Jos tilanne onkin niin paha, ettei tukihenkilö pääse mukaan synnytykseen. Se ajatus ahdistaa niin, että olisin melkein valmis synnyttämään kotona siinä tapauksessa, mutta kuitenkin vaan melkein, koska haluan olla varma, että vauvani ja minä kerkeämme saamaan apua jos sitä jostain syystä tarvitsemme. Jos tervenä oleva tukihenkilö on sallittu, niin mitä jos puolisollani sattuisikin olemaan pieni flunssa, en haluaisi ketään muuta mukaani.
Lisäksi olemme nyt pysyneet aikalailla eristyksissä. Emme ole tavanneet ketään edes ulkoilun merkeissä. Jos tilanne on sama tai pahempi kesällä, niin kuka olisi se henkilö jonka uskaltaisimme ottaa hoitamaan taaperoa kun synnytys käynnistyy?
On vaikea saada ajatuksia muualle kun joka tuutista tulee koronajuttua, eikä myöskään pääse tekemään asioita, jotka veisivät ajatuksia muualle. Vaikka stressi ja ahdistus eivät ole päällimmäisiä tunteitani, niin huomaan stressin lymyävän taustalla jatkuvasti. Yksi selkeä oire on se, etten pysty keskittymään kunnolla mihinkään. Olen reilu 1,5vuotta kuunnellut aktiivisesti äänikirjoja, mutta nyt pystyn kuuntelemaan vain pienen pieniä pätkiä kerrallaan jos edes sitä. Tv:n katsominen ei oikein kiinnosta, monikaan sarja tai elokuva ei vie mukaansa niin, että pääsisin jotenkin "pois tästä maailmasta".
Liitoskivut rajoittavat paljon tekemisiä, mikä myös lisää turhautumista ja ahdistusta. Toisaalta en tiedä saisinko kuitenkaan enempää aikaiseksi kun keskittyminen on mitä on. Välillä olo taas on todella kiitollinen. Puolison kanssa on ihana viettää enemmän aikaa, kuten myös koko pienen perheen kanssa yhdessä. Viime päivät ovat kuitenkin olleet todella raskaita henkisesti ja on tuntunut siltä ettei mikään auta pääsemästä kuopasta ylös. Mutta eiköhän tämä tästä, kunhan muistan lisätä kaikenlaisia ihania pieniä asioita päiviini.
Mitä teille kuuluu?
-Mallu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti