Omista lapsista haaveileva lastenhoitaja

Olen aina rakastanut lapsia ja tykännyt lastenhoitotyöstä, mutta tällä hetkellä tunnen itseni välillä säälittäväksi luuseriksi, kauhea vauvakuume mutta hoidan vain muiden lapsia. Päivittäin käy mielessä se, että olisin mielummin kotona omien lasten kanssa kun hoitamassa muiden lapsia ja kotia. Aikaisemmin minulla ei ole ollut samaa ongelmaa, koska lastenhankinta ei ole ollut ajankohtaista.

Tykkään kyllä työstäni, eivätkä päivät mene kokonaan haaveiluun siitä, että eläisin kotiäidin arkea. Luulen, että ajatuksiini vaikuttaa nyt myös se, että huhtikuu lähenee koko ajan. Silloin meille piti tulla vauva ja nyt ei ole hajuakaan siitä milloin se tapahtuu. Mieheni mielestä en onneksi ole säälittävä kun sitä hänelle valitin. Lisäksi hän sanoi, että meillehän tulee vauva, ei vaan tiedetä vielä milloin.

Toivon, että tulisin raskaaksi niin nopeasti kuin mahdollista, niin ei tarvitsisi päivittäin töissä haikailla kotiäitiyden perään. Olen todella malttamaton, mutta rauhoitun usein kun tiedän milloin asiat tapahtuu. Monet sanovat raskauden alussa, että nyt se odottaminen vasta alkaa ja yhdeksän kuukautta on pitkä aika, mutta mielestäni pahin on se epätietoisuus. Ehkä olenkin jonkin sortin kontrollifriikki.

Hoitolasten kanssa on kiva olla, mutta haluaisin olla jo äiti ja niiden omien lasten kanssa. Onneksi tämä pesti on määräaikainen kesäkuun loppuun ja voin sitten miettiä mitä haluan tehdä seuraavaksi, ehkä haluankin jatkaa lastenhoitohommia.

-Mallu