Vähän väliä ottaa niin päähän olla kotona lasten kanssa kun pandemia jyllää. Kotiäidin arki voi muutenkin olla aika yksinäistä. Nyt on alkanut harmittaa erityisen paljon myös pienen taaperoni puolesta, joka ei tapaa juuri ollenkaan muita lapsia pikkuveljeä lukuun ottamatta. Viime keväänä oli tarkoitus aloittaa taaperosirkus harrastus, mutta kaikki peruttiin koronan takia. Vauvan takia en halunnut syksyllä aloittaa mitään muskareita, koska vauvan ollessa ihan pieni oltiin erityisen varovaisia.
En enää pelkää koronaa niin kuin viime keväänä, voisin mennä ja tehdä asioita. Yksi iso mutta on vaan se, että haluan välttää viemästä lapsiani paikkoihin missä käytetään maskia. Meidän ihmisten kuuluisi nähdä toistemme kasvot ja lapsille se on erityisen tärkeää. En ole maskivastainen ja käytän itse maskia esim. kaupoissa ja neuvolassa, mutta en käy turhaan paikoissa missä on maskisuositus ja vielä vähemmän lasten kanssa.
Moni äitikaveri esikoisen vauva-ajoilta on jo takaisin töissä ja tämän heinäkuisen osalta on koronan takia jäänyt uudet äitikaverit löytymättä. Kesällä kävin yksillä äiti-vauva treffeillä, mutta meitä oli iso porukka, enkä kerennyt saada ketään yksittäistä kaveria sieltä. Puhuttiin uusista treffeistä, mutta ei keretty ennen kuin korona tilanne taas paheni, eikä se enää ollut fiksua. Tuntuu myös hankalemmalta kun lapsia on kaksi ja haluaisi molemmille ikäistänsä seuraa.
Olisi ihanaa voida käydä eri paikoissa lasten kanssa. Tavattiin pitkästä aikaa yhden äitikaverin kanssa ulkona noin kuukausi sitten ja oma taapero oli todella innoissaan leikkikaverista. Meidän pihalla on harvoin ketään muita, joten taapero oli leikkinyt toisen taaperon kanssa suunnilleen kuukautta aikaisemmin. Reilu viikko sitten taapero pääsi leikkimään siskonpoikani kanssa ja oli ihanaa nähdä serkuksien oikeasti leikkivän yhdessä ensimmäistä kertaa. Lapseni on juuri alkanut kiinnostumaan kunnolla muiden kanssa leikkimisestä, mutta ei ole kavereita joiden kanssa leikkiä edes viikottain. Toivon, että säiden lämmetessä pihalta ja puistoista löytyisi kavereita.
Olin jo päättänyt etsiä seuraa sekä itselleni, että taaperolleni, mutta sitten koronatilanne taas paheni. Eli kai tässä vaan jatketaan samalla tavalla, nähdään silloin tällöin (harvoin) ketään ja toivotaan, että ulkoillessa tulisi samanikäisiä lapsia vastaan.
-Mallu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti