Irti synkkyydestä

Muuton jälkeinen väsymys yllätti minut täysin. Kova väsymys alkoi myös ahdistamaan, eikä mennyt montaa päivää väsymyksen kourissa kun jo tunsin itseni hiukan masentuneeksi. Olin tietenkin onnellinen uudesta asunnosta, mutta kaikki ahdisti. Mikään ei innostanut, en jaksanut lähteä valmennuskurssille kun kotonakin oli niin paljon tekemistä ja lukemiset oli jäänyt väliin, lisäksi vähän väliä iski flunssainen olo. Päivät meni muuttokaaosta järjestellessä samalla kun katsoin/kuuntelin telkkaria. Ilman telkkaria alkoi ahdistamaan liikaa.

Kun aloin huomaamaan masennus ajoista tuttuja tuntemuksia mm. synkkyyttä ja innottomuutta, heräsi stressi ja pelko masennuksen uusiutumisesta. Melko nopeasti heräsin kuitenkin todellisuuteen. Vaikka ei tehnyt mieli tehdä mitään tai lähteä minnekään, niin kaikki ohjelma oli kuitenkin kivaa ja touhusinhan minä joka päivä vielä muuttohomman parissa. Väsymys on kuitenkin ollut epänormaalia, taisin kertoakin siitä, ettei 12 tunnin yöunetkaan ensimmäisen viikon ajan auttaneet. Alkoi myös tehdä mieli lähteä treenaamaan, ulkoilemaan ym., mutta flunssan takia oli pakko ottaa rauhallisemmin, mikä myös alkoi ahdistamaan.

Kun valot sammuu niin sä kaiken näät Kun valot sammuu niin sä valvomaan jäät Suljet silmäsi ja hengität Kyllä kaikesta sä vielä selviät Joku voimas vei vaik sä huusit ei Tää on hulluuden highway Avaat silmäsi ja hengität, ehkä huomenna sä ymmärrät Vielä elossa oot! Vielä elossa oot!

Haloo Helsinki- Hulluuden highway

Olen oppinut valtavasti itsestäni juuri sen takia, että olen sairastanut masennuksen. Oikeastaan vasta kun masennus uusiutui, lähdin oikeasti tekemään töitä itseni kanssa ja tajusin monta asiaa. Masennus on rakentanut minusta vahvan, tiedän, etten ikinä enää voi upota niin syvälle kun missä joskus olin. Minulta löytyy työkaluja mitä minulla ei aikaisemmin ole ollut. Tiedän, että vaadin aina itseltäni liikoja, pusken eteenpäin kunnes kroppa sanoo stop. Niin kävi tälläkin kertaa, liikaa kaikkea samaan aikaan. Muuttoviikon aikana jäi monet yöunet muutamaan tuntiin kun piti saada kaikkea tehtyä, ei ihme, että iski uupumus.

Sulje silmät, sulje suu, sulje kaikki aistit niin tää helpottuu Laske viiteen, tuhanteen, laske hartiat takas kohdalleen.

Haloo Helsinki- Hulluuden highway

Nyt ei auta muu kun olla itselleen armollinen ja mennä eteenpäin. Nyt tehdään asia kerrallaan ja pikkuhiljaa, tai ainakin yritetään. Olen älyttömän huono tuossa asia kerrallaan hommassa, yritän aina tehdä kaikkea samaan aikaan. Nyt yritän kuitenkin muistaa, että on ihan ok levätä ja joskus lojua sohvalla vaikka ei olisikaan kipeänä. Nyt loppu synkistely! Ahdistukseen ja masentavaan oloon on helppo jäädä jumiin. Oma vinkkini synkkyydestä irti pääsemiseen on tehdä jotain rentouttavaa ja unohtaa kaikki "pitäisi/olisi pitänyt tehdä" hommat. Minulle on nyt auttanut sauna, mutta myös kirjan lukeminen, treeni tai ulkoilu ovat asioita jotka voisivat helpottaa oloani, kunhan vaan muistaa keskittyä siihen hetkeen ja jättää kaikki muu pois. On todella tärkeää muistaa levätä! Olen kantapään kautta oppinut, että ajattelutapa "lepään sitten kun kaikki on hoidettu" ei toimi. Jospa nyt muistaisin sen jatkossa?

tämä kuva kuvastaa hyvin fiiliksiäni kun yritin lähteä taas korjaamaan unirytmiäni :D

Yksi ystäväni linkitti Haloo Helsingin Hulluuden highway biisin minulle muuton jälkeen kun kyseli miten muutto sujui. En arvannut, että kuuntelisin sitä kuukauden päästä kerta toisensa jälkeen tsemppi-biisinä.

-Mallu