Kotiäidin maanantai

 Maanantai alkoi aikaisin, jostain syystä heräsin jo klo.4. Alaselkää jomottaa toiselta puolelta enkä saa unen päästä kiinni uudestaan, hyvää asentoa ei vaan löydy. Vihdoin noin 5.40 jomotusta ei tunnu enää selinmakuulla ja torkahdan. Herään uudelleen klo.6.04 siihen, että on jo valoisaa ja vauvakin on hereillä vieressäni. Äitini sileäkarvainennoutaja, joka on ollut meillä hoidossa huomasi myös, että ollaan hereillä ja yrittää ryömiä vauvan viereen meidän sänkyyn. Torkahdetaan vielä hetkeksi uudelleen ennen kuin herätys soi 6.45.

Apua, herätys soi uudestaan! Yhtäkkiä kello onkin jo 7, nopeasti ylös ja soittoa hammaspäivystykseen. Takaisinsoittopalvelu, alan pukemaan ja kuljen ympäri kotia puhelin ja keskimmäisen lapsen kelakortti kädessä, koska eihän aivot juuri nyt toimi niin, että muistaisin koko hetun ulkoa. Voi ei, pakko mennä vessaan.. Istun pöntöllä kun puhelin soi. Kerron lapsen pudonneen eilen tuolilta ja lyöneen etuhampaansa. Saadaan aika 9.30 hammashoitolaan joka ei kuulu meidän lähimpiin. Laitan viestiä päiväkotiin, että lapsi tulee myöhemmin tänään.

Pakkaudutaan autoon kun kaikki on syöneet ja puettu, äidin koira otetaan myös mukaan. Ajan päiväkodille viemään esikoista, koira odottaa autossa, vauva ja 3v mukaan. Seuraavaksi äidille viemään koiraa ja sieltä hammaslääkärille. Pikatarkastus ja matka jatkuu takaisin päiväkodille. Päiväkodilta takaisin äidille kahville ja imettämään vauvaa. Vauva onnistuukin kakkaamaan niin, että ollaan molemmat kakassa. Onneksi ollaan vielä äidillä ja vauvalle on varavaatteet mukana. Itse saan lainata äidiltä pitkähihaista, imetystoppi säilyi onneksi puhtaana.

Matka jatkuu yhdessä äidin kanssa ikeaan. Syödään lounasta ja saan ostettua verhonipistimet, että saan vihdoin pimennysverhot laitettua, ettei tarvitse enää herätä joka aamu ihan liian aikaisin. Palataan takaisin äidille missä oma auto odottaa. Aahh vihdoin kotiin! Ei sittenkään, punaisissa valoissa tajuan äkkiä vaihtaa kaistaa koska ruokakaupassa on pakko käydä! Meidän pieni hammaspotilas tarvitsee pehmeää syötävää. Kaupan jälkeen vihdoin kotiin.

Ajan kotipihaan ja kannan tavarat ja nukkuvan vauvan turvakaukalossa sisälle. Jätän oven auki ja päästän meidän oman koiran pissalle pihalle. Nautin hetken auringonvalosta ulkona. Sisko soittaa, kerkeän laittaa kuulokkeet korviin ja sitten vauva herääkin. Puhun puhelimessa samalla kun imetän. Vauva on levoton ja ehkä minäkin. Rauhoitutaan molemmat kun kävelen ympäri olkkaria ja keittiötä samalla kun imetän ja puhun puhelimessa. Kun vauva viihtyy hetken itsekseen, saan purettua ostoskassin ja laitettua pyykkikoneen päälle. Lopetan puhelun siskoni kanssa, otan vauvan taas syliin ja ajattelen, että "huhh nyt vasta tuntuu, että olen kotona". Sitten näen jo puolison kävelevän pihaan, mikä tarkoittaa iltapäiväkahveja, jonka jälkeen puoliso hakee pojat päiväkodista ja minä alan laittaa ruokaa.

-Mallu

Äitiysloma + koronapandemia

 Vähän väliä ottaa niin päähän olla kotona lasten kanssa kun pandemia jyllää. Kotiäidin arki voi muutenkin olla aika yksinäistä. Nyt on alkanut harmittaa erityisen paljon myös pienen taaperoni puolesta, joka ei tapaa juuri ollenkaan muita lapsia pikkuveljeä lukuun ottamatta. Viime keväänä oli tarkoitus aloittaa taaperosirkus harrastus, mutta kaikki peruttiin koronan takia. Vauvan takia en halunnut syksyllä aloittaa mitään muskareita, koska vauvan ollessa ihan pieni oltiin erityisen varovaisia.

En enää pelkää koronaa niin kuin viime keväänä, voisin mennä ja tehdä asioita. Yksi iso mutta on vaan se, että haluan välttää viemästä lapsiani paikkoihin missä käytetään maskia. Meidän ihmisten kuuluisi nähdä toistemme kasvot ja lapsille se on erityisen tärkeää. En ole maskivastainen ja käytän itse maskia esim. kaupoissa ja neuvolassa, mutta en käy turhaan paikoissa missä on maskisuositus ja vielä vähemmän lasten kanssa.

Moni äitikaveri esikoisen vauva-ajoilta on jo takaisin töissä ja tämän heinäkuisen osalta on koronan takia jäänyt uudet äitikaverit löytymättä. Kesällä kävin yksillä äiti-vauva treffeillä, mutta meitä oli iso porukka, enkä kerennyt saada ketään yksittäistä kaveria sieltä. Puhuttiin uusista treffeistä, mutta ei keretty ennen kuin korona tilanne taas paheni, eikä se enää ollut fiksua. Tuntuu myös hankalemmalta kun lapsia on kaksi ja haluaisi molemmille ikäistänsä seuraa.

Olisi ihanaa voida käydä eri paikoissa lasten kanssa. Tavattiin pitkästä aikaa yhden äitikaverin kanssa ulkona noin kuukausi sitten ja oma taapero oli todella innoissaan leikkikaverista. Meidän pihalla on harvoin ketään muita, joten taapero oli leikkinyt toisen taaperon kanssa suunnilleen kuukautta aikaisemmin. Reilu viikko sitten taapero pääsi leikkimään siskonpoikani kanssa ja oli ihanaa nähdä serkuksien oikeasti leikkivän yhdessä ensimmäistä kertaa. Lapseni on juuri alkanut kiinnostumaan kunnolla muiden kanssa leikkimisestä, mutta ei ole kavereita joiden kanssa leikkiä edes viikottain. Toivon, että säiden lämmetessä pihalta ja puistoista löytyisi kavereita.

Olin jo päättänyt etsiä seuraa sekä itselleni, että taaperolleni, mutta sitten koronatilanne taas paheni. Eli kai tässä vaan jatketaan samalla tavalla, nähdään silloin tällöin (harvoin) ketään ja toivotaan, että ulkoillessa tulisi samanikäisiä lapsia vastaan.

-Mallu