Syysahdistus

Syksy on ihana vuodenaika! Nautin ihanista syysväreistä, viilenevästä ilmasta sekä pimenevistä illoista. Kuitenkin jostain hiipii ahdistus. En tiedä onko se osittain pimenevien päivien aiheuttamaa väsymystä vai enemmänkin suorittamisen paineen aiheuttamaa?

Monet ovat sitä mieltä, että syksy on uudenvuoden tapaan uuden alku. Se tunne on varmasti jäänyt monelle vaikka koulut olisivatkin jo käyty. Ja jos päättää kouluttautua lisää, alkavat useimmat opinnot syksyllä. Itse tykkään opiskella itseäni kiinnostavia asioita ja koska en ole vielä päässyt lääkikseen on syksyisin opiskelu paljonkin mielessä. Avoimen yliopiston kurssit ovat kiinnostaneet kovasti ja niitä olen käynytkin vuosia sitten.

Syksyllä tulee siis aina mieleen, että mitäs seuraavaksi? Aika uudistua, mutta millä tavalla? Syysahdistukseeni taitaa paljoltikin vaikuttaa tunne siitä, että jumitan paikoillani. Tänä vuonna ahdistusta on lisännyt se, ettei minun kannata mennä töihin ennen kuin meillä on lapsiluku täynnä. Eli tuntuu siltä, että ura junnaa paikoillaan vielä vuosia, ihan vaan siksi, että tuet laskisivat niin paljon jos päättäisin välissä mennä töihin (mikä kohdallani tarkoittaa yrityksen perustamista). En kuitenkaan laittaisi lastamme vielä päiväkotiin, joten työhön paluu ei ole siinäkään mielessä ajankohtainen, mutta tulevaisuuden suunnitelmat ovat kuitenkin usein mielessä.

Toki, voin opiskella ja sen olenkin aloittanut liikunnan ja terveyden perusopinnot avoimessa yliopistossa nyt syyskuussa. Siinäpä seuraava ahdistuksen aihe, heh.. En ole saanut juuri mitään tehtyä opintojen eteen. Alkoikin jo mietityttämään, että mihin olen pistänyt pääni. Miehellä on viimeinen vuosi opintoja + keikkatyö, itsellä päävastuu kodista, miten ehdin/jaksan opiskella? Onneksi pari viikkoa sitten oli ensimmäinen lähiopetus mikä lisäsi intoa ja motivaatiota, samalla ahdistus väheni huomattavasti. En kuitenkaan ole sen jälkeen taaskaan "kerennyt" opiskelun pariin ja ahdistus alkaa taas lisääntymään.

Tuntuu siltä, että syksyisin pitäisi olla itselleen armollisempi, mutta samalla tavallaan suunnitelmallisempi. On niin helppo jäädä vain jumittamaan ja rypemään ahdistuksessa ja itsesäälissä. Kun asiat sitten kasaantuu, niin stressiahdistus lisääntyy entisestään. Listaihmisenä olenkin nyt suunnitellut joka päivälle pienen to do-listan. Siinä ei ole pelkästään ahdistavia ja stressaavia asioita, vaan myös rentoutumista ja muuta jaksamista tukevaa. Kun asioiden määrä on ennalta päätetty, voi hyvällä omalla tunnolla siirtää seuraaville päiville muita asioita, eivätkä ne pyöri tekemättöminä päässä koko ajan stressaamassa.

Omat keinoni ahdistuksen selättämiseen ovat siis suunnitelmallisuus, armollisuus ja itsestään huolehtiminen. Pikku hiljaa asia kerrallaan ja väliin niitä asioita joista saa itse energiaa ja mistä keho voi paremmin. Mitkä asiat helpottavat juuri sinun syysahdistusta?

-Mallu