tiistai 1. marraskuuta 2016

Positiivisuus

Olen mielestäni nykyään melko positiivinen ihminen. Saatan usein sanoa läheisilleni, että ajattele positiivisemmin tai älä ole noin negatiivinen. Olen kuitenkin hyvin tietoinen siitä, että minullakin on vielä pitkä matka edessäni. Haluan olla vielä positiivisempi.



Se, että olen sairastanut masennuksen on varmasti suurin syy minussa piilevään negatiivisuuteen. Ajatukset eksyvät helposti vanhoille tutuille radoille, sama siis myös stressin kanssa. Olen usein ajatellut, että kunhan saan muutettua elämäntapojani sekä voin itse paremmin ja olen tyytyväisempi itseeni, niin silloinhan olen automaattisesti positiivisempi.


En kuitenkaan halua odottaa siihen asti. Itse en tykkää kuunnella jatkuvasti muiden valitusta asioista, joten miksi minäkään valittaisin muille? Haluan oppia juttelemaan enemmän kivoista asioista vaikka olisin kuinka stressaantunut tahansa. Toisaalta olen usein porukan pelle, joka kertoo sekoiluistaan, eli kyllä minä niitä hauskoja juttuja (onneksi) kerron jo nyt. Kuitenkin sitä helposti ryhtyy valittamaan jostain ja sen haluaisin lopettaa.


Varsinkin näin syksyllä kun pimenee ja iskee syysflunssat, on helppo lähteä valittamaan asioista. Väsyttää, ei jaksaisi tehdä mitään, mutta kuitenkin pitää, eikä mikään mene putkeen. Omalle perheelle ja läheisimmille ihmisille on jotenkin vielä helpompi lähteä valittamaan, purkamaan omaa pahaa oloaan ja stressiä. Tietysti kaikkilla saa olla huonoja päiviä, myös minulla, mutta haluan kuitenkin valittaa vähemmän.



Haluaisin myös enemmän positiivisia ystäviä. Olenhan jo aikaisemmin kirjoittanut siitä, että uudet ystävät olisivat tervetulleita. Nimenomaan positiiviset ihmiset ovat todella tervetulleita elämääni! Tottakai saa sanoa mielipiteensä ja purkaa asioita ystävilleen, mutta jatkuvaa negatiivisuutta en jaksa enää. Uutta positiivista energiaa kehiin siis! :)

-Mallu


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti