maanantai 6. huhtikuuta 2020

Uudet rajoitukset synnytyksiin, mitä ajatuksia?

Kun kuulin HUSin uusista rajoituksista synnytyksiä koskien, oli ensimmäinen ajatukseni kuinka kurjaa olisikaan olla vauvan kanssa sairaalassa ilman puolisoa. Totesin kuitenkin, että onneksi tässä ei olla ensisynnyttäjänä, niin päästään nopeammin kotiin. Rajoituksia tehdään hyvästä syystä ja ymmärrän sen täysin, vaikka tuntuukin kurjalta varsinkin heidän puolestaan, jotka joutuvat sektioon.

Vasta seuraavana päivänä heräsi yhtäkkiä kauhea ahdistus synnytystä ajatellen. Itsellä alkoi viimeksi supistukset tiistaina aamu kolmelta ja vauva syntyi keskiviikko iltana klo. 21.27. Tiistaina oltiin käyrillä viisi tuntia, mistä varmaan olisin selviytynyt yksinkin, mutta seuraavana päivänä kun supistuskivut olivat yltyneet, tuntuu siltä etten mitenkään olisi selvinnyt ilman puolisoani. En tiedä kauan olimme pienemmässä huoneessa sairaalassa ennen kuin päästiin synnytyssaliin, mutta en olisi pystynyt kutsumaan apua, kun supistuksia tuli jatkuvalla syötöllä ilman taukoja. En nähnyt mitään, enkä juurikaan pystynyt puhumaan. Puolisoni talutti minua yhdessä kätilön kanssa lyhyen matkan synnytyssaliin. En suostu menemään yksin sairaalaan odottelemaan, että päästään synnytyssaliin. Roikutaan sitten vaikka sairaalan pihassa kunnes päästään saliin yhdessä.

Siskon ottama kuva, esikoisen odotus rv37


Minulle isoin apu synnytyksessä oli puolisoni. Hänessä roikuin, kun supistus iski, hänen läheisyytensä auttoi minua jaksamaan. Tiesin olevani turvassa kun hän oli siinä. Toki olen kuullut monelta tutulta, että ovat päässeet suoraan synnytyssaliin ja siinä tapauksessahan tuota ongelmaa ei olisi. Mutta mistä sen tietää pääseekö suoraan saliin? Katsotaanko kohdunsuun tilanne kuitenkin ennen kuin päästään synnyssaliin? Siinä tapauksessa mies varmaan odottaisi ulkona ja pääsisi sitten mukaan jos siirryttäisiin saliin. Mutta mitä jos en olisikaan tarpeeksi auki? Sitten varmaan menisin sairaalan pihalle miehen kanssa ja yrittäisin keretä ajoissa synnytyssaliin.

Ahdistavaa ajatella etten tässä tilanteessa missään nimessä haluaisi lähteä sairaalaan liian aikaisin. Mutta mitä jos lähdetäänkin liian myöhään? Mitä jos vauva syntyy matkalla, ihan vaan sen takia, etten missään nimessä halua kärvistellä kovien supistusten kanssa yksin? Toivon todella, että tilanne on sellainen, että rajoituksia voidaan poistaa ennen kesäkuun loppua ja ennen sitä koitan olla ajattelematta asiaa. En osaa kuvitellakaan mitä heidän päässä pyörii, joilla on jo synnytyspelko, koska tämä tilanne on herättänyt itselleni jonkinlaisen synnytyspelon vaikka koen, että esikoisen synnytys meni hyvin.

Tsemppiä kaikille odottaville, tukihenkilöille ja henkilökunnalle, joiden työmäärä varmasti lisääntyy kun tukihenkilöiden apu poistetaan.

-Mallu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti