Maanantai alkoi aikaisin, jostain syystä heräsin jo klo.4. Alaselkää jomottaa toiselta puolelta enkä saa unen päästä kiinni uudestaan, hyvää asentoa ei vaan löydy. Vihdoin noin 5.40 jomotusta ei tunnu enää selinmakuulla ja torkahdan. Herään uudelleen klo.6.04 siihen, että on jo valoisaa ja vauvakin on hereillä vieressäni. Äitini sileäkarvainennoutaja, joka on ollut meillä hoidossa huomasi myös, että ollaan hereillä ja yrittää ryömiä vauvan viereen meidän sänkyyn. Torkahdetaan vielä hetkeksi uudelleen ennen kuin herätys soi 6.45.
Apua, herätys soi uudestaan! Yhtäkkiä kello onkin jo 7, nopeasti ylös ja soittoa hammaspäivystykseen. Takaisinsoittopalvelu, alan pukemaan ja kuljen ympäri kotia puhelin ja keskimmäisen lapsen kelakortti kädessä, koska eihän aivot juuri nyt toimi niin, että muistaisin koko hetun ulkoa. Voi ei, pakko mennä vessaan.. Istun pöntöllä kun puhelin soi. Kerron lapsen pudonneen eilen tuolilta ja lyöneen etuhampaansa. Saadaan aika 9.30 hammashoitolaan joka ei kuulu meidän lähimpiin. Laitan viestiä päiväkotiin, että lapsi tulee myöhemmin tänään.
Pakkaudutaan autoon kun kaikki on syöneet ja puettu, äidin koira otetaan myös mukaan. Ajan päiväkodille viemään esikoista, koira odottaa autossa, vauva ja 3v mukaan. Seuraavaksi äidille viemään koiraa ja sieltä hammaslääkärille. Pikatarkastus ja matka jatkuu takaisin päiväkodille. Päiväkodilta takaisin äidille kahville ja imettämään vauvaa. Vauva onnistuukin kakkaamaan niin, että ollaan molemmat kakassa. Onneksi ollaan vielä äidillä ja vauvalle on varavaatteet mukana. Itse saan lainata äidiltä pitkähihaista, imetystoppi säilyi onneksi puhtaana.
Matka jatkuu yhdessä äidin kanssa ikeaan. Syödään lounasta ja saan ostettua verhonipistimet, että saan vihdoin pimennysverhot laitettua, ettei tarvitse enää herätä joka aamu ihan liian aikaisin. Palataan takaisin äidille missä oma auto odottaa. Aahh vihdoin kotiin! Ei sittenkään, punaisissa valoissa tajuan äkkiä vaihtaa kaistaa koska ruokakaupassa on pakko käydä! Meidän pieni hammaspotilas tarvitsee pehmeää syötävää. Kaupan jälkeen vihdoin kotiin.
Ajan kotipihaan ja kannan tavarat ja nukkuvan vauvan turvakaukalossa sisälle. Jätän oven auki ja päästän meidän oman koiran pissalle pihalle. Nautin hetken auringonvalosta ulkona. Sisko soittaa, kerkeän laittaa kuulokkeet korviin ja sitten vauva herääkin. Puhun puhelimessa samalla kun imetän. Vauva on levoton ja ehkä minäkin. Rauhoitutaan molemmat kun kävelen ympäri olkkaria ja keittiötä samalla kun imetän ja puhun puhelimessa. Kun vauva viihtyy hetken itsekseen, saan purettua ostoskassin ja laitettua pyykkikoneen päälle. Lopetan puhelun siskoni kanssa, otan vauvan taas syliin ja ajattelen, että "huhh nyt vasta tuntuu, että olen kotona". Sitten näen jo puolison kävelevän pihaan, mikä tarkoittaa iltapäiväkahveja, jonka jälkeen puoliso hakee pojat päiväkodista ja minä alan laittaa ruokaa.
-Mallu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti