Helppo vai vaikea raskaus?

On jännä kuinka erilaisia raskauksia eri ihmisillä on ja kuinka erilaiset voi olla myös saman äidin eri raskaudet. Itse olen kärsinyt kaikissa raskauksissa liitoskivuista. Tämän raskauden liitoskivuista olen saanut ihmetteleviä kommentteja muutamilta henkilöiltä ja sen takia olen itsekin pohtinut enemmän liitoskipujani.

Nyt mennään siis rv28+0 ja olen kahdelta henkilöltä kuullut kommentin, että alkoipa sun liitoskivut aikaisin. Näitä on nyt ollut jo kuukauden, mutta esikoisen kanssa liitoskivut alkoivat vielä aikaisemmin, eli en ole kokenut, että kivut nyt olisivat tulleet aikaisin. Oikeastaan iskiastyyppinen kipu alkoi ensimmäisessä raskaudessani (joka meni kesken) ja toisessa jo ennen positiivista raskaustestiä. Kehoni reagoi selkeästi herkästi hormoneihin ja tästä syystä liitosten löystyminen on alkanut todella aikaisin (tämä oli ihan lääkärin pohdintaa ensimmäisessä raskaudessani).

Kuva otettu esikoista odottaessa rv27 paikkeilla

Luin myös äskettäin jostain, että yliliikkuvat nivelet voivat olla yksi syy liitoskipuihin. Ystävälläni ei kuitenkaan ollut liitoskipuja juuri ollenkaan vaikka hänelläkin on yliliikkuvuutta. Niin kuin moni asia, tämäkin on monen asian summa, eli yksi tekijä voi olla yliliikkuvat nivelet, mutta muitakin vaikuttavia asioita on.

Tässä raskaudessa liitoskivut alkoivat myöhemmin mutta elin toivossa, että niitä ei tulisi juuri lainkaan tai vielä myöhemmin. Uskalsin toivoa tätä koska ajattelin, että olin niin uupunut vielä edellisen raskauden ajan, että se vaikutti paljon raskausvaivoihinkin. Niin se varmasti tekikin ja todella paljon. Vaikka raskaus rajoittaakin paljon liikkumistani tällä hetkellä niin sanoisin tämän olevan helppo raskaus edelliseen verrattuna.

Välillä huomaan kadehtivani heitä, joilla raskaus on suht helppo, heitä jotka pystyvät liikkumaan ja tekemään asioita suht normaalisti. En missään nimessä toivoisi heille vaikeampaa raskautta, mutta olisi ihanaa saada kokea helpompi raskaus. Toki tiedän, että tilanne voisi olla paljon pahempikin, joten olen kiitollinen tästä, ainakin aina kun muistan. Välillä tulee turhautumis itku kun tuntuu siltä, että on aika jumissa kotona, eikä pysty täälläkään puuhailemaan niin kuin haluaisi. Taaperon jatkuva nostelu ei todellakaan tee hyvää.

Onneksi muita inhottavia raskausoireita ei juurikaan ole ja siitä olen todella kiitollinen. Edellisen raskauden järkyttävä väsymys, joka ei missään vaiheessa hellittänyt, oli myös aika raskasta. Toki kuten neuvolan terveydenhoitaja sanoi, väsymykseenkin tottuu, eli voi olla ettei se sen takia tunnu enää samalla tavalla, vaikka hemoglobiini olikin tippunut matalammalle kuin viimeksi. Oli miten oli, olen kiitollinen kaikesta mitä pystyn tekemään ja mitä saan aikaiseksi. Täällä on pesänrakennusvietti päässyt valloilleen ja yritän saada siivottua ja järjesteltyä kaikenlaista, joten onneksi en ole ihan sänkypotilaana!

-Mallu