Viime päivinä olen myös huomannut erilaista turhautumista itsessäni. En oikein ole jaksanut välittää siitä, ettei ole ruokaa tehtynä eikä kämppä ole siivottu. Se on varmasti johtunut osittain helteestä, mutta uskon, että luonto myös ohjaa keskittymään tulevaan synnytykseen. Tänään kun on viileämpi päivä, niin olen jaksanut puuhailla vähän enemmän, mutta samanlaista intoa ei ole kuin aikaisemmin.
Esikoinen syntyi 40+6, joten ei ole mitenkään outoa jos meneekin suunnilleen samoille päiville. Olisi kuitenkin kiva jos pikkuisesta tulisi kesäkuinen niin kuin lasketun ajan mukaan pitikin. Eihän sillä oikeastaan ole merkitystä, mutta kun on ollut kesäkuisten facebook ryhmässä niin on alkanut ajattelemaan pientä kesäkuiseksi vaikka alkuraskaudessa ajattelinkin ettei voi tietää kumman kuukauden puolella vauva syntyy. Nyt alkaa kuitenkin vaikuttaa siltä, että heinäkuulle mennään.
Tällä kertaa lasketun ajan ohitus ei aiheuttanut yhtä suurta epätoivoa kun esikoisen kanssa, ehkä juuri esikoisen takia. En ole kerennyt samalla tavalla odottamaan vauvan tuloa kun taapero pitää kiireisenä. Välillä epätoivo kuitenkin nostaa päätään ja tuntuu ettei tyyppi synny ikinä. En todellakaan haluaisi joutua käynnistykseen, jostain syystä se vähän pelottaa minua. Sekin pelottaa, että vauva ehtii kasvaa todella isoksi. Esikoinen oli 3916g syntyessään vaikka kokoarvio oli 3,5-3,6kg sairaalaan tullessamme. Mahani on nyt kasvanut samalla alakäyrällä kuin viimeksi ja terveydenhoitajani sanoikin ettei voi veikata pientä vauvaa kun esikoinen pääsi niin hyvin piiloutumaan vaikka maha oli pieni.
Tänään ajattelin vielä mennä tuonne ihanaan raikkaaseen ilmaan iltakävelylle, jospa se vähän edistäisi synnytyksen käynnistymistä.
-Mallu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti