Raskauden loppumetrit

 Uskomatonta kuinka nopeasti aika on mennyt nyt kolmannessa raskaudessa! Kun perheessä on jo kaksi alle viisivuotiasta niin se ei ole yllättävää, mutta vielä kun talorempan kanssa on ollut koko ajan niin hulluna hommaa etten ole juurikaan ottanut kuvia vatsasta. Olen vasta viime aikoina havahtunut siihen, ettei kuvia juuri ole mikä kyllä harmittaa. Itse otettujen kuvien lisäksi toivon, että valokuvaaja siskoni ehtisi vielä ottamaan minusta ihania kuvia muistoksi.

Olo on ollut viime aikoina sellainen, että joka toinen päivä tuntuu siltä, että synnytys voi käynnistyä milloin tahansa. Uni on niin surkeaa, että välillä vähän pelottaakin miten edes jaksan synnyttää jos tätä jatkuu vielä kuukauden. Molemmat pojat ovat syntyneet noin viikko lasketun ajan jälkeen, joten todennäköistä on, että menee samalla kaavalla, mutta ikinä ei voi tietää!

Laskettu aika on 13.10 ja se lähestyy hurjaa vauhtia! Liikaa kaikkea kesken, mutta viikon sisään pitäisi isoja juttuja selvitä ja päästään eteenpäin ainakin asunnon myynnissä. Nyt ollaan kaivettu kellarista esiin vauvanvaatetta ja muuta pikkuvauva-aikaan liittyvää tavaraa. Vähän olen niitä käynyt läpi, mutta en tiedä missä vaiheessa pitäisi järjestellä paikoilleen. Onko nyt liian aikaista jos pikkuinen syntyykin vasta kuukauden päästä? Toisaalta en halua olla myöhässäkään sen suhteen.

Tämän loppuraskauden tukalan olon ovat aiheuttaneet moni asia. Osittain en edes haluaisi näitä vatvoa tai vaipua mihinkään itsesääliin, jos joku kysyy, niin sanon yleensä, että hyvin menee on vain vähän liitoskipuja. Rehellisesti liitoskivut ovat helvetilliset jos olen tehnyt jotain enemmän fyysistä edellisinä päivinä ja se fyysinen voi olla pelkkää hidasta kävelyä ja seisomista tai tehokkaampaa siivousta, pienen risusavotan jälkeen olin kolme päivää kovissa kivuissa. Olen joutunut suunnittelemaan tekemiset sen mukaan, että pystyn istumaan mahdollisimman paljon ja sen mukaan jakamaan hommat eri päiville, niin ettei tule liikaa jaloilla olemista yhdelle päivälle tai sitten sellaisen päivän jälkeen paljon hommaa mitä pystyy istualteen tekemään.

Supistuksia on myös alkanut tulemaan enemmän ja niihin ei vaikuta pelkkä fyysinen kuormitus vaan myös psyykkinen. Kun pojat temppuilevat ja alkaa menemään hermo, niin alkaa supistamaan, varsinkin jos se tapahtuu illalla. Närästys vaivaa varsinkin illalla ja öisin. Hengästyttää helposti ja pissalla täytyy ravata ihan liian usein. Viikko sitten ilmestyi ihana peräpukama, jalkapohjia alkaa herkästi särkemään ja välillä on lantionpohjassa inhottavaa paineentunnetta. Osa minusta haluaisi synnyttää vaikka heti, mutta suurempi osa ei ole vielä valmis, koska tekemistä on vielä. Eli olon puolesta tervetuloa vauva, mutta jos odottaisit ainakin siihen asti, että keretään käymään isin kanssa elokuvissa 30.9 niin olisi ihan kiva.

Toivottavasti muilla raskaana olevilla on helpompaa!

Mallu

Hektinen syksy

 Elokuun alusta asti olen odottanut rauhallisempaa ajanjaksoa ennen vauvan syntymää. Nyt olen joutunut toteamaan, ettei sitä tule. Elokuun alussa nuorempikin pojista aloitti päiväkodin ja ajattelin, että viikko tai pari tehokasta tekemistä niin alkaa helpottamaan ja kerkeän lepäämään kunnolla ennen kuin vauva päättää saapua. Olin siis työttömänä kotona ja aikaa päivisin vähän vajaa 6,5 tuntia kun pojat ovat päiväkodissa. Nyt on jo raskausvapaa alkanut ja edelleen hommaa riittää.

Meni kuukausi ennen kuin edes pääsin tekemään kunnon siivousta kotona. Tietysti tuli siivottua joka päivä, mutta kaaos oli ja pysyi kun piti hoitaa niin paljon kaikkea muutakin. Moni asia ei ehkä vauvan, remontin tai muuton kannalta ole ollut välttämättömiä, mutta en halua raahata miljoonaa keskeneräistä asiaa uuteen kotiin. Nyt voinkin todeta, että onpa ihanaa kun saa hoidettua puoli vuotta tai pidempään tekemättömänä roikkuneita asioita.

Välillä on tuntunut, että on tehnyt niin paljon asioita listalta, että alkaa todellakin helpottamaan, mutta sitten onkin istunut hetkeksi alas miettimään mitä seuraavaksi ja löytyy taas miljoona ainiin juttua. Ylimääräisiä hommia olen myös kehitellyt itselleni, kuten myyntijakso kirpputorilla. Nämä ovat kuitenkin olleet minulle itsestäänselviä tärkeitä asioita hoitaa. Halusin karsia tavaraa ennen muuttoa ja kaikki lisätienestit todellakin kelpaavat tällä hetkellä. Eteisen kenkäkaapin alla oli puolivuotta ollut lumesta löytyneitä ruosteisia hevosenkenkiä odottamassa putsausta, nyt on putsattu ja spraymaalikin ostettu, jota muuten tarvitsen toiseenkin projektiin.

sepelin valintaa pihalle

Eli vaikka ulkopuolistenkin silmin tässä on paljon meneillään kun on taloremppaan liittyvää hommaa, asunnon myyntiin liittyvää hommaa ja kaikki valmistelut synnytystä ja vauvaa varten sekä perus pikkulapsiarki koirineen, niin olen myös itse kehitellyt lisähommia itselleni kuten aina. Mitään isompaa stressiä ei ole tehtävälistasta ollut, vain toive siitä, että saisi vielä levättyä kunnolla ennen synnytystä ja välillä suurta turhautumista kun tehtävälista ei tunnu lyhenevän.

Tänään tätä kirjoittaessani meillä kävi välittäjä arviointikäynnillä ja tehtävälista kasvoi aikalailla kun tavaraa täytyy saada enemmän pois ennen kuvien ottamista kuin mitä itse ajattelin. Eli yksi iso asia hoidettu, mutta paljon lisää tehtävää taas. Lisäksi tälle viikolle on joka päivälle joku erityinen meno tai sovittu juttu. Mutta kyllä tästä selvitään ja tuntuu varmasti ihanalta sitten kun ollaan päästy muuttamaan.

Toivottavasti sulla on rauhallisempi syksy!

Mallu

Viimeisillään raskaana juhannuksen viettoon

Vähän jännittää lähteä juhannuksen viettoon kun tänään on rv38+5. Lähtö on siis huomenna aamulla, tänään laitetaan kaikki valmiiksi. Meillähän mökki ei ole kaukana, ajomatkaa on noin 30 minuuttia, vähän päälle. Sairaalaan menee kotoota ehkä 20minuuttia, sama matka on varmaan mökiltäkin. Eli matkan suhteen ei jännitä.

Ajatuksena tuntuu jotenkin vähän epämiellyttävältä, että äitini miesystävä myös olisi paikalla avautumisvaiheen alussa. Toisaalta synnytyksen käynnistyminen mökillä ollessa olisi ehkä paras vaihtoehto, sillä voisimme rauhassa jättää taaperon äitini hoiviin ja koirat myös. Kotona pitäisi soittaa äiti paikalle ja miettiä koiranhoidotkin, sillä olen luvannut äidilleni, ettei hänen tarvitse ulkoiluttaa kolmea koiraa taaperon kanssa kun kuitenkin asumme kerrostalossa asvaltin keskellä.

Muun tavaran ja ruuan lisäksi täytyykin nyt muistaa pakata mukaan varmuuden vuoksi sairaalakassi, sekä meidän sängyssä oleva kosteussuoja jos lapsivedet tulisivatkin sänkyyn. Muuten juhannusvalmistelut menevätkin ihan normaalisti. Tuntuu vaan normaalia rankemmalta kun kaikki pakkaaminen ja siivoaminen on hitaampaa ja vaivalloisempaa raskauden takia ja sitten pitää vielä miettiä onko kaikki mukana jos tulee lähtö sairaalaan.

Miehelle sanoinkin jo, että alkaakohan synnytys juuri kun ollaan saatu kaikki valmiiksi juhannuksen viettoa varten. Saa nähdä miten käy, mutta nyt on ainakin kaupassa käyty ja suurin osa pakattu sekä siivottu valmiiksi. Viimeiset hommat enää ja sitten voi vähän rentoutua. Aamulla täytyy muistaa pakata viimeiset jutut mukaan ja syödään myös pikainen aamupala ennen lähtöä.

Ihanaa juhannusta!

-Mallu

Rv 37+1

Eilen alkoi jo raskausviikko 38, eli vauva on täysiaikainen! Viikkoja on kuitenkin jäljellä laskettuun ja on ihan mahdollista, että masutyyppiä odotetaan vielä yli kuukauden. En oikein tiedä mitä itse toivon. Tavallaan olisi ihanaa jos pikkuinen haluaisi jo tulla ja pystyisin pikkuhiljaa alkaa liikkumaan paremmin. Toisaalta haluaisin saada vielä paljon asioita hoidettua ennen vauvan tuloa.

Toissapäivänä oli aika äitiyspoliklinikalle kääntöyritykseen perätilan takia, mutta siellä kävikin ilmi, että poitsu oli kääntynyt itse. Edellisenä päivänä oli kyllä selkeästi pää ylöspäin, joten aika viime tipassa hän päättikin kääntyä. Nyt tuntemukset ovat kuitenkin olleet sellaisia, että pelkään hänen kääntyneen takaisin perätilaan. Onneksi huomenna on neuvola, niin ehkä selviää sitten siellä miten päin tyyppi majailee.

kuva siskon ottama

Nyt on alkanut jännittämään miten kaikki menee vauvan, taaperon ja neljän lemmikin kanssa. Taaperollamme on todella vahva oma tahto ja raivarit tulee varmasti lisääntymään kun vauva vaatii enemmän äidin huomiota. Onneksi meillä on isi kotona koko kesän apuna, pehmeä lasku kahden lapsen arkeen. Koirien kanssa on tänä keväänä ollut erityisen rankkaa kun meidän vanhuksella on maha herkistynyt entisestä ja hän on se jolla maha on ollut vähiten herkkä, vaikka onkin viime vuosina kärsinyt aina välillä mahavaivoista.

Tässä viime päivinä kun vanhuksemme on taas kärsinyt ripulista aloin miettimään, että apua, miten tämä tilanne hoituisi kahden pienen lapsen kanssa? Miten sitten jos olen yksin lasten kanssa ja joku koirista itkee ulos? Kerkeämmekö mitenkään pusikkoon asti kun asumme kerrostalossa asvaltin keskellä? Vai onko paras vaihtoehto siinä tapauksessa laittaa koira kylppäriin ja siivota jäljet, koska ripulin siivoaminen hissistä, rapusta tai talon ulkopuolelta olisi vielä hankalampaa kahden lapsen kanssa. Vaikka en todellakaan halua tällä hetkellä muuttaa, olisi aivan ihanaa jos olisi oma piha tai edes niin, että ovesta pääsisi suoraan ulos, eikä tarvitsisi mennä hissillä alas ja vielä kiertää vaunujen kanssa pitkää ramppia alas kadulle.

kuva siskon ottama

Pienen lapsen kanssa en varmastikaan ole prosessoinnut tätä raskautta tai lapsen tuloa kunnolla, mutta nyt kun vauva on täysiaikainen olenkin herännyt siihen, että kohta meitä onkin jo neljä! Olen alkanut miettimään eri tilanteissa, että miten tämä sujuisi jos tässä olisi vielä vauvakin mukana. Viimeiset kolme yötä onkin mennyt erilaisten painajaisten kanssa. Viime yönä itse vauva pääsi ensi kertaa mukaan uneeni. Näin unta, että vauva oli jo yli vuorokauden ikäinen, oltiin päästy kotiin ja yhtäkkiä tajusin, etten ole imettänyt kertaakaan, eikä maitoa tule. Olin vaan unohtanut ja vauva oli täysin tyytyväinen. Onneksi tuo ei ole oikeasti mahdollista.

Kai sitä täytyy alkaa miettimään, että mitkä on mulle ne tärkeimmät asiat saada hoidetuksi ennen vauvan syntymää, jos vielä kerkeän tehdä jotain. Voin jättää sellaiset asiat odottamaan, jotka voin delegoida muille. Ehkä saisinkin kämpän järjestykseen sillä ajatuksella, että mitä jos synnytys käynnistyykin vaikka seuraavana yönä. Ainakin eilen sain tehokkaasti hommia hoidettua sillä ajatuksella. Tällä suunnitelmalla on varmasti hyvä lähteä ensi viikkoon!

-Mallu

Rv 35+4

Huhhuh, nyt alkaa olo käymään tukalaksi. Perjantaina, eli viisi päivää sitten alkoi olo tuntua kaikin puolin raskaammalta. Ajattelin ensin, että se johtui torstain rehkimisestä kun puuhailin mökillä ja sitten kotona. Vieläkään olo ei kuitenkaan ole helpottanut, joten eiköhän kyse ole synnytyksen lähestymisestä tai ainakin kroppa ilmoittaa, että tarvitsee paljon enemmän lepoa nyt.

Kun ajatus synnytyksen lähestymisestä tuli mieleeni, en kuitenkaan ole voinut vain levätä, mutta olen koittanut rajoittaa touhuamistani ja olen levännyt enemmän kuin aikaisemmin. Hirvittää ajatus siitä, että vauva syntyisi kun kotona on sellainen kaaos mikä täällä nyt vallitsee.

Kuva siskon ottama

Tänään aamulla olin neuvolalääkärillä joka totesi, että paikat eivät ole lähteneet kypsymään kuten viimeksi tässä vaiheessa. Huonoja uutisia ilmeni myös, vauva on nimittäin perätilassa.. Sain lähetteen kääntöyritykseen, ajan pitäisi tulla postitse ja tulee olemaan noin kahden viikon päästä. Koko päivän on ajatukset olleet hieman sekaisin uutisen takia, vaikka itsellä on ollut jo kuukauden  verran sellainen olo, että vauva on perätilassa. Tyyppi on kuitenkin istuskellut sen verran nätisti, että on hämännyt terveydenhoitajaa ja nyt myös lääkäriä. Onnekseni sain ajan sille neuvolalääkärille, jonka huoneessa on ultra jota muilla ei ole, sillä ultratessa paljastui totuus.

Nyt sitten jännätään, että kääntyykö tyyppi ja pysyykö pää alaspäin jos kääntyy. Jos meidän masutyyppi on yhtä itsepäinen kuin muu perhe, voi olla ettei asennonvaihto kelpaa. Siinä tapauksessa täytyy valita haluanko silti synnyttää alateitse vai valitsenko sektion. Tällä hetkellä valitsisin alatiesynnytyksen vaikka se pelottaakin, sillä sektio pelottaa vielä enemmän. Sektio tuntuu varsinkin korona-rajoitusten takia todella väärältä vaihtoehdolta, kun mies ei saisi olla mukana, eikä myöhemmin apuna.

Tähän sitten tuli vielä ylimääräinen stressin aihe kaiken muun keskelle, mutta ainakin voin jatkaa kotona ja mökillä touhuamista kun ei vaikuta siltä, että masuasukki olisi vielä tulossa ulos.

-Mallu

Rv 39+6, tulisipa jo..

Taas on ollut pidempi tauko kirjoittamisesta kuin mitä olin ajatellut, mutta täällä sitä ollaan edelleen yhtenä kappaleena. Kunnon mukaan olen touhuillut täällä kotona ja kaikki alkaa olla aikalailla järjestyksessä. Viikko sitten liitoskivut tosin yltyivät taas sen verran, että olen joutunut jarruttelemaan. Välillä tuntuu  myös, että vauva on painautunut niin alas, että koko alavatsa halkeaa, jolloin mukavin asento on takakeno = löhöäminen sohvalla. Luulen, että synnytyksen käynnistyminenkin on lykkääntynyt kun kovat kivut ovat rajoittaneet liikkumista. Onneksi olen kuitenkin jotain puuhaillut joka päivä täällä kotona, vaikka en olisikaan päässyt ulos asti.

Eilen oli jostain syystä todella surkea päivä. Olo oli aamulla aivan kamala, tuntui, että voin kaikin puolin todella huonosti. Onneksi olotila koheni siitä hieman, mutta en kuitenkaan pystynyt lähtemään minnekään. Harmitti todella paljon kun olin odottanut innoissani yhtä ilmaisluentoa, joka nyt jäi väliin. Ulos lähteminen on sen takia niin älyttömän haastavaa tällä hetkellä, koska pukeminen on niin vaivalloista ja kivuliasta. En siis kulje täällä alasti päivästä toiseen, vaan yleensä mekossa. Legginssien tai housujen pukeminen on helvettiä, samoin sukkien ja kenkien. Ensin kumartelut tuntuvat todella epämiellyttäviltä ja välillä kivuliailta, puhumattakaan siitä kuinka haastavaa se mahan kanssa on. Kumartelujen jälkeen onkin vuorossa kipeät supistukset, jotka kumartelu aiheuttaa. Supistuksia, kipuja ja tukalaa oloa aiheuttaa myös kävelyt, mutta silti kävisin mielelläni lyhyillä happihyppelyillä aktivoidakseni supistuksia. Kuitenkin valitsen jäädä sisälle silloin kun muutenkin on todella vaikea olla. En silloin yksinkertaisesti jaksa käydä läpi sitä helvettiä jonka ulos meneminen vaatii. Pelkät kivuliaat supistukset olisivat ihan ok, koska ajattelen jokaisen edistävän synnytyksen käynnistymistä, mutta kaikki liitoskivut sun muut saisivat jäädä pois.

Tänään olin kuitenkin päättänyt lähteä käymään lähikaupassa ja niin teinkin. Koska ollaan siivottu niin tehokkaasti parina päivänä, ei olekaan ollut enää kauhean paljon tekemistä tälle päivälle tai ainakaan sellaista joka aiheuttaisi supistuksia. Koska olo on sen takia ollut parempi, otinkin jo askeleita kohti ulos menemistä aikaisemmin päivällä. Jotta ei tarvinnut kärsiä niin paljon kerralla, laitoin legginssit ja sukat jalkaan tunteja ennen lähtöä! Tätä taktiikkaa olisin tietenkin voinut käyttää aikaisemminkin, mutta olen touhunnut niin paljon muuta, etten muka ole kerennyt pukea kuin vasta pakon edessä. Monesti mielessäni on käynyt, että kävisin edes pyörähtämässä ulkona joka päivä, mutta se on jäänyt toteuttamatta. Aamulla on hankala saada kroppaa liikkeelle, yön jälkeen kun nousee niin tuntuu, että lantion alue hajoaa. Sitten kun olen hitaasti liikuskellut vähän ja olo alkaa helpottamaan, niin olenkin alkanut laittamaan kotia järjestykseen ja hupsista yhtäkkiä koko päivä onkin mennyt.

Yhden lupauksen itselleni olen kuitenkin pystynyt pitämään. Päätin viikko sitten maanantaina, että käyn saunassa nyt joka päivä ennen kuin pieni päättää saapua masun tälle puolelle. Ihan vain siksi, koska rakastan saunomista ja sillä "pakotan" itseni rentoutumaan ainakin hetkeksi joka päivä, eikä sitä sitten tiedä milloin pääsen vauvan syntymän jälkeen taas saunaan. Sanotaanhan sitä myös, että saunominen voisi käynnistää synnytyksen, mutta minun kohdallani se ei näytä toimivan. Koska olen niin hyvin pystynyt jo 1,5 viikkoa pitämään kiinni tuosta yhdestä jokapäiväisestä rutiinista, voisin lisätä nyt toisen. Eli tästä päivästä lähtien käyn joka päivä myös ulkona kävelemässä edes pari sataa metriä, kunnes synnytys käynnistyy.

On todella turhauttavaa kun tuntuu, että on oman kehonsa vankina. Vauva saisi todellakin jo luvan syntyä, jotta oma olotila pikkuhiljaa paranisi. Samalla herää pieni pelko siitä, että jatkossa se onkin vauva joka rajoittaa kaikkea tekemistä, enkä pysty sittenkään tekemään mitään. Mutta vaikka vauva olisikin koko ajan sylissä, olisi liikkuminen vähemmän vaivalloista ja kivuliasta, eli todella toivon pienen saapuvan pian! <3

-Mallu

Rv 38+0 kuulumiset

Huhhuh, vielä ollaan yhtenä kappaleena. Viikon verran pikku tyyppi on ollut täysiaikainen ja olokin on ollut sellainen, että lähtö voi tulla milloin tahansa. Kivuliaita supistuksia tulee päivin ja öin, mutta vain muutamaan otteeseen supistukset ovat tulleet säännöllisin välein.

Olen touhunnut nyt viikon sisään enemmän kuin pariin viikkoon aikaisemmin, koska lääkäri suositteli olla provosoimatta supistuksia siihen asti, kunnes vauva on täysiaikainen. Joudun kuitenkin pitämään paljon taukoja ja tekemään rauhallisemmin kuin mitä normaalisti, kroppa ei vaan pysty enempään. Kotona on vielä kaaos ja haluaisin todellakin saada kaiken järjestykseen ennen vauvan syntymää, mutta samalla olisin jo aika valmis puskemaan tämän tyypin ulos.

Koska lähtö oikeasti voi tulla milloin tahansa, on päässäni ajatus siitä, että kilpailen aikaa vastaan. En tiedä milloin aika loppuu kesken, mutta kaikki mitä saan tehtyä on pois siitä mitä jää tehtäväksi synnytyksen jälkeen. Joka hetki onnittelen itseäni siitä mitä olen jo saanut tehtyä, sillä hyvin olisi voinut käydä niin, että vauva olisikin jo täällä. Vielä on paljon sellaista mitä haluaisin saada tehtyä ennen, mutta aika vähän pakollista. Sairaalakassi on tosin jäänyt vielä pakkaamatta, koska kodin kaaos on vienyt huomioni muualle, mutta sitä on tullut mietittyä sen verran, että pakkaaminen onnistuu varmasti helposti vaikka lähtö tulisikin yhtäkkiä.

Olisi ihana jos saisin "lomaa" vielä ennen synnytystä, päiviä jolloin voisin ihan vaan olla ja levätä, käydä ulkona nauttimasta raikkaasta syysilmasta, maalata, lukea ja juoda teetä parvekkeella. Toisaalta olo on jo niin tukala, että ehkä haluaisinkin oman pienen syliin heti kun kodin kaaos ei enää ahdista. Vielä olisi kuitenkin hyvä jos pikkuinen pysyy masussa, sillä sain silmätulehduksen, enkä todellakaan halua tartuttaa vauvaa!

Olin olettanut, että tässä vaiheessa kodin kaaos olisi jo selvitetty, mutta väärässä olin. Minulle järjestettiin ylläri babyshowerit lauantaina ja sain lisää pyykättävää ja järjesteltävää. Lisäksi sain valtavan kasan vaatteita täysin tuntemattomalta ihanalta ihmiseltä joka halusi lähettää omia ylimääräisiä vauvanvaatteita joita hän oli saanut, koska yhdessä facebookin vauvaryhmässä mainitsin siitä, ettei meillä ole juuri ollenkaan 50-56 kokoja. Myös toinen ihana ihminen otti yhteyttä ryhmän kautta ja antoi muutaman pienen vaatekappaleen. Pyykkiä on siis riittänyt, vaikka luulin vielä ennen viikonloppua, että pesemättä oli vain villavaatteet ja muutama kestovaippa. Lisäksi siivousvimman kohteeksi on joutunut muutama kaappi. Tässä menee helposti viikko kun vielä siivoilen ja järjestelen jäljellä olevaa kaaosta, etenkin kun pinnasänky on vielä kokoamatta ja leikkikehä maalaamatta.

Täällä siis unelmoidaan ihanasta järjestyksestä ja puhtaudesta, jotta voi rauhallisin mielin lähteä synnyttämään ja palata vauvan kanssa ihanan siistiin kotiin! <3 Saa nähdä miten käy, blogillekin haluaisin antaa enemmän aikaa, mutta nyt menee muut asiat edelle.

-Mallu

Mitä vielä tekemättä ennen vauvan tuloa?

Tänään on jo rv36+2 ja edelleen on vaikka mitä tekemättä. Flunssa on tällä viikolla hidastanut tahtia entisestään. Vielä on vaikka mitä hankkimatta, vauvanvaatteet pesemättä ja työhuone ei ole edelleenkään muuntautunut lastenhuoneeksi.

Sain viime viikolla järjestettyä tilaa vauvan vaatteille ja muulle. Vielä en kuitenkaan ole saanut täytettyä laatikoita, sillä kaikki vaatteet ovat pesemättä ja äitiyspakkaus oli vielä eiliseen iltaan asti jopa avaamatta! En halunnut heinäkuussa sitä avata koska ajattelin, että ihanat karvalapsemme onnistuvat vielä tuhoamaan laatikon ja likaamaan sisällön. Päätin avata laatikon vasta kun pääsen pesuhommiin, mutta niinkään pitkälle en ole vielä edennyt, mutta kohta. Haluamme siirtyä kokonaan luonnonmukaisempiin pesuaineisiin ja olen yrittänyt käyttää pois vanhat pesuaineet. Ainetta kuitenkin riittää sen verran, että käytetään sitä varmasti omiin pyykkeihin vielä kuukausia. Vauvalle haluan kuitenkin myrkyttömämpiä ja hajusteettomampia aineita käyttöön heti, mutta sekin on vielä ostamatta.

Kiitos siskolle kuvasta <3

Akuutimmat asiat ovat varmastikin pyykinpesu, joidenkin tarvikkeiden hankkiminen ja sairaalakassin pakkaaminen. Muut asiat saa helpommin hoidettua synnytyksen jälkeen tarvittaessa. Pinnasänkyä meillä ei ole vielä, mutta ensimmäiset kuukaudet pieni tulee nukkumaan ihanassa korisängyssä, joten pinniksen suhteen ei suurta hätää ole, vaikka haluaisinkin saada kaikki valmiiksi etukäteen. Isäni ja miehen vanhemmat haluavat ostaa muutaman isomman jutun, joten niitä odotellaan vielä (ja toivotaan, että saadaan ajoissa!). Ihana äitini on jo ostellut vaatteita ja siskoltani sain synttärilahjaksi imetyspaidan ja kylpyammeen. Imetysvaatteita ei sen enempää ole, joten niitä pitäisi hankkia (ainakin imetysliivit!).

Eilen käytiin siskon kanssa ottamassa vähän raskauskuvia, mutta olimme niin myöhään liikenteessä, että valo ei enää ollut paras ja sitten pimenikin nopeasti. Sovittiin uusi kuvaussessio torstai aamulle, mutta onneksi joitain kuvia on jo jos pikkuinen päättäisikin putkahtaa yllättäen tähän maailmaan. Viikonlopun ohjelmaan kuuluu sairaalakassin pakkaaminen, pesuaineen ostaminen ja pyykinpesu! Taidan kuitenkin aloittaa listaamalla kaikki tekemättömät asiat ja tehdä ihan kalenteriin suunnitelman niiden suhteen.

Ihanaa viikonloppua!

-Mallu

Rv35+5 ja tukalat oltavat

Viimeisen parin viikon aikana supistukset ja kivut ovat lisääntyneet. Vauva on jo hienosti asettautunut pää alaspäin ja laskeutunut alaspäin. Välillä tuntuukin siltä, että tyyppi on jo puskemassa itseänsä ulos. Olo on ollut niin tukala, ettei ole tehnyt mieli kirjoitellakaan, en haluaisi valittaa. Toisaalta, ei kai se ole valittamista jos vain kertoo totuuden, aina ei ole kaikki hyvin.

Perjantaina oli neuvolalääkäri ja selvisi, että supistukset ovat jo pehmentäneet paikkoja ja kohdunkaulaa on pari senttiä jäljellä. Lääkärin mukaan se ei kuitenkaan tarkoita, että vauva vielä syntyy vaan voi hyvin mennä laskettuun päiväänkin tai yli. Lääkäri kuitenkin suositteli ottamaan vielä pari viikkoa rauhallisemmin ja olla provosoimatta supistuksia.

Tuntuu siltä, että pitäisi olla vuodelevossa jos käsky on olla provosoimatta supistuksia. Kumartuminen aiheuttaa supistuksia ja lähes kaikki kevyetkin kotityöt. Ei tarvitse mennä kuin tien yli lähikauppaan, niin supistaa. En oikeastaan tiedä ovatko edes kaikki tuntemukset supistuksia, mutta tosiaan kaikenlaiset kivutkin ovat lisääntyneet. Kivuttomia supistuksia on ollut jo ennen raskauden puoltaväliä. Nyt kivuttomat kiristävät tunteet ovat lisääntynyt myös sen takia, että vauvalla on vähemmän tilaa ja tietyt asennot aiheuttavat saman tunteen kuin kivuttomat supistukset.

Menkkamaisia kipuja on myös ollut aina välillä, raskauden alusta asti. Nyt kipuja on selkeästi enemmän ja olenkin lukenut, että ne saattavat olla jonkinlaisia supsituksia. Lauantaina niitä tuli noin 15 minuutin välein aamupäivällä ja päätinkin pysyä sängyssä niin pitkään kuin mahdollista. Lepo auttoikin ja vaikka kipuilua onkin sen jälkeen ollut muutamia kertoja päivässä, niin säännöllisin välein tulevat kivut ovat pysyneet poissa. Kivut ovat välillä olleet yllättävän kovia, juuri niin kuin kovat menkkakivut, joita oli enemmän teini-iässä.

Olen nyt alkuviikon ottanut ihan rauhallisesti sohvalla löhöillen. Aika paljon turhauttaa se kun tuntuu ettei pysty liikkumaan, mutta tärkeintä on, että pieni pysyisi vielä hetken kohdussa kasvamassa. <3

-Mallu