tiistai 16. tammikuuta 2018

Haloo, mitä kuuluu?

"Pelkään nähdä puolituttuja, kun kuulumisia kysytään"- Pätkä Elias Kaskisen Haloo biisistä. Olen monta kertaa tajunnut vihaavani kuulumisien kysymistä, koska en halua valehdella ja minulla harvoin on ollut kauheasti hyvää kerrottavana. Biisin kuullessani nuo ajatukset palasivat taas mieleeni. Tajusin, että olen taas vältellyt tuttuja, koska en ole halunnut kertoa, että elämäni tavallaan junnaa paikoillaan.


Varmaan jokainen on joskus leikkinyt ettei huomaa tuttua/puolituttua, kun tuntuu ettei vaan jaksa juuri sillä hetkellä. Olen vuosia kamppaillut sen ongelman kanssa, etten jaksaisi kertoa kuulumisia. Tietysti välillä on ollut kivaa kerrottavaa, mutta tavallaan on tuntunut, että elämäni junnaa paikoillaan. En ole päässyt opiskelemaan sitä mitä haluan, enkä ole myöskään halunnut luovuttaa tai pitää taukoa hakemisesta. Tavallaan olen pitänyt itseäni ulkopuolisin silmin säälittävänä, vuosi toisensa jälkeen hakee vaan lääkiikseen.


Olen aina tehnyt niin kuin itse haluan, mutta olen vahvasti saanut kuvan siitä, että olisi väärin tehdä keikkatöitä ja todella väärin olla hankkimatta ammattia. Olen siis täysi luuseri. Selittelen jatkuvasti muille, miksi teen niin kuin teen. Olen valinnut keikkatyön, en ole työttömänä joutunut siihen tilanteeseen. Olen itse irtisanonut itseni aikoinaan ja päättänyt tehdä keikkahommia, valinnut milloin haluan tehdä osa-aikatyötä ja milloin määräaikainen kokoaikatyö onkin ollut enemmän mieleeni. Kun kuulumisia kysellään, alan selittelemään ajankohtaista valintaani, koska minusta tuntuu, että se on muiden mielestä väärin tai tilanne johon olen joutunut.



Kun näen jonkun pitkästä aikaa, en jaksaisi kertoa, että ei en ole vieläkään päässyt lääkikseen ja ei en aio luovuttaa. Haluaisin puhua muustakin ja kertoa kivoja ihania juttuja. Nyt kun aloitin lastenhoitajan työt kokoaikaisesti, minulla on kerrankin jotain muuta kerrottavaa. Toisaalta, tämä on taas määräaikainen pesti, eikä minulla ole hajuakaan siitä, mitä haluan tehdä tämän jälkeen. Tai oikeastaan tiedän tasan tarkkaan mitä haluan, äitiyslomalle. Siitä haavesta ei vaan huudella kaikille. Odotan sitä päivää kun saan kertoa suurimpien unelmieni toteutumisesta, ennen sitä koitan olla välttelemättä ihmisiä.

-Mallu

2 kommenttia:

  1. Toivottavasti haaveesi toteutuvat pian.

    Olin itse raskaana silloin kun kerroit keskenmenostasi ja olisin halunnut kirjoittaa jotain lohduttavaa mutta en silloin tiennyt olisitko halunnut mitään sellaista lukea.

    Sitten meillekin tuli keskenmeno tässä ennen joulua. Olin jo 22lla viikolla ja tämä on kyllä ollut ihan helvetin raskasta. Jo on vieläkin :(

    Pelkäsin että joudunko odottamaan kuukautisia samalla tavalla kuin sinä. Kuukautiset kyllä alkoi mutta olen nyt saanut hammasongelmia jotka tarvitsevat erikoishammaslääkärin hoitoa, ja sitä aikaa saan nyt sitten odottaa helmikuun loppuun asti :( ja en minä ennen sitä uskalla uutta raskautta yrittää :(

    Täältä löytyy siis kohtalotoveri joka ainakin jotenkuten ymmärtää miltä tuntuu :( f*ck this sh*t
    Vaikka se ei ehkä kauheasti lohduta niin olen sinua paljon ajatellut. Nyt toivon että saamme molemmat pian kokea uutta raskautta ja että kaikki käy hyvin täällä kertaa.

    Hauskaa viikonloppua sinulle

    /A

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, todella ikävä kuulla! Paljon voimia sinne! <3

      Vaikka ei missään nimessä toivoisi ikäviä asioita muille, niin vertaistuki auttaa. Toivottavasti saat hammasongelmat hoidettua yhdellä kerralla ja pääset sitten yrittämään raskautta uudestaan. <3

      Kiitos kommentista ja ihanaa viikkoa!

      Poista