Vuosi 2016

Jo ennen joulua aloin huomaamaan blogeissa kirjoituksia vuodesta 2016. Aloin pohtimaan omaa vuottani ja ensin masennuin. Ajattelin, että olen täsmälleen samassa paikassa kuin viime vuonna, en ole kehittynyt mitenkään. Hyvinvointi projektini ei ole oikeastaan edistynyt ja edelleen haen sinne lääkikseen.. Kuitenkin tiesin, että jotain on tapahtunut, aivan varmasti on, mutta mitä? Mikä asia on edistynyt? Mikä on muuttunut jos kelataan vuosi taaksepäin?

Ensimmäisenä mieleen tuli uusi asunto! Olimme jo katselleet asuntoja jonkin aikaa viime talvena, mutta oikea asunto löytyi vasta tammikuun puolella ja kauppakirjat allekirjoitettiin 22.1.2016. Vielä joudutaan odottamaan kuun loppuun, että päästään muuttamaan, mutta jo asunnon löytyminen ja kauppojen tekeminen oli suuri asia!

Vaikka ajattelin ensin etten ole edistynyt hyvinvointiprojektissani, niin onhan se jo edistystä, että edes keksin aloittaa sellaisen! Alkuvuodesta aloitin myös selän kuntoutuksen fysioterapiassa. Lisäksi aloitin blogin kirjoittamisen uudelleen. Edellinen blogini oli enemmänkin oma päiväkirjani jonne purin pahaa oloani kun masennus uusiutu (mutta tietenkin myös hyviä hetkiä), enkä antanut osoitetta kenellekään. Edelleen blogini on päiväkirjamainen, mutta selkeästi positiivisempi (jatkossa toivottavasti vielä enemmän) ja sitä pääsee lukemaan myös perheeni sekä ystäväni.

Kesällä pääsin vihdoin isän kanssa purjehdusreissulle, ihanaa! Vuoden aikana kävin myös minilomalla sekä Latviassa, että Sveitsissä. Kumpikin maa oli minulle uusi tuttavuus. Suurin muutos meidän elämässämme on jo ennen viime vuoden joulua kotiin saapunut staffipentu. Pennun ensimmäinen vuosi on aina mielestäni rankin, vaikka ihana onkin. Paljon on ollut hommaa tämän lauman kanssa vuonna 2016. Toivottavasti vuosi 2017 olisi hieman helpompi, tai oikeastaan paljon, koska viimeisen puolen vuoden aikana karvalasten sairastelut ovat vieneet voimia hurjasti.

Selasin nopeasti läpi valokuvat viime vuodelta ja huomasin, että olen selkeästi nauttinut kesästä enemmän kuin vuosiin! Mökkeilyä, purjehtimista, lyhyt reissu, ulkoilua, piknikkiä, kahdet häät ym. Vuoteen on myös mahtunut paljon lastenhoitoa, lainalasten kanssa ollaan tehty kaikenlaista kivaa. Ilon ja surun kyyneleitä on mahtunut myös tähän vuoteen. Ilon kyyneleitä vuodatin kun sain tietää rakkaan ystäväni odottavan vauvaa, surun kyyneleet puolestaan liittyi vaarin kuolemaan.

Kiitos vuosi 2016, nyt on aika siirtyä eteenpäin. Vuoden 2017 suunnitelmista ja haaveista tulossa ihan oma postaus.

-Mallu

Koiranomistajan Uuden Vuoden ongelmat

Koiranomistajan Uuden Vuoden vietto saattaa olla melko synkkää, mikäli omistaa paukkuherkän koiran. Onneksi en ole "yksinhuoltaja", koska meidän Demi pelkää niin, että joudutaan olemaan kotona. Mitään bileitä ei voida järjestää, koska koira on jo muutenkin niin stressaantunut. Tänä vuonna on luvassa rauhallista illanviettoa muutaman poikaystäväni kaverin kanssa. Viime vuonna oltiin kahdestaan kotona, mikä tuntui osittain hieman masentavalta, mutta silloin oltiin molemmat niin väsyneitä pennun takia, että oltiin ihan tyytyväisiä. Yksi tuttuni lähtee tänä vuonna jopa yksin koiransa mökille. Minullekin jotkut ovat ehdottaneet mökille lähtöä, mutta meidän mökki on kylmillään ja ilman lunta siellä on tähän aikaan vuodesta kammottavan pimeää. Mökin saa kyllä lämmitettyä jotenkuten, mutta kerroksia täytyy olla päällä. Ehkä vielä joku vuosi!

Kävimme Demin kanssa osteopatiassa muutama viikko sitten ja saimme sieltä vinkkejä Demin rauhoittamiseen. Meidän pikkuinen rauhoittuu selkeästi siitä kun pitää käsiä hänen sivuillaan, kylkiluiden kohdalla. Olemme myös ostaneet koiraa rauhoittavia Serene Um tabletteja, mitään rauhoittavaa ainetta niissä ei ole, joten katsotaan miten hyvin ne toimivat. Tableteissa olevat vitamiinit, hivenaineet sekä aminohapot lisäävät serotoniinin tuotantoa, joka vähentää ahdistusta. Eilen kokeilimme myös osteopaatin ehdottamaa "paitaa" Demille. Thundershirt oli muistaakseni ihan oikean paidan nimi, mutta osteopaatti neuvoi miten tekisimme samanlailla toimivan systeemin itse. Siihen ei tarvitse kun jonkinlaista huivia tai leveää nauhaa. Meiltä löytyi yksi tukisidos, jonka käärin Demin ympärille ohjeen mukaan, ei kireälle, muttei liian löysällekään.

"paita" (pahoittelut surkeasta kuvalaadusta)

En tiedä toimiko "paita" juuri niin kuin sen pitää, eli rauhoittavasti vai menikö koirani paniikkiin eikä sen takia halunnut kauheasti liikkua mihinkään. Veikkasin aluksi paniikkia, mutta mitään merkkejä stressistä tai ahdistuksesta ei ollut. Yhdessä vaiheessa vaikutti jopa siltä, että koira on nukahtamaisillaan. Tyyppi ei myöskään rähissyt ohi juoksevalle staffillemme, eikä säpsähtänyt jokaisen liikkeitä kuten normaalisti. Pitäisikö tuota siis käyttää useammin? Ihan ihme juttu, en tiedä mitä ajatella. Tuo "paita" päällä koira muuttui todella rauhalliseksi otukseksi. Osteopaatti vinkkasi myös, että pianomusiikki rauhoittaa eläimiä. Tänään on siis monet uudet keinot käytössä: tabletit (ollut jo muutaman päivän), "paita"  ja pianomusiikki. Jos nämäkään ei auta, koitamme eristää Demin pesän (pieni kevythäkki) vaikka peitoilla ja tyynyillä ja katsotaan jos raukka viihtyisi siellä.

Hyvää Uutta Vuotta!

-Mallu

Viikkokatsaus vko51

Suuret pahoittelut siitä, että viime viikon viikkokatsaus tulee näin myöhään. Viime viikko meni (jälleen kerran) älyttömän nopeasti. Joulustressi yllätti alkuviikosta, mutta maanantaina jouduin lainaamaan rahaa siskoltani osteopatiaani varten, joten viimeiset jouluostokset saivat odottaa torstain palkkapäivään. Rahatilannekin aiheutti stressiä kun tajusin, että kaksi kolmesta koirasta kaipaisi rokotuksia ja Mango eläinlääkärin tarkastusta maitorauhastulehduksen jälkeen, eikä rahaa ollut maanantain ruokaostosten jälkeen senttiäkään ylimääräistä.

Torstain ja perjantain olin töissä sekä juoksin edes takaisin joululahjoja hankkimassa. Perjantaina kello taisi olla n.21.15 kun lähdimme ruokakauppaan hankkimaan vielä viimeisiä tarvikkeita meidän osuudesta jouluruokaa varten.

Jouluaattona oltiin äidin luona, ehdittiin juuri joulurauhanjulistuksen alkuun, joka on minulle todella tärkeä osa joulua. sen jälkeen syötiin perinteen mukaan riisipuuroa. Puuron jälkeen oli tarkoitus lähteä koirien kanssa kävelylle, mutta minulle iski migreeni. Ihana poikaystäväni lähti juoksuttamaan nuorempia hieman kauemmas ja ihana äitini lähti pitkälle kävelylle Mangon kanssa. Sinä aikana itse paketoin viimeiset joululahjat. Ulkoilujen ja paketointien jälkeen oli joulusaunan aika. Kun poikaystäväni kanssa tulimme saunasta, oli siskoni ja hänen poikaystävänsä äitinsä kanssa ilmestyneet paikalle. Noin tuntia myöhemmin istahdimme joulupöytään, jonka ääressä meni vähintään muutama tunti. Syömisen jälkeen oli lahjojen aika, jonka jälkeen oli pikkuhiljaa aika hipsiä kotiinpäin.

Joulupäivänä nukuimme pitkään ja lähdimme vasta kolmen aikaan isäni luo viettämään joulua. Syötiin hyvin ja avattiin jälleen kasa lahjoja. Ilta venyi taas ja kuten edellisenä päivänä, suuntasimme kotiinpäin 23 aikaan. Parasta joulussa on mielestäni yhdessä oleminen ja rakastan lahjojen antamista rakkaille. <3

-Mallu

Kilometrin pituinen tehtävälista

Huhhuh, joulu meni ja nyt ollaan takaisin arjen parissa. Edellisessä postauksessa jo kerroinkin siitä, että tekemistä riittää. Eilen iski jo kova stressiahdistus, mutta olen koittanut ottaa rennosti, koska väsymys painaa päälle joulukiireitten jälkeen. Päätin eilen, että saan olla kotona rauhassa, koska joulua vietettiin kolmessa eri paikassa, eikä kotona ehtinyt ottaa rennosti. Eilen puuhailinkin kotona oman mielen mukaan.

Tuntui mukavalta olla "rauhassa" kotona, mutta aina välillä iski ahdistus kun muistin asioita kilometrin pituiselta tehtävälistaltani. Koko ajan puuhailin jotakin, mutta tehtävää on paljon. Tänään olen saanut hoidettua enemmän asioita, mutta sama jatkuu vielä. En ymmärrä miten näitä asioita aina kertyy niin paljon.. Liikaa kaikkea koko ajan.. Aina kiire, vaikka minulla on tänä syksynä ollut paljon vähemmän töitä. Aina tulee jotain muuta, ikinä ei ehdi levätä kunnolla.

Aina jos mainitsen asiasta, saan kuulla, että se on oma valintani, minullahan on neljä lemmikkiä. Totta, oma valinta, mutta tarkoittaako se, sitä etten ole oikeutettu olemaan väsynyt tai uupunut?  Samaa on puhuttu äideistä, oma valinta hankkia lapsia, eli saako äiti olla väsynyt? Sanotaanko vanhemmillekin, että mitäs hankitte niin monta lasta, oma vika jos väsyttää? Olisi paljon kivempi kuulla jotain tsemppaavaa tai lohduttavaa, se auttaisi paremmin jaksamaan. Kyllä, olen itse päättänyt hankkia neljä lemmikkiä, jotka vievät paljon energiaa ja lisäävät asioita tehtävälistalle, mutta eihän se minun vika ole jos kaikki sattuvat sairastumaan saman syksyn aikana. Se on vain elämää, kuten myöskin se, että muutamme. Muuttokin on oma valinta, joten en kai saisi siitäkään väsyä tai stressata.

Jos joku kysyy miten minulla menee, en osaa valehdella vaan kerron totuuden mukaisesti, että nyt ahdistaa ja stressaa kun on niin paljon tehtävää. Usein siihen tuleekin lisäkysymys, että mikä stressaa. Tällä hetkellä suurimmat syyt stressiin on lemmikit ja muutto (+miljoona pikku asiaa). nämä asiathan ovat tosiaan itse valitsemiani, joten ehkäpä vain palaan kilometrin pituisen tehtävälistani pariin ja eristäydyn kaikista ihmisistä, etten vahingossakaan mainitse stressistäni kenellekään. :D

Ps. Tänään selvisi, että rakkaalla labradorillamme ei ole mitään syöpään viittaavaa. Maitorauhastulehdus oli vain maitorauhastulehdus, eikä kasvaimen aiheuttama, jippii! Nyt on siis jo suurin stressiahdistus poissa! Mangoa vaivaa tällä hetkellä vain alkava korvatulehdus (johon saatiin lääkettä) sekä valeraskaus.

-Mallu

"Joululoma"

Vielä viikko sitten kalenterini oli täysin tyhjä ensi viikon kohdalla. Edes uuden vuoden aatolle ei ollut merkintää. Siihen oli syynä se, ettei me yhden raketteja pelkäävän koiran kanssa oikein voida lähteä mihinkään taikka järjestää juhlia meillä (lisäisi ihan turhaa koiran muutenkin suurta stressiä). Ajattelin, että ehdin ensi viikolla levätä ja hoitaa vaikka mitä asioita fiiliksen mukaan! Treenit saisin hyvin käyntiin ja kirjastoonkin ehtii hyvin. Oi ihana joululoma!

Ja pah.. Olin tietenkin unohtanut kirjoittaa kalenteriin, että ollaan perinteen mukaan sukulaisten kanssa ulkoilemassa tapaninpäivänä, joka tietenkin on maanantaina. Sitten minua pyydettiinkin lapsia hoitamaan. Hmm, raha on tiukilla, yksi ilta vain, no miksi ei! Sen jälkeen pyydettiin lastenhoitohommiin toiseen perheeseen. Oi ihanaa, en ole nähnyt tyttöjä pitkään aikaan, tottakai tulen! Lastenhoitoa kahtena päivänä 12-16, eihän se ole paljoa? Ainiin, minun piti jo yli kuukausi sitten viedä ruokapöydällä oleva mökin kahvikone ystävälle lainaan, ensi viikolla ehdin! Siihen menee yksi ilta, no ilta ystävän seurassa, kivaa siitä tulee.

Hei, mitä jos kutsutaankin pieni porukka meille glögille uuden vuoden aattona? Hyvä idea! Ei sitten tarvitse kahdestaan kotona pohdiskella sitä, miten muut pitävät hauskaa yhdessä. Sitä varten pitää vähän siivota, tai paljon.. Ei se mitään, sitähän me kuitenkin halutaan, siisti koti! Voi ei, Mangon ja Demin rokotukset on kaiken stressin keskellä jääneet hoitamatta! Ensi viikolla ehtii onneksi ja samalla pitää hoitaa Mangon jälkitarkistus (maitorauhastulehduksen jälkeen)! Ääh, piilarit on loppu ja kohta pitäisi vaihtaa seuraaviin kuukausilinsseihin. Näöntarkistus piti tehdä jo yli puolivuotta sitten.. Eiköhän hoideta sekin ensi viikolla ja samalla saan ostettua uudet piilarit. Siitä tulikin mieleen, että hammaslääkärikin on  varaamatta, laitetaanpa sekin asia kuntoon ensi viikolla!

Ja näin aluksi täysin tyhjä viikko kalenterissa täyttyikin yllättäen mm. näistä asioista ja enköhän minä vielä jotain tuohon keksi lisää, ettei vaan tulisi tylsää.. Ainiin, tosiaan, ne lukemiset ja treenit vielä. Joululoma, mikä se on?

-Mallu

Viikkokatsaus vko50

Nyt vihdoin viimein viime viikon viikkokatsaus. Maanantaina olikin yllättäen vapaapäivä kun lastenhoito peruuntuikin. Koska olin lepoviikonlopun jälkeen edelleen todella uupunut, päätin hyödyntää vapaapäivän ja levätä vähän eri tavalla =ilman siivouskieltoa :D Lepopäivästä ja kivasta ohjelmasta huolimatta viime viikko tuntui todella rankalta! Pimeys vaikuttaa selkeästi hieman liikaa minuun + joulu- ja muuttostressit siihen päälle. Ehkä siitä johtuen jäi treenit taas väliin, en onnistunut ottamaan itseäni niskasta kiinni.

Kivaa ohjelmaa oli tiistain hieronta ja uuden asunnon muuttoinfo, perjantaina oli vuorossa lääkäripäivien perehdytys. Tammikuussa on taas lääkäripäivät ja olen kolmatta kertaa mukana järjestämässä lääkäripäiviä avustajana. Vaikka päivät saattavat olla pitkiä, ovat ne myös todella kivoja! Saliavustajana kursseilla on todella mielenkiintoista kun pääsee seuraamaan luentoja!

To-su meni töissä/koulutuksessa ja muu viikko pääosin stressatessa. Väsymys on ollut valtava, vaikka olenkin nukkunut melkein joka päivä hieman pidempään. Unenlaatu on kuitenkin ollut surkeaa ja stressin takia nukahtamisvaikeudet ovat myös tulleet taas kuviin. Tajusin, että meidän jokaisella lemmikillä on ollut tänä syksynä jotain terveydellisiä ongelmia joista olen stressannut. Stressi ja pelko pahimmasta vie paljon energiaa (ja yöunet myös), ei siis ihme, että olen ollut niin väsynyt. Voisinkin kirjoittaa kokonaan oman postauksen aiheesta, niin ei tarvitse avata aihetta enempää tähän.

Tämän viikon tavoitteena on vähentää stressiä. En oleta, että kerkeäisin treenaamaan kun jouluhommia on vielä hoitamatta ja olen vielä to-pe töissä. Kiire tulee kaiken homman kanssa, mutta tiedän, että saan apua jos tarvitsen ja väsään vaikka omin käsin "lahjakortteja" jouluaattona, ellen kerkeä kaikkia lahjoja hankkimaan aikaisemmin. :D

-Mallu

Masentava pimeys

Viime päivät ovat olleet masentavan harmaita ja pimeitä. Ei ole huvittanut kirjoittaa blogiakaan, koska ei ole ollut mitään positiivista asiaa. Olenkin aikaisemmin kirjoittanut lyhyesti aiheesta synkkä sää, mieli maassa. Tällä kertaa väsymys ja selkäkipu ovat myös suuresti vaikuttanut mielialaan. Olen koko ajan kuitenkin yrittänyt ajatella sitä, että kohta päivät alkavat taas pitenemään. Itseasiassa jo huomenna on vuoden lyhyin eli pimein päivä ja siitä mennäänkin sitten valoisampaan suuntaan, vaikka pimeys jatkuukin vielä. Lumen tulo helpottaisi tilannetta huomattavasti! Helpotti jo silloin kun täällä hetken oli talvi.

Nyt olen sytytellyt kynttilöitä ja koitan nauttia tunnelmasta ja lopettaa stressaamisen. Se kun ei ainakaan tähän väsymykseen ja unettomuuteen auta. Päätin, että nyt riitti masennuksessa vellominen! Joulu on tulossa ja se onkin stressannut kovasti, mutta ihan turhaan. Ehdin hyvin vielä hoitaa viimeiset ostokset ja paketoinnit, vaikka hommaa jää jälleen kerran viimeisille päiville, tyypillistä. :D

-Mallu