sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Miten se lääkikseen hakeminen?

Alussa moni blogini lukija taisi pysyä matkassa juuri lääkikseen hakemiseni takia. Ymmärrän sen, vertaistuki on tärkeää. Edelleen blogiini eksyy paljon lukijoita lääkishakemiseen liittyvien tekstien takia ja siksi onkin ehkä aika päivittää tilannetta. Eli missä mennään nyt, aionko hakea tänä vuonna vai myöhemmin? Vai olenko kenties kuopannut lääkishaaveet kokonaan?

Tällä hetkellä tilanne on se, että olen avannut yhden fysiikan kirjan kerran marraskuussa, muuten on lääkikseen lukemiset olleet kokonaan tauolla. Kun tutut ovat kyselleet olen sanonut, että saatan käydä pääsykokeissa tänä vuonna, mutta en nyt lue pääsykokeisiin. Nyt tilanne on kuitenkin se, että olen päättänyt jättää pääsykokeet kokonaan väliin tältä vuodelta. Minulla on määräaikainen työsopimus 30.6 asti, enkä aio pyytää vapaapäivää keskellä viikkoa vain jotta voisin käydä katsomassa pääsykokeen.



Milloin ajattelin sitten hakea taas, vai ajattelinko ollenkaan? Rehellisesti sanoen, en tiedä milloin haen taas, mutta yksi asia on varma, minä pääsen vielä lääkikseen. Kuten olenkin kertonut, meille piti tulla huhtikuussa vauva, mutta valitettavasti raskaus meni kesken. Olin siis ajatellut jääväni äitiyslomalle ja sitten jossain vaiheessa aloittavani taas lukuhommat. En siis voi sanoa, että haen ensi vuonna, koska toivon koko sydämestäni, että olen silloin äitiyslomalla. Mutta jos meille tuleekin vauva vielä tämän vuoden puolella, niin saatan yrittää ensi vuonna lääkikseen. Koska en voi tietää millainen vauva-arkemme tulee olemaan ja milloin, en voi myöskään tehdä mitään päätöksiä.


Koska kaikkien kyselyt luovat minulle paineita, on haaveeni lukea itseni lääkikseen huomaamattomasti äitiyslomalla. Tiedän sen olevan mahdollista, koska tiedän useampia jotka ovat siinä onnistuneet. Olen kuitenkin myös huomannut, että asiasta ei kannattaisi puhua, sillä useimmat eivät usko sen olevan mahdollista. Oma työterveyslääkärinikin kesällä nauroi minulle päin naamaa kun vain vastasin rehellisesti hänen kysymykseensä, olin siis silloin raskaana ja hän kysyi miten urahaaveeni käy. Jos muut ovat sen tehneet, niin miksi minä en voisi onnistua? Tietysti en voi tietää millainen lapsi meille tulee, mutta uskon silti mahdollisuuksiini. Aikaisemmin en ole saanut luettua itseäni lääkikseen, koska olen ollut hukassa. Nyt tiedän kuka olen ja mitä haluan ja olen valmis tekemään töitä sen eteen.

Vauva tulee sitten kun sen aika on, siihen en voi paljoa vaikuttaa, mutta se on haave numero yksi. Tämän hetken projektina on oma hyvinvointi ja kun olen saanut sen reilaan, voin aloittaa taas pääsykoelukemiset. Lääkishaaveita ei siis todellakaan ole kuopattu!

-Mallu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti