torstai 19. maaliskuuta 2020

Epätodellinen olo ja positiivisia ajatuksia

Vaikka itse toivoin koulujen sulkemista ja ymmärrän ettei se yksistään riitä, niin kuitenkin tilanteen vakavuus iski järkytyksenä tajuntaani maanantaina kun kuuntelin hallituksen tiedoitustilaisuutta. Siitä asti olo on ollut epätodellinen ja korona asiat ovat vierailleet unissani joka yö. En koe itselläni mitään suurta pelkoa, stressiä tai ahdistusta, mutta asiaa on todella vaikea sisäistää, tilannehan on todella raju.

En tiedä johtuuko raskaushormoneista vai mistä, mutta on myös tullut itkeskeltyä. Tiedoitustilaisuutta kuunnellessa alkoivat kyyneleet valua, sen jälkeen ja eilenkin tuli muutamaan otteeseen pari kyyneltä. Epätietoisuus siitä, kuinka kauan tilanne on päällä ja mitä tuleva mahdollisesti tuo tuntuu inhottavalta. Meillä on pieni taapero ja toinen lapsi tulossa, miltä maailma näyttää kun he kasvavat ja alkavat ymmärtää enemmän? Toisaalta tämä tuo myös paljon hyvää, ihmiset pysähtyvät ja ovat enemmän läsnä toisilleen, vaikka etänä. Kuten pääministerimme sanoi, me selviämme tästä yhdessä!



Olen huomannut ihmisten tajunneen asioita jo heti päivässä tai parissa, mikä on mahtavaa! Toiset ovat tajunneet, ettei normaalistikaan tarvitsisi tehdä niin paljon töitä, toiset taas ovat ulkoilleet luonnossa enemmän ja nauttineet täysillä. On leivottu, laitettu ruokaa, luettu kirjoja ja oltu enemmän yhteyksissä ystäviin ja muihin läheisiin. Itsekin aloin jo miettiä sitä, että mitä nyt haluaisin tehdä enemmän.

Normaalisti asioita on niin paljon, että lopulta kaikki saattaa jäädä tekemättä. Haluaisin käydä salilla, samalla pitäisi tehdä pientä kuntoutusta mitä voisi tehdä hyvin kotona, haluaisin kirjoittaa enemmän blogia, nähdä kavereita, nähdä sellaisia kavereita joihin ei ole ollut yhteydessä vuosiin, haluaisin maalata, lukea, askarella albumeita, opiskella, ulkoilla enemmän, meditoida, joogata, käydä mökillä enemmän, tehdä enemmän ruokaa, leipoa, ja siivota koti lattiasta kattoon. Asioita on paljon enemmänkin, mutta nämä nyt tulivat ensimmäisenä mieleen.

Arjen tohinassa suurin osa jää pois kun on muuta menoa, enkä osaa poimia haluamiani asioita pääni sekamelskasta. Olen pitkään miettinyt, että haluaisin nähdä tiettyjä vanhoja kavereita pitkästä aikaa, mutta en ole laittanut viestiä, koska en ole ollut varma kerkeänkö kuitenkaan. Miten voisin nähdä heitä, kun näen niin vähän monia sellaisiakin kavereita joiden kanssa olen yhteydessä? Nyt karsiutuu menoja pois, ei voi käydä salilla tms. Eli on helpompi keskittyä niihin asioihin joita on mahdollista tehdä. Ja viestejä voi laittaa, vaikka ei pystykään näkemään!



Tietysti aikaa on rajoitetusti ja taapero vie siitä suuren osan, mutta olen jo huomannut meidän arjessamme pieniä muutoksia kohti "parempaa". Olemme suunnitelleet syömiset paremmin, olemme ulkoilleet enemmän vaikka emme leikkipuistoissa nyt käykään, olemme olleet paljon enemmän läsnä toisillemme ja meditoineetkin yhdessä, itse olen tehnyt vähän kehonhuoltoa ja kirjoittanut enemmän.

Toki monelle tuottaa varmasti haasteita tehdä etätyötä ja hoitaa lasten kotikoulu, mutta sekin tuo varmasti paljon hyvääkin. Vanhemmat ainakin viettävät paljon enemmän aikaa lasten kanssa. Kyllä me tästä selvitään, meillä on suomalainen sisu ja muistakaa, tämä on yhteinen taistelu.

-Mallu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti