Miksi lääkikseen?

Miksi haluan lääkikseen? Siinä kysymys jonka kuulen aina välillä, mutta sitä pitäisi ehkä kysyä itseltään useamminkin. Kysymykseen on ehkä välillä vaikea vastata, koska asia on itselleni niin selvä, sinne minä haluan! Tämän olen tiennyt noin 11 vuotiaasta saakka. Ehkä se sen takia on monen läheiseni mielestä pelkkä päähänpinttymä.

Minua on aivan pienestä asti kiinnostanut ihmisen anatomia ja fysiologia, niin varmasti kaikkia lapsia, mutta minua se on aina kiinnostanut enemmän kuin moni muu asia. Pienenä minulle tuli huono olo veren näkemisestä, ajattelin sen takia, ettei minusta ikinä voisi tulla lääkäriä. Isäni on lääkäri, joten pääsin aina kysymään häneltä kiinnostavia asioita. Viidennellä luokalla käytiin ihmisen biologiaa, muistan, että aihe oli hurjan kiinnostava. En ollut ikinä mikään kympin oppilas, mutta tuossa kokeessa loistin. Opettaja kertoi jopa erikseen vanhemmilleni, että olin koko luokan paras. Isäni tokaisi silloin, että ehkä tytöstä tulee lääkäri kuten isänsä! Surkuttelin, ettei minusta ikinä voi tulla lääkäriä, kun tulee huono olo verestä. Isä kertoi, että hänellä oli sama ongelma pienenä, mutta se katosi ja kaikkeen tottuu. Siitä se ajatus sitten lähti! ;)

Edelleenkin ihmisen anatomia ja fysiologia on aivan mielettömän kiinnostavaa. Siihen kun lisätään vielä kaikenlaiset taudit sun muut ja kaikki mitä me pystytään ihmiskeholle tekemään, wau! Ja ei, enää ei veri ällötä, se taisi kadota joskus yläasteella. Nykyään olen se, jolla on nenä kiinni haavassa, ei haittaa vaikka on kuinka märkivä ja haiseva. :D Aloittaessani työt vanhainkodissa reilu kuusi vuotta sitten, istuin useasti ruoka- ja kahvitaukojeni aikana tietokoneen ääressä googlettaen asukkaiden potilaskansioissa olevia, minulle tuntemattomia diagnooseja ja sanoja. Isältäni olen vienyt kasan lääketieteellisiä kirjoja joita on todella mielenkiintoista lukea, kunpa vaan aikaa olisi enemmän. :D Lääketiede on vaan mielestäni yksinkertaisesti maailman kiinnostavin asia.

Tietysti lääketiede voisi olla vain harrastus, mutta silloin ei pääsisi näkemään ja tekemään kaikkea mielenkiintoista. Itse haluan ammatin joka on mieluinen, haluan tehdä työkseni jotain mielenkiintoista ja kivaa. Sairaanhoitajan opinnoissa vain vahvistui se minkä jo tiesin, haluan lääkäriksi. Jokaisessa harjoittelussa mielenkiintoisin työ kuului lääkärille. Usein koulussa sai kuulla, että tämä ei kuulu teille vaan on lääkärin hommaa, juuri se todella mielenkiintoinen asia! Sairaanhoitajan työtehtäviin ei kuulu tutkiminen ja diagnosointi, jotka kuuluvat minua kiinnostaviin asioihin.

Haluan myös työn joka haastaa minua. Kyllästyn todella helposti, enkä ole jaksanut olla samassa työpaikassa kokoaikaisena edes vuotta. Keikkaa olen kyllä tehnyt uskollisena vuosia samoihin paikkoihin, mutta kaipaan uusia haasteita ja vaihtelua. Lääkärinä täytyy koko ajan pitää tietoa yllä ja kouluttaa itseään. Erikoistumisaloista liikuntalääketiede on ollut ykkössijalla jo vuosia, mutta eihän sitä tiedä mikä sitten lääkiksessä viekin mukanaan. Tällä hetkellä kuitenkin kiinnostaa kaikki!

Rakastan myös ihmisten parissa työskentelyä ja varmasti olen myös sen takia löytänyt tieni asiakaspalvelu- ja hoitoalalle. Osa läheisistäni on huolissaan siitä, että olen liian empaattinen ja kiltti ihminen lääkäriksi, mutta itse en usko sitä. Olenhan kuitenkin todella itsepäinen ja ellen osaisi olla tiukka, en todellakaan pärjäisi lastenhoitohommissa tai vanhainkodissa.

Koska muut ovat epäilleet lääkiksen olevan pelkkä päähänpinttymä, olen välillä myös itse alkanut epäillä itseäni. Olen monena keväänä käyttänyt aivan liikaa aikaa tekemällä kaikennäköisiä ammatinvalinta testejä. Vaikka kuinka olen pohtinut, en ole löytänyt mitään muuta minua kiinnostavaa ammattia. Nyt olen itsevarmempi, tiedän mitä haluan! Mielestäni on tärkeää löytää työ josta itse nauttii, toivon, että jokainen löytäisi sen oman jutun!

-Mallu