Tietenkin lapset sopisi kuviohin paremmin sitten kun molemmilla on opinnot suoritettuina, mutta niin kuin mieheni sanoo, jos odottaa sopivaa aikaa, niin sitä ei ikinä tule. Minkälainen on sopiva aika? Ainahan kaikenlaista projektia on meneillään, tai ainakin minulla. :D Olemme juuri muuttaneet uuteen kotiin, jonka yksi vaatimus oli se ylimääräinen huone tulevia lapsia/lasta varten. Toki huone on jo täynnä kaikkea muuta tavaraa sitten kun vauvalle pitäisi tehdä tilaa, mutta ajatus siitä, että asumme jo kodissa johon vauvakin olisi todella tervetullut, on ihana!
Yksi ystävistäni pohti sitä, että mitä jos minusta tulisikin nyt äiti, että unohtaisin lääkiksen. Itsehän olin heti sitä mieltä, että lääkikseen olen menossa, vaikka se sitten olisikin vasta kymmenen vuoden päästä. Jäin kuitenkin pohtimaan sitä, että monen mielestä opinnot ja pienet lapset eivät sovi yhteen. Ehkä en taaskaan ole ollenkaan realistinen, mutta mielestäni lapset eivät sulje pois muuta elämää. Tietysti opiskelu on paljon rankempaa pienten lasten kanssa ja meillähän siihen päälle on vielä neljän lemmikin hoito. Tiedän kuitenkin monia äitejä ketkä ovat opiskelleet/opiskelevat pienten lasten kanssa. En tunne heitä niin hyvin, että lähtisin kyselemään, miten se sujuu, eli kokemuksia saa jakaa! :)
Olenko sitten huono äiti jos valitsen minua kiinnostavan ammatin johon kuuluu vaativat opinnot? Olen niin usein kuullut lauseen "sitten kun lapset ovat kouluikäisiä..", vasta sitten voi tehdä sitä, tätä ja tuota. Olen itse aina ollut kova tekemään kaikenlaista, usein onkin ollut liikaa kaikkea, mutta silti en usko, etten pystyisi opiskelemaan pienten lasten äitinä ja silti olla hyvä äiti. Jos äiti ei ole onnellinen on aika vaikeaa olla hyvä äiti. Äidiksi tuleminen on yksi unelmistani, mutta en suostu luopumaan muista suurista unelmista sen takia, sillä en usko, että olisin silloin onnellinen. Pienten lasten ja opintojen yhdistäminen tulee varmasti olemaan todella haastavaa, mutta sopii hektiseen elämäntyyliini, ei ainakaan tule olemaan tylsää. :P
-Mallu
Yksi ystävistäni pohti sitä, että mitä jos minusta tulisikin nyt äiti, että unohtaisin lääkiksen. Itsehän olin heti sitä mieltä, että lääkikseen olen menossa, vaikka se sitten olisikin vasta kymmenen vuoden päästä. Jäin kuitenkin pohtimaan sitä, että monen mielestä opinnot ja pienet lapset eivät sovi yhteen. Ehkä en taaskaan ole ollenkaan realistinen, mutta mielestäni lapset eivät sulje pois muuta elämää. Tietysti opiskelu on paljon rankempaa pienten lasten kanssa ja meillähän siihen päälle on vielä neljän lemmikin hoito. Tiedän kuitenkin monia äitejä ketkä ovat opiskelleet/opiskelevat pienten lasten kanssa. En tunne heitä niin hyvin, että lähtisin kyselemään, miten se sujuu, eli kokemuksia saa jakaa! :)
Olenko sitten huono äiti jos valitsen minua kiinnostavan ammatin johon kuuluu vaativat opinnot? Olen niin usein kuullut lauseen "sitten kun lapset ovat kouluikäisiä..", vasta sitten voi tehdä sitä, tätä ja tuota. Olen itse aina ollut kova tekemään kaikenlaista, usein onkin ollut liikaa kaikkea, mutta silti en usko, etten pystyisi opiskelemaan pienten lasten äitinä ja silti olla hyvä äiti. Jos äiti ei ole onnellinen on aika vaikeaa olla hyvä äiti. Äidiksi tuleminen on yksi unelmistani, mutta en suostu luopumaan muista suurista unelmista sen takia, sillä en usko, että olisin silloin onnellinen. Pienten lasten ja opintojen yhdistäminen tulee varmasti olemaan todella haastavaa, mutta sopii hektiseen elämäntyyliini, ei ainakaan tule olemaan tylsää. :P
-Mallu
Äitiys ja opiskelu on kyllä välillä aika raskas yhdistelmä, mutta niin on äitiys ja työssäkäyntikin :D Lapset tuovat oman lisänsä elämään, paljon vastuuta, työtä ja velvollisuuksia, mutta samalla iloa ja rakkautta. En osaisi enää edes kuvitella elämääni ilman lapsia, mutta toisaalta niinä hetkinä, kun lapset ovat vaikka hetken hoidossa, ajattelee, että kyllä olisi keveämpää :D Tietenkin joka elämäntilanteessa on ne omat vaikeutensa ja ongelmansa, joten pitää vain löytää hyvät puolet siitä omasta tilanteestaan.
VastaaPoistaTsemppiä opiskeluihin ja kivaa kevättä! :)
Kiitos kommentista (ja pahoittelut myöhäisestä vastauksesta). Itse olen ajatellut juuri noin, äitiys tulee joka tapauksessa olemaan välillä raskasta. :D
PoistaIhanaa kevättä sinnekin! :)
Meille on tulossa elokuussa vauva ja mulla on tahtaimessa laakiksen paasykokeet ja erittain toivottavasti opiskelupaikka 2018 :) Jos johonkin on se oikeanlainen palo ja intohimo niin ei ne lapset sen tavottelemista esta. Joiltain perheellisilta laakikseen hakijoilta olen jopa kuullut, etta se oman lapsen syntyma vasta sai tajuamaan etta haluaa laakariksi, tekemaan jotain tosi merkityksellista ja auttamaan ihmisia. Kaikki onnistuu jos vaan halua ja intoa on tarpeeksi :) Tsemppia opiskeluun!
VastaaPoistakiitos kommentista ja pahoittelut myöhäisestä vastauksesta! Kiva kuulla erilaisia ajatuksia. Tsemppiä opintoihin ja tulevaan vauva arkeen! :)
Poista