Rv 37+1

Eilen alkoi jo raskausviikko 38, eli vauva on täysiaikainen! Viikkoja on kuitenkin jäljellä laskettuun ja on ihan mahdollista, että masutyyppiä odotetaan vielä yli kuukauden. En oikein tiedä mitä itse toivon. Tavallaan olisi ihanaa jos pikkuinen haluaisi jo tulla ja pystyisin pikkuhiljaa alkaa liikkumaan paremmin. Toisaalta haluaisin saada vielä paljon asioita hoidettua ennen vauvan tuloa.

Toissapäivänä oli aika äitiyspoliklinikalle kääntöyritykseen perätilan takia, mutta siellä kävikin ilmi, että poitsu oli kääntynyt itse. Edellisenä päivänä oli kyllä selkeästi pää ylöspäin, joten aika viime tipassa hän päättikin kääntyä. Nyt tuntemukset ovat kuitenkin olleet sellaisia, että pelkään hänen kääntyneen takaisin perätilaan. Onneksi huomenna on neuvola, niin ehkä selviää sitten siellä miten päin tyyppi majailee.

kuva siskon ottama

Nyt on alkanut jännittämään miten kaikki menee vauvan, taaperon ja neljän lemmikin kanssa. Taaperollamme on todella vahva oma tahto ja raivarit tulee varmasti lisääntymään kun vauva vaatii enemmän äidin huomiota. Onneksi meillä on isi kotona koko kesän apuna, pehmeä lasku kahden lapsen arkeen. Koirien kanssa on tänä keväänä ollut erityisen rankkaa kun meidän vanhuksella on maha herkistynyt entisestä ja hän on se jolla maha on ollut vähiten herkkä, vaikka onkin viime vuosina kärsinyt aina välillä mahavaivoista.

Tässä viime päivinä kun vanhuksemme on taas kärsinyt ripulista aloin miettimään, että apua, miten tämä tilanne hoituisi kahden pienen lapsen kanssa? Miten sitten jos olen yksin lasten kanssa ja joku koirista itkee ulos? Kerkeämmekö mitenkään pusikkoon asti kun asumme kerrostalossa asvaltin keskellä? Vai onko paras vaihtoehto siinä tapauksessa laittaa koira kylppäriin ja siivota jäljet, koska ripulin siivoaminen hissistä, rapusta tai talon ulkopuolelta olisi vielä hankalampaa kahden lapsen kanssa. Vaikka en todellakaan halua tällä hetkellä muuttaa, olisi aivan ihanaa jos olisi oma piha tai edes niin, että ovesta pääsisi suoraan ulos, eikä tarvitsisi mennä hissillä alas ja vielä kiertää vaunujen kanssa pitkää ramppia alas kadulle.

kuva siskon ottama

Pienen lapsen kanssa en varmastikaan ole prosessoinnut tätä raskautta tai lapsen tuloa kunnolla, mutta nyt kun vauva on täysiaikainen olenkin herännyt siihen, että kohta meitä onkin jo neljä! Olen alkanut miettimään eri tilanteissa, että miten tämä sujuisi jos tässä olisi vielä vauvakin mukana. Viimeiset kolme yötä onkin mennyt erilaisten painajaisten kanssa. Viime yönä itse vauva pääsi ensi kertaa mukaan uneeni. Näin unta, että vauva oli jo yli vuorokauden ikäinen, oltiin päästy kotiin ja yhtäkkiä tajusin, etten ole imettänyt kertaakaan, eikä maitoa tule. Olin vaan unohtanut ja vauva oli täysin tyytyväinen. Onneksi tuo ei ole oikeasti mahdollista.

Kai sitä täytyy alkaa miettimään, että mitkä on mulle ne tärkeimmät asiat saada hoidetuksi ennen vauvan syntymää, jos vielä kerkeän tehdä jotain. Voin jättää sellaiset asiat odottamaan, jotka voin delegoida muille. Ehkä saisinkin kämpän järjestykseen sillä ajatuksella, että mitä jos synnytys käynnistyykin vaikka seuraavana yönä. Ainakin eilen sain tehokkaasti hommia hoidettua sillä ajatuksella. Tällä suunnitelmalla on varmasti hyvä lähteä ensi viikkoon!

-Mallu