Aika palata blogin ääreen?

 Onpas ollut pitkään hiljaista täällä blogin puolella. Minä kai sitten kliseisesti kadotin itseni äitiyteen ja kaikki omat harrastuksen jäi ainakin osittain tauolle. Ai että olen kaivannut luovaa minääni, kirjoittamista, maalaamista ja kaikenlaista muuta mitä nyt keksinkään. Keväällä sain kirjoitettua tekstin julkaisuvalmiiksi, mutta ilmeni ongelmia kuvien kanssa, laatu oli surkea bloggeriin siirtäessä. En saanut millään ongelmaan ratkaisua ja julkaiseminen jäi. Aikomukseni on jossain vaiheessa siirtää blogi omalle alustalle, mutta ehkä käynnistelenkin taas kirjoitushommia täällä kera surkeiden kuvien (ellen saa tällä kertaa toimimaan), niin pääsen taas kirjoittamisen makuun.

Todella paljon on tapahtunut sen jälkeen kun viimeksi olen jotain julkaissut. Isoimmat jutut ovat lokakuussa syntyvä kolmas lapsemme ja marras-joulukuussa valmistuva taloremontti. Vihdoin viimein melkein kolmen vuoden etsinnän jälkeen tarjouksemme ihanasta talosta hyväksyttiin ja teimme kaupat tammikuussa. Olimme jo päättäneet ennen sitä, että vauva saa tulla, mutta kävimme pikaisen keskustelun vielä asiasta kun tiedossa oli jättimäinen remontti. Todettiin, että miksi pistää elämä tauolle rempan takia, eikä sitä tiedä milloin tärppää. Yhdessä todettiin, että all in, kyllä me pärjätään vaikka vuosi olisikin rankka.

Maaliskuun viimeinen päivä saimme talon avaimet ja silloin olin jo kärsinyt raskauspahoinvoinnista 1,5 kuukautta. Helppoa ei ole ollut, enkä tiedä kerkeenkö paljoa lepäämään ennen synnytystä, mutta unelmakotiin pääsemme näillä näkymin ennen joulua. Valitsen itse sen, että yritän saada mahdollisimman paljon asioita hoidettua ennen synnytystä, sillä haluaisin pystyä pesimään vauvan kanssa rauhassa, ettei silloin ole kiire miljoonan asian kanssa.

Asumme siis edelleen vanhassa asunnossamme joka täytyy myydä. Haluan saada tavarat läpikäytyä ennen muuttoa, ettei turhaa tavaraa tule mukaan. Suunnitelmamme on alkaa muuttamaan vähän tavaraa kerrallaan kunhan joku huone talossa valmistuu. Pölyistä tulee olemaan, joten täytyy pakata niin, ettei tavarat ole ihan pölyssä sitten. Jatkuva kaaos kotona täytyy saada kunnolla kuriin niin, että saa hyvät myyntikuvat ja on helppo siistiä asunto näyttöjä varten.

Pojista vanhempi täyttää viisi vähän vauvan lasketun ajan jälkeen ja nuorempi täytti heinäkuussa kolme, kolmas lapsi on myös poika. Karvaisesta laumastamme on enää jäljellä kaksi koiraa, kleinspitz Demi 10 vuotta ja staffi Panda kohta 8 vuotta. Kissan jouduimme hyvästelemään alkukesästä. Tälläkin kombolla arjessa riittää hommaa ja olisikin paljon mistä haluaisin kirjoittaa. Katsotaan saisinko tällä kertaa homman taas käyntiin, toivotaan niin!

Ihanaa syksyn alkua!

Mallu

Asuntoahdistus

Viime aikoina on tullut taas aktiivisemmin selattua asuntoilmoituksia. En jaksaisi enää asua näin kaupungissa ja kerrostalossa. "Koronakaranteeni" keväällä sai meidät toden teolla haaveilemaan omasta pihasta ja kun ajatukset lähti liikkeelle, ei niistä ole voinut luopua. Koko ajan löytyy lisää syitä miksi muutto olisi nyt ihan super juttu!

Suurimmat syyt miksi juuri nyt kipeästi haluaisin muuttaa on kaksi pientä lasta ja koiravanhus, jonka pidätyskyky on huonotunut ja maha herkistynyt niin, että on vähän väliä ripulilla. Eli olisi ihanaa päästä helpommin ulos. Oma piha olisi aivan huippu juttu! Kun koiralla on yöllä tarve ulos, niin sen voisi päästää vaikka oman pihan nurkkaan tarpeille ja itse voisi olla pyjamassa tai aamutakissa tai jos asuisi tarpeeksi "maalla" niin voisi mennä johonkin kodin viereiseen pusikkoon. Ei tarvitsisi pukea vaatteita, lähteä kerrostalon toisesta kerroksesta ulos, juosta sata metriä lähimpään puskaan ettei koira vaan tee tarpeitaan asvaltille ja toivoa ettei kukaan tule valittamaan kun koiran ripulia ei saa kerättyä pois istutetusta pusikosta.

Jos taas lasten ja koirien kanssa on lähdössä samaan aikaan ulos, niin ei voi olla kiire. Ensin hissillä alas ja sitten täytyy vielä kiertää pitkälle rampille. Olisi siis aivan ihana päästä suoraan ulos. Oma piha olisi ihanteellinen myös hitaita aamujamme ajatellen. Koska vauva ja minä olemme nukkuneet vähän pidempään ja mies on herännyt esikoisen kanssa on usein käynyt niin, etten ole itse edes pukeissa kun esikoinen syö lounasta ja menee sitten nukkumaan. Usein mies ei kyllä ole saanut vaatteita pojallekaan päälle ja aamupäivä on vietetty sisällä. Jos olisi oma piha, niin voisi helpommin siirtyä ulos edes pieneksi hetkeksi, ainakin näin kesällä - eikun ovi auki vaan!

Nyt on usein ollut niin, että itse koitan saada syötyä jotain pientä aamupalaa taaperoa ja vauvaa hoitaessani, kun mies on koirien kanssa ulkona. Haluaisin itse viettää enemmän aikaa ulkona ja olisi ihanaa vaan päästää poika pihalle leikkimään ja itse syödä aamupalaa ja hoitaa vauvaa ulkona samalla.

Haaveilen myös kodinhoitohuoneesta tai ainakin isommasta kylpyhuoneesta. Hoitotaso vie tilaa kylpyhuoneesta niin, että pyykkiteline on tällä hetkellä jatkuvasti saunassa kun sitä ei ehdi siivota pois ennen seuraavia pyykkejä. Eteinenkin saisi olla isompi, ainakin sen verran, että vaunut mahtuisivat paremmin. Kohta kahden vuoden ajan vaunut ovat olleet aina siivouskaapin ja eteiskaapin toisen oven edessä. Samalla vaunut ovat olleet osittain pienen vessan edessä, joka on johtanut siihen, että vessa on 99% ajasta kissan valtakuntaa kun ovessa vielä on porttikin ettei koirat käy syömässä kissan ruokaa tai pengo kissan hiekkalaatikkoa. Keittiömme on myös aivan liian pieni ja olemmekin miettineet asuntoja katsellessamme, että minkä ihmeen takia nykyään rakennetaan niin pieniä keittiöitä? Edellisessä asunnossamme, joka oli kaksio (nykyinen kolmio), oli yhtä paljon tai ehkä jopa enemmän kaappitilaa ja tasoja enemmän, tosin ei yhtä syviä.

Tässä oli suurimmat syyt siihen, miksi haluaisin löytää meille sopivan asunnon niin nopeasti kuin mahdollista, vaikka vielä kuukausi sitten ajattelin etten halua vielä muuttaa. Tuntuu vaan ettei meille sopivaa asuntoa tule löytymään, ellei voiteta lotossa. Toisaalta onhan meillä ihan hyvä näin ja juuri nyt asunnon myyminen ja muuttorumba ei myöskään houkuttele, mutta pidetään silmät auki jos meidän uusi koti ilmestyisikin jostain.

-Mallu