Perspektiiviä elämään

Mulle iski eilen illalla joku ihme melankolia (stressi rahasta+flunssa+väsymys?) ja totesin poikaystävälleni, että kaikki on perseestä, ihan kaikki on päin helvettiä. Mies lohdutti ja sanoi saman asian jota olen itse hokenut monia kertoja (mm. tuolle miehelle), että tietenkin kaikki on huonosti jos itse ajattelee niin, oikeasti meillä on asiat ihan hyvin. Siihen hetkeen se ei auttanut, mutta ajattelin, että huomenna on uusi päivä. Olo oli jostain syystä niin surkea, etten ajatellut minkään auttavan tuohon itsesääliin.

Ei ehtinyt kulua montaa minuuttia kun mies kaivoi taskustaan puhelimen ja avasi äidiltään saamansa viestin. Surullisia uutisia, perhetuttava oli menehtynyt onnettomuudessa. Itse tapasin tämän henkilön kerran, muutama vuosi sitten. Hän oli meitä nuorempi ja nyt hänen elämänsä on päättynyt, aivan yllättäen..

Tuon viestin jälkeen teki mieli potkaista itseäni. Meillä on oikeasti kaikki hyvin! Mitä ihmettä mä stressasin ja mietin aikaisemmin? Kuinka kamalaa, että minä valitan sitä, ettei ole varaa ostaa uutta puhelinta rikkinäisen tilalle kun toisen elämä on juuri päättynyt.. Elämä on lyhyt, toisilla vielä lyhyempi, eli turha stressata! Nauttikaa elämästä!

-Mallu