maanantai 17. syyskuuta 2018

Opinnot paketissa!

Se on siinä! Minä olen nyt valmis LCF Life Coach! Tuntuupa hyvältä, mutta samalla haikealta. Vuoden matka ihanien ihmisten kanssa on tullut päätökseen, onneksi yhteydenpito jatkuu ja yritämme sopia tapaamisia noin kerran kuussa. Itsellä saattaa alkuun jäädä tapaamiset välistä kun vauva syntyy, mutta ryhmässämme on pari muutakin vauvaa odottavaa, joten mammatreffejä tulee ainakin olemaan jatkossa.



On jännä ajatella, että minulla todellakin on nyt joku koulutus, vaikka onkin vain lyhyt vuoden koulutus. Vaikka koulutus ei määritä sitä kuka olen, niin kyllä se tuntuu hyvältä, että on jonkinlainen koulutus takataskussa. Vaikka itse tiedän, että olen tehnyt vaikka minkälaisia töitä ja erilaiset kokemukset ovat opettaneet todella paljon, niin ulkopuolelta tuleva paine sen suhteen, että joku koulutus pitäisi olla, on iskostanut päähäni ajatuksen siitä, etten ole yhtään mitään. Olen tehnyt paljon töitä sen suhteen, että saisin omat alitajuiset, muilta tulleet uskomukset kumottua, mutta en ole vieläkään siinä onnistunut, vaikka edistystä ehkä onkin tapahtunut.



Hassua on se, että vaikka ulkopuolelta tulleet ajatukset ovat syöneet itsetuntoani ja olen tuntenut itseni täysin luuseriksi, niin en ole kuitenkaan ikinä ajatellut muista samalla tavalla. Itse olen ollut kouluttamaton luuseri omassa alitajunnassani, mutta kukaan muu ilman koulutusta oleva ei ole sitä ajatuksissani ollut. Edelleenkin on se tunne, ettei minulla ole "oikeata koulutusta". Kuitenkin tiedän, ettei koulutuksella ole väliä, tärkeintä on kuunnella itseään. Jos olet unelmaduunissasi, niin mitä väliä sillä on vaikka koulutus puuttuisi? Tähän moni varmasti sanoisi, että jos työ lähtee alta, niin sitten kouluttamattomana onkin vaikea löytää uutta. Mutta eikö silloin voisi lähteä opiskelemaan jos se silloin kiinnostaa?

Kaikkein tärkeintä on mielestäni löytää se oma polku, eikä elää kenenkään muun elämää.

-Mallu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti