Yksinäisyys

Ihmiselle on tärkeää kuulua joukkoon, olemmehan laumaeläimiä. Toki löytyy erakkosieluja, mutta suurin osa meistä kaipaa läheisiä ihmisiä ympärilleen; omaa rakasta, perhettä, ystäviä. Monelle tulee varmaankin yksinäinen olo jos jokin näistä puuttuu. Meille tuntuu olevan tärkeää kuulua johonkin yhteisöön. Mikä on ihan loogista, ilman laumaa riski joutua villieläimen ruuaksi on aikoinaan ollut suuri.

Itse olen ainakin huomannut sen. Teini vuosina oli paljon kavereita, useampi todella läheinen ystävä. Sillon tunsin itseni vähän väliä yksinäiseksi, usein  koska minulla ei ollut poikaystävää, eikä suhteet vanhempiini olleet mitenkään super läheiset. Silloinhan tuntui siltä, että vanhemmat ei tajua mitään, eikä niille voi kertoa mitään. :D Harrastin muodostelmaluistelua, joka vei suurimman osan vapaa-ajasta, joten usein tunsin itseni hieman ulkopuoliseksi muiden kuin joukkuekavereiden kanssa. Kun muut kaverit lähtivät koulun jälkeen tekemään jotain yhdessä, minä lähdin treeneihin. Kun lopetin luistelun muista kavereista tuli läheisempiä, mutta menetin joukkuekaverini (myöhemmin pieni osa heistä on palannut elämääni).

Nyt olen tehnyt monta vuotta keikkatyötä, mikä tarkoittaa sitä, että en kuulu mihinkään työyhteisöön. Teen paljon promohommia, joista suurimman osan yksin. Toki saa jutella paljon ihmisten kanssa, mutta eihän siinä mitään pysyviä ihmissuhteita luoda. Hoitoalalla keikkailessa olen koko ajan eri osastoilla ja eri henkilöiden kanssa hommissa, enkä sieltäkään ole ystäviä löytänyt, mikä ei ole yllättävää jos yhden päivän tekee hommia yhdessä. Lastenhoitohommissa olen tietysti lasten kanssa.

Tietenkin monet vanhat ystävyyssuhteet ovat pysyneet, mutta suurimmasta osasta on etääntynyt. Elämäntilanne on niin erilainen kaikilla. Minulla on muutamia hyviä ystäviä, joiden kanssa tiedän, että ollaan ystäviä hautaan saakka. Tällä hetkellä ei vaan asuta samalla paikkakunnalla ja kaikilla tuntuu olevan niin paljon kaikkea, ettei välttämättä nähdä kuin muutaman kerran vuodessa. Näiden tosiystävien kanssa se ei haittaa, toki olisi ihanaa nähdä useammin, mutta onneksi tiedetään, ettei ystävyys muutu mihinkään vaikka hieman taukoa onkin välissä.

Sitten on myös niitä ystäviä, joiden kanssa on huomannut, ettei mitään yhteistä löydy enää, ainakaan tällä hetkellä. Mielestäni on tärkeää hyväksyä se, että on kasvanut erilleen, eikä yrittää väkisin ylläpitää mitään "feikki" ystävyyttä. Kyllä sen huomaa jos ei vaan klikkaa.

Itse olen siis viime aikoina tuntenut itseni usein hieman yksinäiseksi. Yleensä silloin jos poikaystävä on töissä tai muualla. On ollut tilanteita, kun olen halunnut jutella jonkun kanssa, eikä kellään perheenjäsenellä ole ollut aikaa. Usein en silloin ole keksinyt ketään kaveria kelle soittaisi. Jos ei ole aikoihin jutellut toisen kanssa, on jotenkin hassua soittaa, että "moi halusin vaan jutella kotimatkalla jonkun kanssa, mutta ei mulla mitään asiaa ollut, enkä ehdi pitkään puhua".

Haaveilen siitä, että löytäisin hyviä uusia ystäviä, joiden kanssa olisin samalla aaltopituudella. En ala niitä väkisin etsimään, yleensä joissain tilanteissa vaan klikkaa. Voi olla, että joudun odottamaan siihen asti, että pääsen lääkikseen, koska jatkan keikkatöitä luultavasti siihen asti. Tässä välissä ajattelin yrittää elvyttää vanhoja ystävyyssuhteita. :)

-Mallu