Liikaa projekteja

Vaadin yleensä itseltäni aina liikaa. Aina on monta isoa projektia samaan aikaan. Sama homma myös tällä hetkellä. Monet ovat vuosien saatossa yrittäneet takoa päähäni, että yksi asia kerrallaan. En kuitenkaan osaa priorisoida. Omaan hyvinvointiin kuuluu monta asiaa ja olen itse valinnut elämän karvakasojeni kanssa, joten minun täytyy myös pitää hyvää huolta karvaisista lapsistani.

Tätä ongelmaa olenkin puinnut yhdessä terapeuttini kanssa, silloin vuosia sitten. Tultiin siihen tulokseen, että mitään ei voi jättää kokonaan pois, mutta kaiken ei tarvitse olla täydellistä. Kodin ei tarvitse olla täydellisen siisti, vaikka se vaikuttaa paljon omaan hyvinvointiini. Jokaisessa asiassa edetään askel kerrallaan. Ongelmana on se, että kaikki hommat pitäisi saada alkuun.

Jos en liiku kunnolla, menee sekä kroppa, että pää jumiin. Voin todella huonosti, eikä energiaa riitä mihinkään. En silloin jaksa siivota, enkä käydä pitkiä lenkkejä koirien kanssa, myös kaikenlaisten asioiden hoitaminen jää viime tinkaan. Stressi saa aikaan sen, että nukun todella huonosti, mikä johtaa jatkuvaan väsymykseen. Arkirutiinit katoavat ja unirytmi menee sekaisin kun ei huonosti nukutun yön jälkeen jaksa nousta.

Tätä noidankehää ei aiheuta pelkkä liikunnan pois jääminen, vaan se voi alkaa myös muusta. Esimerkiksi kiireisen ajanjakson jälkeen saattaa kämppä olla sekaisin ja valtava määrä asioita hoidettavana. Tämä saattaa laittaa oman pään niin sekaisin stressistä ettei mistään meinaa tulla mitään. Toisin sanoen stressi on syy tähän noidankehään, vaikka kuinka yritän olla stressaamatta ja usein en sitä myönnäkään itselleni. Stressaan siis niistä asioista jotka ovat minulle tärkeitä. Stressiä aiheuttaa myös se, jos tunnen ettei kroppani ole kunnossa.

Koko paketin avain taitaa kuitenkin olla se liikunta. Se vähentää stressiä, saan siitä energiaa ja hyvää fiilistä jonka avulla jaksan hoitaa stressaavat asiat. Moni varmasti kuitenkin tunnistaa sen, että liikunta on usein se joka ensimmäiseksi jää pois jos on stressiä ja paljon hommaa. Sen ei pitäisi olla niin ja toivon, että osaan jatkossa pitää kiinni siitä, ettei liikunta taas putoa pois arkirutiineista.

Uusien tapojen oppiminen (tai vanhojen takaisin saaminen) vie aikaa. Aikaisemmin olen yrittänyt saada kaikki heti toimimaan, nyt olen onneksi fiksumpi. En tunne huonoa omaatuntoa siitä jos ei asiat heti lähde rullaamaan, niin kuin jo sanoin, askel kerrallaan. Tavoitteenani on nyt se, että viikkotasolla pääsisin koko ajan lähemmäksi tavoitettani. Uudet rutiinit täältä tullaan!

-Mallu