Tunteita herättävä urheilu

Suomalaiset saivat aihetta riemuun kun Iivo Niskanen voitti MM-kultaa Lahden MM-kisojen 15 kilometrin matkalla. Itseäni yllätti jälleen kerran se, kuinka paljon tunteita urheilu herättää minussa. Johtuu varmasti omasta urheilutaustasta sekä isänmaallisuudestani. Yleensä pidättelen aina kyyneleitäni kun Suomen lippu nousee ilmoihin ja maamme laulu soi, ehkä siitäkin syystä, että se tuo paljon muistoja mieleen.

Mikään ei ole hienompaa kun kuulla maamme laulu ja nähdä lipun nousevan oman saavutuksen ansiosta tai minun tapauksessani kyseessähän oli joukkueemme suoritus. Kohta on kulunut jo kymmenen vuotta siitä, että voitimme MM-kultaa, jonka jälkeen myös lopetin luistelun. Tuota MM-kultaa en kuitenkaan tule ikinä unohtamaan, kuten ei varmasti Iivokaan omaa Lahden MM-kultaa. Tietysti epäonnistumiset herättävät myös paljon tunteita, mutta niitä ei kannata muistella. Iivon ja norjalaisen hiihtäjän tapaus herätti varmasti suuttumusta muissakin kun minussa, mutta sitä ei enää voi muuttaa, joten koitan olla pohtimatta koko asiaa. :D

Joka ikinen kerta kun Suomi voittaa jossain, olen aivan älyttömän ylpeä tästä meidän pienestä sisukkaasta maasta. Suomi kuuluu huippumaihin niin monessa lajissa, mikä ihan oikeasti on ällistyttävää kun ajattelee sitä kuinka vähän meitä täällä on. Olen suomalainen ja ylpeä siitä!

-Mallu

Hemmetin helmikuu..

Voihan helmikuu, minne se jo katosi? Eipä mennyt mulla todellakaan putkeen kyseinen kuukausi. Kuun alussa oli muutto juuri takana ja laatikoita, kasseja ja tavaraa joka puolella. Yksi koirista repi puolet turkistaan irti stressin takia, itse kamppailin kuun alkupuoliskon flunssaa vastaan ja loppupuolen kärvistelin flunssan kourissa. En todellakaan tajua minne koko kuukausi katosi?

Kun mietin mennyttä kuukautta, alkaa ahdistamaan.. Väsymys on ollut kovaa ja olen nukkunut todella huonosti. Koitan kuitenkin nykyään aina ajatella mahdollisimman positiivisesti, vaikka päällimmäiset fiilikset ensin olisivatkin negatiivisia. Elikkä mitäs kivaa helmikuussa tapahtuikaan? Ainakin olen päässyt nauttimaan uuden asunnon saunasta! Ystävien kanssa on myös vietetty aikaa (toivottavasti vielä enemmän tässä kuussa!). Koirat ovat nauttineet uuden asunnon tilavuudesta ja uusista leluista, niiden riemua on ollut ihana katsella. Lumimyrskykin yllätti vielä, vaikka luulin talven olevan jo ohi, ihanaa!

Eli vaikka tuntuukin siltä, etten saanut mitään aikaiseksi koko kuukauden aikana, niin onhan paljon kivaakin ollut. Ja tietysti muuttokaaoksen järjestelyyn on mennyt älyttömästi aikaa. Nyt kun flunssa alkaa hellittää ja tavarat alkavat olla paikoillaan, niin eiköhän maaliskuu mene paremmissa fiiliksissä.

-Mallu

Kun pää ois jo menossa, mutta kroppa ei pysty

Kirjoitin aikaisemmin siitä, että kannattaa todellakin levätä kun kroppa viestittää levon tarpeesta. Mun lepo tuli aivan liian myöhään ja ehkä siitä syystä, tämä flunssa ei meinaa millään hellittää. Tällä viikolla on olo moneen otteeseen tuntunut siltä, että pahin on ohi, eli kunhan saan limat pään onteloista pois niin pöpö on poissa. Kuitenkin herään joka aamu kurkku kipeänä ja super tukkoisena, myös illalla kurkkukipu saattaa muistuttaa olemassa olostaan, vaikka päivisin pysyy kiltisti poissa.

Sunnuntain aamupala(puuro?)

Koska kotona on vielä muuton jälkeistä hommaa, en ole malttanut pysyä paikoillani. Joka päivä on myös tainnut olla jotain pientä ohjelmaa. Olen yrittänyt ottaa rauhallisesti, mutta kun haluaisin niin kovasti saada asioita aikaiseksi. En myöskään jaksa odottaa enää sitä, että pääsen treenaamaan! Nyt kroppa on kuitenkin niin flunssan ja väsymyksen kourissa, että lihakset kipeytyy jopa siitä kun toissa päivänä kävelin hieman normaalia enemmän rappusissa.

Joka kerta kun ajattelen, että "nyt vain aloitan "uuden alkuni" ja saan asioita aikaan, kyllä se flunssa siinä sivussa katoaa", niin flunssa pahenee taas. Huomenna on maanantai, uusi viikko uudet kujeet. Millähän saisin flunssan huijattua pois? Koitan kuunnella nyt kroppaani ja koittaa olla tekemättä liikaa asioita, vaikka haluaisin suunnitella ensi viikolle vaikka mitä ohjelmaa.

-Mallu

Perspektiiviä elämään

Mulle iski eilen illalla joku ihme melankolia (stressi rahasta+flunssa+väsymys?) ja totesin poikaystävälleni, että kaikki on perseestä, ihan kaikki on päin helvettiä. Mies lohdutti ja sanoi saman asian jota olen itse hokenut monia kertoja (mm. tuolle miehelle), että tietenkin kaikki on huonosti jos itse ajattelee niin, oikeasti meillä on asiat ihan hyvin. Siihen hetkeen se ei auttanut, mutta ajattelin, että huomenna on uusi päivä. Olo oli jostain syystä niin surkea, etten ajatellut minkään auttavan tuohon itsesääliin.

Ei ehtinyt kulua montaa minuuttia kun mies kaivoi taskustaan puhelimen ja avasi äidiltään saamansa viestin. Surullisia uutisia, perhetuttava oli menehtynyt onnettomuudessa. Itse tapasin tämän henkilön kerran, muutama vuosi sitten. Hän oli meitä nuorempi ja nyt hänen elämänsä on päättynyt, aivan yllättäen..

Tuon viestin jälkeen teki mieli potkaista itseäni. Meillä on oikeasti kaikki hyvin! Mitä ihmettä mä stressasin ja mietin aikaisemmin? Kuinka kamalaa, että minä valitan sitä, ettei ole varaa ostaa uutta puhelinta rikkinäisen tilalle kun toisen elämä on juuri päättynyt.. Elämä on lyhyt, toisilla vielä lyhyempi, eli turha stressata! Nauttikaa elämästä!

-Mallu

Lepoa

Muuton jälkeen iski monena päivänä sellainen olo, että olisi flunssa tulossa. Pidin sitten lepo aamupäivän tai illan ja jokaisen pienen levon jälkeen olo tuntui paljon paremmalta. En kuitenkaan päässyt flunssaa pakoon vaikka niin kovasti yritin. Viime viikolla se iski ja vaikka kuume ei noussut oli olo kuitenkin aivan kuollut ja päikkäreitä tuli nukuttua sohvalla.

Kuva otettu muuttoa seuraavana päivänä, nyt on onneksi laatikot häipynyt. :D

Ehkäpä tämän opetus on se, että kun kroppa viestittää tarvitsevansa lepoa, niin kannattaa todellakin levätä kunnolla! Eikä sitä lepoa pitäisi muutenkaan jättää arjesta pois, vaikka se minulla tuppaa menemään niin. Edes jokin pieni oma rentoutumishetki päivässä olisi tärkeä. Oma huono tapani on paahtaa täysillä eteenpäin siihen asti kunnes akku loppuu. Se saa loppua nyt! Uusi alku, siitähän olen puhunut. Ainakin uuden asunnon sauna tulee auttamaan rentoutumis pyrkimyksissä, saunominen on minulle yksi parhaista tavoista rentoutua.

Saunaa ajattelin muutenkin käyttää hyväksi, nimittäin meditaatioon. Jostain syystä en ole halunnut aikaisemmin käyttää sanaa meditaatio vaan olen puhunut aina mindfulnesista, mutta periaatteessa kyseessä on sama asia. Luin jostain, että olisi hyvä joka päivä olla 10 minuuttia itsekseen ilman ärsykkeitä. Siihen tarkoitukseen sauna on loistava paikka (siis ihan kylmänä), saunassa ei äänet eikä mikään muu vie huomiota. Pieni hetki ihan itsekseen, minä omassa rauhassa.

Meditaatio tutkitusti kehittää aivoja ja vaikka moni meditaatiota harrastava varmasti on sitä mieltä, että 10 minuuttia on lyhyt aika, niin se on kuitenkin ihan sopiva aika tai vähintään erinomainen alku.

-Mallu

Pallo hukassa

Heräsin eilen todella hyvällä mielellä. Aurinko paistoi ja heti muistinkin, että on ystävänpäivä! Päivä meni edelleen muuton jälkeisen järjestelyn ja siivouksen parissa. Tänään olikin sitten vuorossa enemmän ystävänpäivä meininkiä kun ajelin Porvooseen rakkaan ystäväni luo. Olisin voinnut jäädä vauvaterapiaan pidempäänkin, mutta mies oli lähtenyt Pandan kanssa ulos ilman avaimia, joten eipä auttanut muu kuin ajaa kotiin ovia avaamaan. Porvoossa ehdin kuitenkin viettää hyvässä seurassa nelisen tuntia.

Tämän päivän irtiotto tuli todella tarpeeseen. Uudesta alusta kerroinkin jo, mutta en oikein tiedä mitä se pitää sisällään. Oletan ainakin, että arjen helpottuessa oma hyvinvointi paranee, mutta lääkislukemisten suhteen on herännyt epäilykset.. En todellakaan ole saanut luettua nyt muuttorumban aikana ja muutenkin koko syksyn lukemiset ovat jääneet todella minimiin, elämä kun ei aina mene niin kuin suunnittelee. Riittääkö minulla enää aika? Saanko parannettua unenlaatuani, jotta asiat jäisivät päähäni? Epäilen todella sitä, että minulla olisi mahdollisuuksia päästä tänä vuonna lääkikseen, mutta en todellakaan ole luovuttamassa. En halua itselleni paineita siitä, että nyt olisi pakko päästä sisään, sillä tiedän, että silloin menen ihan lukkoon, liikaa stressiä.

Väsymys on edelleen valtava, ainakin niinä päivinä kun on ohjelmaa tai olen siivonnut ahkerasti. Tähän uuteen alkuun kuuluu nyt ainakin valmennuksen ostaminen, fysioterapia-pt yhdistelmä, joka on joululahja poikaystävältäni. Toivon, että saan valmennuksen avulla edistettyä koko hyvinvointiprojektia.
Treenit käntiin
->paremmat unet
->selkä parempaan kuntoon
->enemmän energiaa
+ ainakin energian avulla muut asiat etenee

Onko tämä nyt SE uusi alku? Onko tämä se kerta kun vihdoin saan elämääni taas jotain järjestystä ja rutiinia? Kyllä! Nyt se tapahtuu, sen olen päättänyt, enkä aio epäonnistua!

-Mallu

Uusi alku

Täällä taas! Muutto taisi olla itselleni hieman liikaa tähän väliin. Siitä syystä moni asia on jäänyt tauolle, kuten myös blogi. Muuton jälkeen nukuin yli viikon 12 tuntisia yöunia, pikkasen väsytti.. Nyt alkaa kaikki kuitenkin näyttää valoisammalta, vaikka edelleen väsyttää. Vielä on hieman muuttokaaoksen järjestelyä, mutta muutostahan on vasta reilu kaksi viikkoa.

Blogitauko venyi hieman myös siitä syystä, että taukoa kun tuli, oli joka päivä vain vaikeampi avata blogi ja alkaa selittämään taukoa. Olin ajatellut, että väliin jäänneistä viikkokatsauksista tulisi jonkinlainen yhteenveto ja muutosta olin myös suunnitellut postausta. Nyt on kuitenkin uuden alun aika sekä elämän, että blogin puolella. En siis jää stressaamaan väliin jääneitä postauksia vaan nyt jatketaan eteenpäin ja katsotaan minkälaista tekstiä syntyy.

-Mallu