Veloista eroon

Törmäsin blogiin, jossa puitiin velkojen maksua. Oli kiinnostavaa lukea toisen suunnitelmia. Itse olisin todennöisesti velkaantunut masennusvuosinani ilman isäni apua. Oikeastaan velkaannuinkin, mutta velka on isälleni, eikä minun ole oikeastaan tarvinnut miettiä sitä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö olisi miettinyt.

Ollaan sovittu, että takaisinmaksulla ei ole kiirettä ja olen vitsaillut, että isä saa sitten minulta eläkettä. Silti asia on vähän väliä ahdistanut, vielä kun olen joutunut lainaamaan lisää. Luulen, että koska laina on jo ollut isompi, en ole sen takia pitänyt huolta siitä, että olisin maksanut pienempiä summia takaisin, vaan lisännyt ne summaan. Joskus olen harkinnut pienemmän summan takaisinmaksua, mutta se on tuntunut pisaralta meressä, joten on jäänyt tekemättä. Joskus jopa laskin kuinka monta kuukautta menisi, jos laittaisin verkkopankista 50euroa kuukaudessa menemään isälleni. Vuosia olisi mennyt niin monta, etten aloittanut takaisinmaksua tuolloin, rahaa kun ei silloin ollut muutenkaan kauheasti ylimääräistä.

Nyt kesällä kun jouduin maksamaan ison summan palkkaa takaisin työnantajalleni, jouduin taas pyytämään lainaa isältäni. Onneksi tarvitsin lainaa "vain" 300 euroa ja tiedän, että saan sen veronpalautuksista maksettua takaisin. Kuitenkin tämä ja se, että jouduin alkukesästä myös aloittamaan opintolainan takaisinmaksun sai minut miettimään entistä enemmän velkojani. Joudun varmasti ottamaan vielä lisää opintolainaa sitten kun pääsen lääkikseen ja meillä on iso asuntolaina.

Kun opintolainan takaisinmaksu yllättäen alkoi ja tililtäni katosi rahaa, panikoin. Olen jäämässä äitiyslomalle ja nyt alkaa opintolainantakaisinmaksu! Perheeni neuvoi menemään pankkiin juttelemaan, koska takaisinmaksua voisi varmasti siirtää tai summia pienentää. Puhuin kuitenkin ahdistuksestani avopuolisolleni, siitä ettei laina katoa mihinkään vaikka sen heittäisi hyllylle, jossain vaiheessa se pitäisi kuitenkin maksaa. Todettiin, että noin 85 euroa mikä nyt menee kuussa lyhennyksiin, on ihan ok, kyllä me pystytään se maksamaan ja samalla laina lyhenee koko ajan.

Kun luin toisesta blogista velanmaksu suunnitelmista, heräsi ajatus siitä, että voisin varmasti aloittaa velanmaksun isällenikin. 50 euroa kuukaudessa katoaa helposti johonkin muuhunkin. Maksan vielä parisataa euroa kuussa life coach koulutuksestani, mutta helmikuun jälkeen se on maksettu, joten silloin ei olla enää niin tiukilla. Vielä en kuitenkaan pysty maksamaan mitään ylimääräistä, sillä työttömyyspäivärahalla mennään äitiyslomaan asti ja pelkään, että saatan jopa joutua lainaamaan ennen sitä lisää. Toivon todella, että pärjätään vielä pari kuukautta näin pienellä tuella, sillä en halua ottaa enempää lainaa vaikka perheeni on jo ihanasti ilmoittanut, että tarvitsee vain sanoa niin lainaa saa.

Hassua miten voi inspiroitua toisen velanmaksuista, mutta nyt todellakin tuntuu siltä, että pystyn säästämään siihen mihin haluan ja maksamaan velkani. Olen aikaisemmin joutunut elämään niin tiukilla, ettei raha ole riittänyt mihinkään ylimääräiseen, nyt haluan samalla tavalla miettiä tarkkaan mihin laitan rahani. Jokainen euro vaikuttaa, muutama euro sinne ja muutama tänne tekee nopeasti isomman summan. Nyt joudun pakostakin laskemaan jokaisen sentin, mutta sitä haluan jatkaa myös sen jälkeen kun tilanne helpottaa. Kokemuksesta tiedän, että saa säästettyä ihan kivasti kun esim. suunnittelee syömisensä edes vähän tarkemmin.

-Mallu