Kun opintotuet ei riitä

Täällä Suomessa valitetaan monesta asiasta. Opiskelijoiden keskuudessa suurin valituksen aihe taitaakin olla opintotuet. Usein kuulee valitusta siitä, ettei opintotuet riitä mihinkään ja nyt niistä vielä leikataan. Tottahan se onkin, ei ne tuet mitkään isot ole.

Itse en kuitenkaan näe, että ongelma olisi opintotuissa, vaan ennemminkin tulorajoissa. Jos sitä työtä ehtii tehdä samalla kun opiskelee, niin miksi ei saisi? Pakotetaan opiskelijat ottamaan lainaa ja sakotetaan jos tehdään liikaa töitä. Ne opintotuet tulevat kuitenkin suoritetuista opintopisteistä, joten jos on oikeutettu tukiin on myöskin opiskellut, ei kukaan niitä ilmaiseksi saa. Kaikki voivat sitten itse valita mitä tekevät ylimääräisellä ajallaan, miksi ei saisi tienata hieman ylimääräistä? Opiskelija-asunnot eivät kuitenkaan riitä kaikille, joten osalla on vähän isommat asumiskustannukset tai vaikka lapsia/ lemmikkejä = isommat menot.

Hölmöä opintotuista valittamisessa on mielestäni se, että usein keskitytään siihen, että tuet ovat niin pienet. Miettikää vähän, täällä Suomessa saadaan kuitenkin ilmainen koulutus ja siitä saa vielä palkkaa! Ollaan siis todella etuoikeutettuja, hienoa, hyvä Suomi! Summa summarum, opintotuet ovat kohdillaan, mutta tulorajoille pitäisi tehdä jotain.

-Mallu

Positiivisuus

Olen mielestäni nykyään melko positiivinen ihminen. Saatan usein sanoa läheisilleni, että ajattele positiivisemmin tai älä ole noin negatiivinen. Olen kuitenkin hyvin tietoinen siitä, että minullakin on vielä pitkä matka edessäni. Haluan olla vielä positiivisempi.

Se, että olen sairastanut masennuksen on varmasti suurin syy minussa piilevään negatiivisuuteen. Ajatukset eksyvät helposti vanhoille tutuille radoille, sama siis myös stressin kanssa. Olen usein ajatellut, että kunhan saan muutettua elämäntapojani sekä voin itse paremmin ja olen tyytyväisempi itseeni, niin silloinhan olen automaattisesti positiivisempi.

En kuitenkaan halua odottaa siihen asti. Itse en tykkää kuunnella jatkuvasti muiden valitusta asioista, joten miksi minäkään valittaisin muille? Haluan oppia juttelemaan enemmän kivoista asioista vaikka olisin kuinka stressaantunut tahansa. Toisaalta olen usein porukan pelle, joka kertoo sekoiluistaan, eli kyllä minä niitä hauskoja juttuja (onneksi) kerron jo nyt. Kuitenkin sitä helposti ryhtyy valittamaan jostain ja sen haluaisin lopettaa.

Varsinkin näin syksyllä kun pimenee ja iskee syysflunssat, on helppo lähteä valittamaan asioista. Väsyttää, ei jaksaisi tehdä mitään, mutta kuitenkin pitää, eikä mikään mene putkeen. Omalle perheelle ja läheisimmille ihmisille on jotenkin vielä helpompi lähteä valittamaan, purkamaan omaa pahaa oloaan ja stressiä. Tietysti kaikkilla saa olla huonoja päiviä, myös minulla, mutta haluan kuitenkin valittaa vähemmän.

Haluaisin myös enemmän positiivisia ystäviä. Olenhan jo aikaisemmin kirjoittanut siitä, että uudet ystävät olisivat tervetulleita. Nimenomaan positiiviset ihmiset ovat todella tervetulleita elämääni! Tottakai saa sanoa mielipiteensä ja purkaa asioita ystävilleen, mutta jatkuvaa negatiivisuutta en jaksa enää. Uutta positiivista energiaa kehiin siis! :)

-Mallu