Kuka olen?

Koska blogi on ollut pitkään enemmän tai vähemmän tauolla, ajattelin kirjoittaa itsestäni esittelyn nyt kun pääsen taas enemmän kirjoittelemaan. Tänne varmaan eksyy sen verran uusia lukijoita, että jonkinlainen esittely on tarpeen. Elämäni on myös muuttunut aikalailla vuosien takaisesta esittelypostauksesta.

Suurin muutos on varmasti äitiys, olen ihanan pienen pojan äiti. Vanhempainvapaa loppuu elokuussa ja sen jälkeen jään vielä hoitovapaalle. Kun törmää tuttuihin joita ei ole vuosiin nähnyt niin seuraava kysymys onkin, että mitä tein ennen äitiyslomaa? Noh, eipä ehkä ole mukavin kysymys, sillä olin silloin työttömänä, mutta valmistuin myös life coachiksi! Eli työkuviot on todella auki. Aikaisemmin olen tehnyt todella paljon keikkatyöhommia enimmäkseen hoitoalalla ja myynnin parissa. Olin pitkään ollut hoitoalalla ennen kuin lähdin opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Opinnot jätin kuitenkin kesken 1,5 vuoden jälkeen, sillä se ei ikinä ollut sitä mitä halusin tehdä. Kaikki oli vaan väliaikaista sillä tajusin jo viidennellä luokalla, että haluan lääkäriksi. Lääkis on edelleen tavoitteena, mutta pari vuotta sitten tajusin, että pää täytyy saada ensin kuosiin.

Olen suorittaja tyyppiä ja perfektionisti. Suurin kompastuskivi lääkikseen hakemisessa oli jättimäinen epäonnistumisen pelko. Teini-ikäisenä sairastuin myös masennukseen, mikä ei todellakaan helpottanut koulunkäyntia tai sen jälkeistä lääkikseen hakua. Masennus myös uusiutui ja kun siitäkin selvisin jatkoin suorittamista ja poltin itseni loppuun pariin otteeseen. Pari vuotta sitten tuli kuitenkin täys stoppi kun kroppa alkoi toden teolla hajota uupumuksen takia. Tilanteen vakavuuden tajusin vasta kun olin sairauslomalla yhden työsuhteen päättymisen jälkeen, työkyvyttömänä rikkinäisen olkapään takia. Jos olisin ymmärtänyt paremmin kehoni viestejä olisi ehkä jo 9 vuotta sitten alkanut krooninen selkäkipu voinut herättää minut, tai sitten ei.

Vajaa kaksi vuotta sitten taisin vasta olla valmis ymmärtämään. Aloin pohtimaan enemmän elämääni ja sitä mitä haluan sekä miten pääsisin sinne. Jos ylimääräistä rahaa olisi ollut olisin palkannut jonkinlaisen valmentajan. Sitten saikulla satuinkin törmäämään ilmaisiin ryhmävalmennuksiin (joiden tarkoituksena oli mainostaa life coach koulutusta). Yhtäkkiä tajusin, "vau, toi ois just mun juttu!". Valmentajakoulutuksen jälkeen minusta voisi tulla vielä parempi lääkäri jonain päivänä ja samalla minulla olisi mieleinen työ siihen asti, että pääsen uratavoitteeseeni!

Samaan syssyyn kun olkapääni hajosi, kävin myös läpi yhden keskenmenon. Onneksemme ei mennyt pitkään ennen kuin olin uudestaan raskaana ja 31.10.2018 saimme vihdoin tavata pienen poikamme. Tunnen etten edelleenkään ole täysin toipunut uupumuksesta, mutta toipumisen kannalta minulle oli kyllä parasta jäädä mammalomalle. Kotona meillä on myös neljä karvaista lasta (kolme koiraa + kissa), joten härdelliä on. Lisää lapsia haluamme, mutta ei lisää eläimiä. :D

Kaikki omat harrastukset jäivät vauvan myötä melkein kokonaan tauolle. Siirryin kuuntelemaan äänikirjoja, se on ollut oma juttuni. Nyt aion ottaa itseäni niskasta kiinni ja pitää huolta omasta ajastani, että saan tehdä omia juttuja. Blogi on ehdottomasti yksi niistä asioista mitä haluan tehdä! Toinen on liikunta, tosin se harmittaa, että täytyy aloittaa ihan kevyesti melkeinpä pelkällä kuntoutuksella. On selvää, että me voidaan koko perhe paremmin jos minä voin ja jaksan paremmin. Itsestä on tärkeä pitää huolta, jotta voi pitää huolta muista. <3

Vielä pieni lisäys mikä usein kiinnostaa ihmisiä, olen kohta 29 vuotta. :D

-Mallu