Uskomatonta kuinka nopeasti aika on mennyt nyt kolmannessa raskaudessa! Kun perheessä on jo kaksi alle viisivuotiasta niin se ei ole yllättävää, mutta vielä kun talorempan kanssa on ollut koko ajan niin hulluna hommaa etten ole juurikaan ottanut kuvia vatsasta. Olen vasta viime aikoina havahtunut siihen, ettei kuvia juuri ole mikä kyllä harmittaa. Itse otettujen kuvien lisäksi toivon, että valokuvaaja siskoni ehtisi vielä ottamaan minusta ihania kuvia muistoksi.
Olo on ollut viime aikoina sellainen, että joka toinen päivä tuntuu siltä, että synnytys voi käynnistyä milloin tahansa. Uni on niin surkeaa, että välillä vähän pelottaakin miten edes jaksan synnyttää jos tätä jatkuu vielä kuukauden. Molemmat pojat ovat syntyneet noin viikko lasketun ajan jälkeen, joten todennäköistä on, että menee samalla kaavalla, mutta ikinä ei voi tietää!
Laskettu aika on 13.10 ja se lähestyy hurjaa vauhtia! Liikaa kaikkea kesken, mutta viikon sisään pitäisi isoja juttuja selvitä ja päästään eteenpäin ainakin asunnon myynnissä. Nyt ollaan kaivettu kellarista esiin vauvanvaatetta ja muuta pikkuvauva-aikaan liittyvää tavaraa. Vähän olen niitä käynyt läpi, mutta en tiedä missä vaiheessa pitäisi järjestellä paikoilleen. Onko nyt liian aikaista jos pikkuinen syntyykin vasta kuukauden päästä? Toisaalta en halua olla myöhässäkään sen suhteen.
Tämän loppuraskauden tukalan olon ovat aiheuttaneet moni asia. Osittain en edes haluaisi näitä vatvoa tai vaipua mihinkään itsesääliin, jos joku kysyy, niin sanon yleensä, että hyvin menee on vain vähän liitoskipuja. Rehellisesti liitoskivut ovat helvetilliset jos olen tehnyt jotain enemmän fyysistä edellisinä päivinä ja se fyysinen voi olla pelkkää hidasta kävelyä ja seisomista tai tehokkaampaa siivousta, pienen risusavotan jälkeen olin kolme päivää kovissa kivuissa. Olen joutunut suunnittelemaan tekemiset sen mukaan, että pystyn istumaan mahdollisimman paljon ja sen mukaan jakamaan hommat eri päiville, niin ettei tule liikaa jaloilla olemista yhdelle päivälle tai sitten sellaisen päivän jälkeen paljon hommaa mitä pystyy istualteen tekemään.
Supistuksia on myös alkanut tulemaan enemmän ja niihin ei vaikuta pelkkä fyysinen kuormitus vaan myös psyykkinen. Kun pojat temppuilevat ja alkaa menemään hermo, niin alkaa supistamaan, varsinkin jos se tapahtuu illalla. Närästys vaivaa varsinkin illalla ja öisin. Hengästyttää helposti ja pissalla täytyy ravata ihan liian usein. Viikko sitten ilmestyi ihana peräpukama, jalkapohjia alkaa herkästi särkemään ja välillä on lantionpohjassa inhottavaa paineentunnetta. Osa minusta haluaisi synnyttää vaikka heti, mutta suurempi osa ei ole vielä valmis, koska tekemistä on vielä. Eli olon puolesta tervetuloa vauva, mutta jos odottaisit ainakin siihen asti, että keretään käymään isin kanssa elokuvissa 30.9 niin olisi ihan kiva.
Toivottavasti muilla raskaana olevilla on helpompaa!
Mallu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti