Rakkaat karvakasat

Meidän laumaan kuuluu neljä karvaista otusta (ja kaksi vähemmän karvaista). Eli kolme koiraa ja yksi kissa. Vanhimpana ensimmäinen ihan oma koirani kohta 7 vuotias labradorinnoutajani Mango. Meillä on perheessä ollut aina labbiksia, joten luontevasti valitsin tutun ja turvallisen kun lähdin hankkimaan omaa koiraa. Mangon kanssa harrastan pelastuskoiratoimintaa, pääasiassa etsintää raunioilla. Kausi alkoikin eilen, jee!

Olen aina ihaillut kissoja, ihan pienestä asti. Jollain tavalla kunnioittanut isoja kissaeläimiä, valtavan hienoja otuksia! Horoskooppini on leijona ja ehkä se sen takia onkin voimaeläimeni. Pelkäsin ja pelkään edelleen vähän kissoja (en omaa! :) ). Ehkäpä huonojen kokemuksien takia? Joka tapauksessa olen aina halunnut oman kissan. Pienenä vanhemmat sanoivat aina, ettei voida ottaa kun meillä on koira ym. selityksiä :D Haaveilin pienenä myös siitä, että meillä olisi useampi koira. Kyllä, olen aina ollut todella eläinrakas. :P Kun Mango oli kaksi vuotias päädyin kuitenkin hankkimaan kissan, koska mielestäni koiranpentu vaatii enemmän aikaa. Eikä minulla ollut tuolloin mahdollisuutta pitää pidempää lomaa tai tehdä puolikkaita työpäiviä, Kissa on kuitenkin melko itsenäinen eläin, eikä sitä tarvitse ulkoiluttaa. Kesällä viisi vuotta täyttävä Mimosa osasikin jo kasvattajaltaan kotiutuessaan käydä hiekkalaatikossa tarpeillaan.

Kaksi vuotta myöhemmin elämässäni tuntui olevan sopiva koiranpennun kokoinen kolo. Tein keikkatöitä ja pystyin itse päättämään kesän aikataulut, sekä tekemään lyhyitä työpäiviä. Pohdin pitkään rotua. Olin vuosia haaveillut pomeranianista, mutta päädyin siihen, että se on liian pieni rotu labbiksen kaveriksi. Mietin josko "kokoa isompi" kleinspitz sopisi meidän laumaan. Haaveilin tuolloin myös muista roduista, mutta koska halusin pienemmän (syli)koiran, niin kolme rotua, mitä palloittelin mielessäni olivat kleini, basenji ja staffi. Lopulta päädyin kleiniin koska a) lenkillä törmäsin naiseen, joka kertoi omista edesmenneistä basenjeistaan ja sanoi, etteivät ne oikein ole laumakoiria ja b) koska ajattelin, että kleini olisi helpompi rotu kuin staffi (hölmö ajatus). Demi, joka täyttää kesällä kolme, kotiutuikin sitten heinäkuun loppupuolella laumaamme.

Demi pentuna

Ajatus omasta staffista jäi hautumaan. Taisin sanoakin joillekin, että seuraava koirani on staffi. Demi oli vajaa vuoden vanha kun alettiin poikaystäväni kanssa tapailemaan. Vuotta myöhemmin mies kinusikin kolmatta koiraa! Ranskanbulldogi oli herran haaveissa. Itse en halua niin lyhyt kuonoista koiraa kun niillä valitettavasti on hengitysongelmia ym. (ei tietenkään kaikilla! ihan terveitäkin ranskiksia löytyy! :D) Esittelin staffin ja onneksi mies innostui! Oltiin siinä vaiheessa muuttamassa yhteen ja mielestäni ajankohta ei ollut välttämättä paras. Hetken harasin vastaan ja koitin ehdottaa, että vuoden päästä. Mutta eipä tätä tyttöä kauaa tarvinnut ylipuhua. Siitä lähti sitten käyntiin oman staffipennun metsästys. Hurjan suosittu rotu tällä hetkellä! Tuntui siltä, että kaikki pennut olivat varattuja jo ennen astutusta! Lopulta monen pettymyksen jälkeen, meille saapui 17.12 kotiin pieni Panda poika <3

Semmonen lauma meillä, tylsää ei tule, huhhuh! :D <3

-Mallu