Kroppa käyntiin!

Nyt kun koko alkuvuosi on mennyt enemmän tai vähemmän horroksessa, en tietenkään ole saanut treenejäkään käyntiin. Tämän takia tuntuu siltä, että kroppa on entistä enemmän jumissa. Nyt on aika herättää kroppa ja saada treenit käyntiin! Maanantaina onnistuin juuri sopivasti telomaan nilkkani kun tein pienen spurtin lenkillä staffimme kanssa ja tajusin, että minun on muutenkin aloitettava rauhallisesti, muuten vain rikon itseni, koska kroppa on niin jumissa.

Olen ajatellut aloittaa näillä asioilla:

-Kuntoutusliikkeitä selälle (saatu osteopaatilta ja fysioterapeutilta)
-Aamu joogaa
-Venyttelyä
-Putkirullausta
-Juoda tarpeeksi vettä!!

Pitkät kävelylenkit ja muu treeni pääsee mukaan sitten kun nilkka on parantunut. Mun inhottava tapa jättää itsestäni huolehtiminen pois kun on stressiä saisi luvan loppua nyt. Jos nämä muutamat asiat pysyisivät arjessa mukana kiireestä ja stressistä huolimatta, olisi jaksaminen varmasti parempaa!

-Mallu

Nautiskelua omalla parvekkeella

Tänään pääsin ensimmäistä kertaa kunnolla nauttimaan omasta parvekkeesta. Huomasin auringon paistavan mukavasti parvekkeelle ja kävin hetken istuskelemassa auringon paisteessa. Sainkin sitten idean jättää siivoilut kesken ja siirtyä parvekkeelle lukemaan.

Lukeminen ei ehkä ollut kovinkaan tehokasta kun aurinko paistoi silmiin ja heijastui mukavasti vielä kirjan valkoisilta sivuilta, mutta ainakin nautin täysillä lämmöstä, auringosta ja kahvista. Kaikki karvalapsetkin liittyivät seuraan ja nauttivat myös auringon lämmöstä. Ensi kertaa varten täytyy kaivaa lippis esiin! :) Kevät on täällä! <3

-Mallu

Horroksessa

Viime aikoina kirjoittaminen on tuntunut todella vaikealta, vaikka ideoita on miljoona. Muutenkin on ollut vaikeaa saada mitään käyntiin. Kirjoittelin muuton jälkeen uudesta alusta ja ajattelin tosissani, että siitä se lähtee, pikkuhiljaa treenit käyntiin, väsymys katoaa ja kaikki alkaa sujumaan. Siihen asti en tietenkään kerennyt ennen kuin iski sitkeä flunssa joka vei kaikki voimat. Flunssan jälkeen pää on tuntunut todella painavalta, migreeni on vaivannut lähes päivittäin ja väsymys painaa.

Kävin eilen taas osteopatiassa ja kerroin osteopaatilleni, että poskiontelot vaivaavat edelleen flunssan jälkeen, jonka takia päässä tuntuu usein painetta ja migreeni vaivaa. Onneksi muistin mainita tämän, jolloin osteopaattini keksittyi myös hieman kasvoihini. Hoidon jälkeen hän kertoi pään alueella olleen paljon kireyttä, erityisesti silmien kohdalla ja muutamissa muissakin kohdissa. Kun kerroin, että pääni on tuntunut jotenkin tunkkaiselta, hän totesi siihen, ettei yhtään ihmettele.

Oloni on todellakin pitkään ollut sellainen kun olisin horroksessa, pää ihan sumussa. Itse syytin siitä väsymystä ja poskionteloita. Ajattelin, että minun pitää vain itse ryhdistäytyä, en osannut ajatella, että tuo olo olisi johtunut pään pelkästään jumeista. Väsymys vaivaa kyllä edelleen, mutta pää tuntuu todella paljon selkeämmältä, ihanaa! Ihan järkyttävää, että ollaan jo maaliskuun puolessa välissä. Koko alkuvuosi on mennyt horroksessa. Ensin muuttohommia, eikä yhtään vapaapäivää, muuton jälkeen taas tuntui siltä, että kuolen väsymykseen jonka jälkeen olinkin sitten muutaman viikon kovassa flunssassa. Flunssan jälkeen onkin ollut näitä pään alueen jumeja, jotka on pitänyt yllä tunkkaista oloa päässäni.

Olisikohan nyt vihdoin uuden alun aika?

-Mallu

Haluaisin olla aamuihminen!

Rakastan aamuja! On ihana herätä ajoissa virkeänä, käydä koirien kanssa aamukävelyllä kun ulkona on vielä hiljaista, istua rauhassa aamupalalla, nauttia aamukahvista ja lukea jotain samalla. Aamutreenit ovat myös ihania, miten ihanasti lähteekään päivä käyntiin kun kroppa on kunnolla herätetty. Niin, tämä kaikki siis toimii silloin kun on unirytmi kunnossa..

Jostain syystä unirytmi tuppaa usein menemään "ihan pieleen". Olen hyväksynyt sen, että oikeasti olenkin iltaihminen. En kuitenkaan usko, että asia on ihan niin yksinkertainen. Uskon siihen, että pystyn opettelemaan olemaan aamuihminen. Täytyy vaan saada rutiinit kuntoon ja täten myös unirytmi! Mulla on nyt ollut rutiinit hukassa muutaman vuoden ja nyt olen tainnut vuoden yrittää saada niitä takaisin. Olen kai yrittänyt muuttaa liikaa kerralla kun en ole onnistunut.

Ihana aamu viime kesän purjehdusreissulla <3

Olen kuitenkin onnistunut kerran muuttumaan aamuihmiseksi, joten eiköhän se onnistu toistekin ja tällä kertaa aion pitää siitä kiinni! 3-4 vuotta sitten minulla oli hyvät rutiinit ja ihana unirytmi. Muistan kuinka ihanaa oli lähteä kuuden jälkeen koirien kanssa ulos ja kiivetä metsässä kalliolle katsomaan auringon nousua. Silloinen unirytmi taisi kaatua siihen, kun kesällä oli kaikenlaista ohjelmaa ystävien kanssa, eikä siihen sopinut viimeistään kymmeneltä nukkumaan meneminen. Tai ehkä se kaatuikin kunnolla vasta kesän jälkeen kun aamut pimenivät ja nouseminen oli vaikeampaa?

Aamukahvia viime kesänä mökillä <3

En tiedä missä vaiheessa jokin meni vikaan, mutta uskon siihen, että jos saa pidettyä hyvät rutiinit ja hyvän unirytmin pitkään, niin sitä ei pilaa yksi pitkäksi venähtänyt ilta tai pitkään nukuttu aamu. Alkuun se tietenkin pilaa kaiken, eikä koko hommasta tule mitään. Ajattelin keksiä itselleni palkintoja siihen jos nousen aamulla heti herätyskellon soidessa, enkä jää torkuttamaan. Jokin porkkana, joka motivoi nousemaan, vaikka se lämmin sänky houkuttelisi, eivätkä silmät meinaa millään aueta. Itsekuria tarvitaan tietenkin myös! Tällä hetkellä minua motivoi todella paljon myös se, että tiedän voivani paljon paremmin kun minulla on toimivat rutiinit. Nyt minulla onkin sopivasti kahden päivän työkeikka ja todella aikaiset herätykset, eli eiköhän se tästä lähde!

-Mallu

Irti synkkyydestä

Muuton jälkeinen väsymys yllätti minut täysin. Kova väsymys alkoi myös ahdistamaan, eikä mennyt montaa päivää väsymyksen kourissa kun jo tunsin itseni hiukan masentuneeksi. Olin tietenkin onnellinen uudesta asunnosta, mutta kaikki ahdisti. Mikään ei innostanut, en jaksanut lähteä valmennuskurssille kun kotonakin oli niin paljon tekemistä ja lukemiset oli jäänyt väliin, lisäksi vähän väliä iski flunssainen olo. Päivät meni muuttokaaosta järjestellessä samalla kun katsoin/kuuntelin telkkaria. Ilman telkkaria alkoi ahdistamaan liikaa.

Kun aloin huomaamaan masennus ajoista tuttuja tuntemuksia mm. synkkyyttä ja innottomuutta, heräsi stressi ja pelko masennuksen uusiutumisesta. Melko nopeasti heräsin kuitenkin todellisuuteen. Vaikka ei tehnyt mieli tehdä mitään tai lähteä minnekään, niin kaikki ohjelma oli kuitenkin kivaa ja touhusinhan minä joka päivä vielä muuttohomman parissa. Väsymys on kuitenkin ollut epänormaalia, taisin kertoakin siitä, ettei 12 tunnin yöunetkaan ensimmäisen viikon ajan auttaneet. Alkoi myös tehdä mieli lähteä treenaamaan, ulkoilemaan ym., mutta flunssan takia oli pakko ottaa rauhallisemmin, mikä myös alkoi ahdistamaan.

Kun valot sammuu niin sä kaiken näät Kun valot sammuu niin sä valvomaan jäät Suljet silmäsi ja hengität Kyllä kaikesta sä vielä selviät Joku voimas vei vaik sä huusit ei Tää on hulluuden highway Avaat silmäsi ja hengität, ehkä huomenna sä ymmärrät Vielä elossa oot! Vielä elossa oot!

Haloo Helsinki- Hulluuden highway

Olen oppinut valtavasti itsestäni juuri sen takia, että olen sairastanut masennuksen. Oikeastaan vasta kun masennus uusiutui, lähdin oikeasti tekemään töitä itseni kanssa ja tajusin monta asiaa. Masennus on rakentanut minusta vahvan, tiedän, etten ikinä enää voi upota niin syvälle kun missä joskus olin. Minulta löytyy työkaluja mitä minulla ei aikaisemmin ole ollut. Tiedän, että vaadin aina itseltäni liikoja, pusken eteenpäin kunnes kroppa sanoo stop. Niin kävi tälläkin kertaa, liikaa kaikkea samaan aikaan. Muuttoviikon aikana jäi monet yöunet muutamaan tuntiin kun piti saada kaikkea tehtyä, ei ihme, että iski uupumus.

Sulje silmät, sulje suu, sulje kaikki aistit niin tää helpottuu Laske viiteen, tuhanteen, laske hartiat takas kohdalleen.

Haloo Helsinki- Hulluuden highway

Nyt ei auta muu kun olla itselleen armollinen ja mennä eteenpäin. Nyt tehdään asia kerrallaan ja pikkuhiljaa, tai ainakin yritetään. Olen älyttömän huono tuossa asia kerrallaan hommassa, yritän aina tehdä kaikkea samaan aikaan. Nyt yritän kuitenkin muistaa, että on ihan ok levätä ja joskus lojua sohvalla vaikka ei olisikaan kipeänä. Nyt loppu synkistely! Ahdistukseen ja masentavaan oloon on helppo jäädä jumiin. Oma vinkkini synkkyydestä irti pääsemiseen on tehdä jotain rentouttavaa ja unohtaa kaikki "pitäisi/olisi pitänyt tehdä" hommat. Minulle on nyt auttanut sauna, mutta myös kirjan lukeminen, treeni tai ulkoilu ovat asioita jotka voisivat helpottaa oloani, kunhan vaan muistaa keskittyä siihen hetkeen ja jättää kaikki muu pois. On todella tärkeää muistaa levätä! Olen kantapään kautta oppinut, että ajattelutapa "lepään sitten kun kaikki on hoidettu" ei toimi. Jospa nyt muistaisin sen jatkossa?

tämä kuva kuvastaa hyvin fiiliksiäni kun yritin lähteä taas korjaamaan unirytmiäni :D

Yksi ystäväni linkitti Haloo Helsingin Hulluuden highway biisin minulle muuton jälkeen kun kyseli miten muutto sujui. En arvannut, että kuuntelisin sitä kuukauden päästä kerta toisensa jälkeen tsemppi-biisinä.

-Mallu

Perjantai illan herkuttelua

Me yritetään tällä hetkellä vältellä ylimääräistä sokeria, toisin sanottuna lisättyä sokeria ja muutenkin syödä terveellisemmin. Tänään iski sitten aivan kauhea herkku himo. Mies lähti jo lähikauppaan ostamaan meille pakastepitsaa.

Pitsaa ei kuitenkaan päädytty syömään kun mies kaupassa oli katsellut mitä kaikkea niissä onkaan. Kauppakassista löytyikin mozzarellajuustoa! Eli herkuksi valikoituikin mozzarella-tomaatit. Tomaattia, mozzarellaa, vähän oliiviöljyä sekä balsamicoa, nam! Tuo juuston määrä ei ehkä ollut kovin terveellistä, mutta ehkä kuitenkin parempi vaihtoehto kuin irtokarkit ja mignon-munat, jotka kovasti houkuttelivat aikaisemmin.

-Mallu

Päivä Ikeassa

Juttelin muutama päivä sitten siskoni kanssa puhelimessa ja kävi ilmi, että molemmilla olisi tarve käydä ikeassa ostoksilla. Molemmille sopiva päivä löytyikin jo tälle päivälle, perjantaille. Sovittiin, että lähdetään ikeaan jo heti aamusta ja muistelin, että siellä olisi jotain aamupalaakin. Googlailtiin, että aamupalabuffetti on family asiakkaille 4,50, ei paha! Kutsuttiin äiti ja velikin mukaan, joilla molemmilla oli vapaa aamu ja lähdettiinkin porukalla shoppailemaan. Ensin aamupalat naamariin ja sitten ostoksille!

Kierreltiin aika pitkään, koska kaikki katselivat vähän eri asioita. Yhdessä vaiheessa päänsärkykin jo nosti päätään, mutta selvisin kunnialla shoppailukierroksen loppuun. Sitten olikin jo muilla nälkä, itsellä vain kuuma ja pieni päänsärky. Päätettiin kuitenkin palata yläkerran ravintolaan lounaalle ja kyllähän se ruoka maistui minullekin. Siellä katsoin kelloa joka oli jo 14.00 ja aamupalallehan tultiin kymmeneltä, huhhuh.. Perheen kanssa olikin sitten niin mukavaa, että istuttiin ruokailemassa muutama tunti ja kotiin lähdettiin vasta 16 jälkeen. Tulipa sitten vietettyä kuusi tuntia Ikeassa, ohhoh..

Mukaan tarttui hyvän mielen lisäksi mm. muutama pehmo koirille, peili, kattolamppu sekä pieni kenkähylly eteisen kaappiin. Olkkarinpöydistä ei löytynyt meille sopivaa, eikä myöskään tarpeeksi pientä yöpöytää. Täytyy siis kierrellä vielä jossain muuallakin.

-Mallu