Mikä nimeksi vauvalle?

Esikoisen kanssa sopivan nimen löytäminen tuntui todella vaikealta alkuun, mutta kyllähän me oltiin aika ajoissa asian kanssa nyt kun sitä ajattelee. Keväällä oli jo nimi valmiina kun laskettu aika oli 25.10. Ongelmana oli alkuun se, että molempien mielestä kivoja poikien nimiä oli vaikea löytää, tai ainakin sellaisia joita ei ollut kenelläkään lähipiirissä. Joitain omia suosikkeja, jotka mies tyrmäsi täysin oli Eliel, Noel ja Alvar.

Yksi nimi oli jo valmiiksi päätetty, halusin nimittäin pojalleni ukkini nimen, tämä ajatus syntyi jo silloin kun ukkini kuoli ollessani 15 vuotias. Koska minä olin päättänyt yhden nimen, oli minusta reilua, että mies saisi päättää tulisiko se ensimmäiseksi vai toiseksi nimeksi. Tiesin myös, että mies haluaisi pohjoismaisesta mytologiasta jonkun nimen, mikä saisi olla kolmas nimi. Puolisoni oli sitä mieltä, ettei ukkini nimi olisi hänestä sopiva vaihtoehto etunimeksi, joten haimme jotain mikä olisi molempien mielestä kaikin puolin kiva.

Kuva siskoni ottama noin rv37 esikoista odottaessani

Meille on myös ollut tärkeää, että nimi olisi helppo lausua muillakin kielillä, sillä omat nimemme eivät todellakaan ole sitä olleet. Onnekseni mies ihastui nimeen jota olen rakastanut pikkulapsesta asti. Nimi oli kokonaisuudessaan valmiina. Sitten kävikin niin, että mies yhtenä päivänä, ehkä kuukausi ennen laskettua totesikin, että ukkini nimi olisi sittenkin loistava ensimmäiseksi etunimeksi. Koska meidän lemppari nimiin kuului myös Otso, mitä oltiin palloteltu pitkään, mutta päädytty siihen ettei ehkä kuitenkaan haluta sitä ensimmäiseksi nimeksi, päätettiin vaihtaa järjestystä ja säästää se ainoa nimi joka alkuun sopi molemmille, mahdollisesti seuraavalle pojalle.

Koska ollaan puhuttu kolmesta lapsesta ja tytön etunimi oli jo valmiina todettiin, että meillähän on hyvä tilanne nimien suhteen, sillä pojan nimen pystyy muuntamaan myös tytön nimeksi jos tuleekin kaksi tyttöä. Jos saamme vielä kolmannen pojan, niin nimen valitseminen meneekin sitten hankalaksi.

Emme ole kertoneet nimiä kenellekään, sillä en ole halunnut, että joku läheinen tykästyy johonkin "meidän" nimeen ja antaa sen omalle lapselleen. Olen ajatellut, että näin on pienempi riski, että nimet ilmestyvät lähipiiriin. Kun siskoni mietti nimeä pojalleen ja heidän listalla oli "meidän nimi", olin hetken paniikissa. Onneksi he kuitenkin päätyivät toiseen nimeen. Kun yksi kaverini sitten antoi nimen omalle pojalleen, olin alkuun todella surullinen, mutta sitten totesin, ettei se tarkoita, etten minä voisi antaa sitä nimeä. Ajattelin, että ehkä ajatus vielä muuttuu, jos yhdistän nimen vahvasti johonkin toiseen, mutta niin ei ole käynyt. Kun tuttavapiiriin tuli vielä toinenkin samanniminen vauva aloin todenteolla toivoa, että saisimme vain tyttöjä. Kun poikalupaus tuli, vatvoin nimiasiaa todella paljon.

Lopulta tajusin, etten ole liittänyt nimeen vahvasti toisien lapsia, koska meidän perheessä on ollut jo kaksi vuotta tämän niminen ihminen. Sydämessäni oli jo tämän niminen pieni poika kuukausia ja kun nimi vaihtuikin, se vaihtui sydämessäni pikkuveljen nimeksi. En siis missään vaiheessa nimeä ajatellessani ole ajatellut ensimmäisenä ketään muuta kuin omaa lasta. Sillä ei ole vahvaa kytköstä keneenkään muuhun. Olen paljon myös miettinyt sitä mitä muut ajattelevat nimivalinnastamme, mutta tärkeintähän on, että se tuntuu meistä juuri oikealta. Ja jos tuttavapiirissä olevat samannimiset lapset ovat sellaisia joita tapaa muutaman kerran vuodessa, niin kai se on ok? Vai mitä mieltä itse olet?

-Mallu