Uupumuksen juurilla osa 1

Olen puhunut väsymyksestäni ja uupumuksestani mielestäni aivan liikaa tässä blogissa. Syksyllä huomasin, että todellakin koin loppuun palamisen keväällä, koska olin paahtanut uupuneena eteenpäin liian pitkään. Lähdin kelaamaan aikaa taaksepäin ja miettimään mistä kaikki alkoikaan. Sitä ajattelin käydä tässä tekstissä läpi ja toivon, että sen jälkeen voin kertoa, kuinka jaksan koko ajan paremmin, enkä jumita samoissa asioissa enää.

Kaikki alkoi jo kolme vuotta sitten kun kävin sairaanhoitajan opintoja. Koulussa oli sisäilmaongelmia, joiden takia olin koko ajan kipeänä ja sehän vei paljon voimia. Luulin silloin, että minussa oli vikaa, että jaksamisen kanssa oli ongelmia ja sen takia sairastelin koko ajan. Toukokuussa juuri ennen kesälomaa vedin kaksi viimeistä viikkoa aivan liian kovaa voimavaroihini nähden. Koulua, kuusi tenttiä, töitä, muuttovalmisteluita ja perusarjen hoitamista (esim.koirat). Heti kun koulu loppui oli viikonloppuna muutto. Olin tuon jälkeen aivan loppu, mutta sitkeästi yritin löytää tavaroille paikkoja. Voin kertoa, että muutto tyhjään asuntoon on PALJON helpompaa kuin muuttaa yhteen poikaystävän kanssa hänen asuntoonsa. Olin päättänyt pitää viikon lomaa muuton jälkeen, mutta koska tein keikkatöitä yritin koko ajan saada vuoroja "lomani" jälkeen.

Keikkatyö voi olla todella stressaavaa kun vuoroja ei meinaa millään saada. Varsinkin alkukesä on todella haastavaa aikaa, kun kesätyöntekijät on palkattu, vakkarit ei usein ihan vielä ole lomalla ja kaikki muut keikkailijat haluavat myös enemmän vuoroja. Promo-hommissa keikkoja alkaa olla muutenkin vähemmän ja päiväkodeissakaan ei ole juuri sijaisten tarvetta. Päivystin siis puhelinta haukan lailla ja kyselin töitä joka paikasta. Päivät menivät siis työnhakuun ja tavaroiden järjestelemiseen. Stressi yltyi kun töitä oli niin vähän ja tuona kesänä minut yllätti myös kauhea vauvakuume. Vauvakuumeesta olin kärsinyt mielestäni koko ikäni, mutta nyt se yhtäkkiä pisti pääni aivan sekaisin.

Tuli syksy, koulu alkoi ja heti ensimmäisenä päivänä noin puolen tunnin jälkeen, minulla oli migreeni ja nenä valui. Tajusin, että sairastelukierteeni edellisenä lukuvuotena oli johtunut sisäilmaongelmista. Töitä alkoi olla enemmän ja otinkin vuoroja sen verran kun sain mahtumaan kalenteriin, koska kesän surkean rahatilanteen jälkeen se tuntui hyvältä. Flunssakierre jatkui koko syksyn, tein töitä, kävin koulussa, pääsin todella mielenkiintoiseen työharjoitteluun, olin todella väsynyt, mutta puskin eteenpäin.

Oltiin keväästä asti etsitty meille staffipentua, mutta huonolla menestyksellä. Haluttiin löytää pentu niin nopeasti kuin mahdollista, koska haluttiin staffin olevan yli kaksi vuotias kun saisimme lapsen. Olisimme ehkä muuten odottaneet seuraavaan kesään, koska pentuaika kesällä on kaikille mukavampaa, mutta tämän oman aikataulumme takia pennun etsintä oli koko ajan päällä. Syksyllä saimmekin ilouutisen, meille tulisi pentu jouluksi!

Tähän katkaistaankin hetkeksi tämä tarina ja jatketaan toisella kertaa.

-Mallu