Jatkuva kotiaskareiden kaaos

 Nyt kahden lapsen myötä tuntuu siltä, ettei aika riitä millään kaikkeen. Koko ajan on ruokakaapit tyhjillään, ruoka tekemättä, kaikki roskat viemättä, keittiön tasot täynnä tiskiä (kuten myös ruokapöytä), kylpyhuone pursuaa pyykkiä (puhdasta ja likaista) ja esikoisen lelut ovat tottakai pitkin poikin.

Olen ehkä parin viikon ajan haaveillut saunaan pääsemisestä kun jälkivuoto alkoi rauhoittumaan. Sauna on kuitenkin täynnä pyykkiä, kuten on pyyhekuivausteline ja hoitotason reunatkin.. Tänään suihkussa käydessäni siirsin ensin viisi ruokalappua pois, jotka roikkuivat suihkun eri osissa kuivumassa. Eilen illalla ja tänään aamulla olen purkanut tiskivuorta ja saanut sen joten kuten aisoihin. Jos kuitenkin käy niin, ettei nyt pyörimässä olevaa tiskikonetta tyhjennetä ajoissa, kerkeää homma taas nopeasti räjähtämään käsiin. Eteisessä odottaa kolme roskapussia ja pieni pahvilaatikollinen pahviroskia, roskakaapin roskiksetkin täyttyvät uhkaavasti.

Ollaan viime viikkoina muutamana päivänä saatu paljon aikaiseksi ja olenkin ollut silloin innoissani siitä, että homma alkaisi sujumaan. Saatiin esimerkiksi yhtenä päivänä käytyä kaupassa, ruokaa laitettua, vietyä kaikki roskat, hoidettua kaikki tiskit, hoidettua vähän pyykkiä ja siivoiltu yleisesti. Kuitenkin tuntuu siltä, että parin päivän päästä sama kaaos on jo takaisin.

Kun vauva nukahtaa, menee aina vähän aikaa hukkaan kun mietin, että mitä tekisin. Usein puuhailen kotihommia, mutta koska olin saanut jo hyvin keittiötä siivoiltua tänään ajattelin, että otan aikaa itselleni kun esikoinenkin oli päiväunilla. Suihkussa oli pakko käydä, mutta nyt sainkin nauttia pidemmästä suihkusta. Siinä sitten pohdin tätä ajan puutetta. Olisin voinut alkaa pyykkihommiin, jotta saisin saunan joskus tyhjäksi, mutta sitä olen yrittänyt jo monta kertaa tuloksetta (pyykkiteline ei mahdu kuin saunaan ja aina on pestävä lisää pyykkiä ennen kuin kerkeän edes saada koko saunaa tyhjäksi). Olen myös monesti ajatellut, että olisi niin paljon helpompaa ja kivempaa istua alas kirjoittamaan jos 1. mahtuisi hyvin johonkin 2. ympärillä ei vallitsisi kaaos = mielessä jatkuva pitäisi sitä, tätä ja tota.

Päädyin siis tänään nauttimaan pitkästä suihkusta ja sen jälkeen sain vielä istua alas kahvikupin kera kirjoittamaan tätä. Edelleen uskon siihen, että saadaan tämä kaaos vielä aisoihin ja sen myötä ehkä blogikin päivittyisi taas säännöllisemmin.

-Mallu

Ikuisuusprojekti koti siistiksi

Välillä tuntuu ihan hullulta kun vuosi toisensa jälkeen koitan saada kämppämme järjestykseen ja siivotuksi. Olen usein miettinyt, että miten voi olla mahdollista, että puuhailen koko ajan jotain, mutta silti kotona vallitsee kaaos.

Tottakai kaaosta on lisännyt loppuun palaminen ja siitä toipuminen, vaikka silloinkin olen puuhaillut, niin tekeminen ei varmastikaan ole ollut tehokasta, kuten ei myöskään silloin kun olkapääni hajosi. Raskauden ovat myös rajoittaneet tekemistä ja tietenkin vauva- ja taaperoarki on lisännyt hommia.

Silti olen pettynyt itseeni, etten ole missään vaiheessa muuton jälkeen saanut tätä asuntoa kokonaan järjestykseen. Niin ei pitäisi olla, sillä miten itsensä sättiminen muka auttaa saavuttamaan tavoitteen? Saan myös usein kuulla, että osa uskoo ettei ole mahdollista saada oma asunto kokonaan siivotuksi ja järjestykseen. Vaikka olen taistellut oman koti siistiksi-projektini kanssa aina, niin uskon silti, että se on mahdollista!

Sain myös kuulla ennen esikoisen syntymää paljon sitä, että lapsen kanssa sitä sotkua vasta onkin. Vähän samaa olen kuullut koronan aikana, kun kaikki on kotona, niin sotkua on paljon enemmän. Itsellä tuo menee päinvastaisesti, kun ollaan enemmän kotona, on myös enemmän aikaa siivoamiselle! Tottakai on niitä päiviä kun lapsi tarvitsee enemmän syliä ja huomiota, eikä mistään siivoamisesta tai ruuanlaitosta tahdo tulla mitään, mutta pääosin olen kokenut, että kotiäitinä saan enemmän tehtyä kotona. Tiskit ja pyykit ehtii hoitaa paljon paremmin, vaikka sitä onkin enemmän.

Töissä käydessä kaikki ruuanlaitot, kauppareissut, koirien ulkoilutukset, pyykit, tiskit ym. päivittäiset tai melkein päivittäiset askareet piti hoitaa työajan ja matkojen ulkopuolella. Lisäksi töiden jälkeen tarvitsi myös hengähdystaukoa. Nyt ainakin osan saa hoidettua vaikka lapsella olisikin kiukkuisempi päivä. Nyt myös osaa hyödyntää päiväuniaikaa ja tulee tehtyä usein ainakin jotain sinä aikana, sillä ikinä ei tiedä millä jalalla taapero nousee sängystä.

Miksi meillä siis edelleen on kaaos? Vauvavuoden ja sen jälkeen raskauden aiheuttamat huonot yöt ja väsymys ovat varmasti osasyy, olen usein hoitanut vain välttämättömimmät hommat. Puolison opinnot ja työharjoittelut ovat myös kuormittaneet koko perhettä. Viimeisin ja suurin kaaoksen syy tällä hetkellä on ollut kaikki vauva tavara, vauvan vaatteiden pesu ja pähkäily mihin ihmeeseen saadaan kaikki mahtumaan. Vaikka vauva olisi valmis jo syntymään, niin täällä ei kyllä kaikki ole vielä valmista. Saa nähdä tuleeko vauva ensin vai saadaanko kaikki valmiiksi ajoissa.

-Mallu

Miten meni lepoviikonloppu?

Kuten edellisessä postauksessa kerroin, viikonloppu oli pyhitetty levolle. Mies hoiti karvalapset ja minun oli tarkoitus vain ja ainoastaan levätä! Tänään maanantaina ei todellakaan tunnu siltä, että olisin levännyt kaksi päivää. Miksi?

Kuten arvasin, kaaoksen keskellä on vaikeaa levätä! Ja vaikka mies lupasi hoitaa kaiken viikonloppuna, niin ylläripylläri, eipä siivoamisen suhteen tapahtunut juuri mitään. Paitsi, että itse lankesin ja siivosin vähän toisen ollessa tapaamassa veljeään. :D Rakastan tuota miestä yli kaiken, mutta meillä on iso ongelma. Jos minä olen kipeänä/lepään tms. jää mieskin lojumaan laakereilleen. Saattaa se käydä salilla ja hoitaa koirat + laittaa ruokaa, mutta minä se olen joka kuumeessa tyhjentää ja täyttää tiskikoneen tai sitten kaikki jää vasta myöhemmäksi ja silloinkin useimmiten minun hoidettavakseni. Eli tänään kaaos on pahempi kuin mitä se oli lauantai aamuna (vaikka tyhjensin ja täytin tiskikoneen lauantaina!).. Eli olin ihan oikeassa siinä, että jos minä pidän lepoviikonlopun kaikki räjähtää käsiin (tai siltä ainakin tuntuu..).

Ihana olkkarinpöydän kaaos....

Koska lauantaiaamu meni kelaillen kaikkea mitä pitäisi tehdä, päätin avata telkkarin viemään ajatukset pois siivoamisesta sun muusta. Se todellakin auttoi! Ei stressiä, vaan sohvalla makoilua ja telkkarin katselua. Muutaman tunnin jälkeen alkoi kuitenkin mieleen palautua tekemättömiä asioita. niitä sitten aktiivisesti koitin siirtää mielessäni maanantaihin. Koko viikonlopun katselin kaaosta ja mietin muita tekemättömiä hommia, että "nyt ei tarvitse, ensi viikolla sitten". Viikonloppuna en stressannut, mutta lepoa en saanut! Koko viikonloppu meni sohvalla telkkaria katsellen, mutta ehkä olisin saanut paremmin levättyä ilman telkkaria? Mutta siinä tapauksessa olisin luultavasti alkanut siivoamaan..

Edelleen ajattelenkin samalla tavalla kuin ennen: en voi levätä ennen kuin hommat on hoidettu! Ehkä omassa päässäni vain on vikaa, mutta näin se toimii minulla: asiat järjestyksessä=mielenrauha.

Nyt lähdenkin tästä siivoamaan keittiötä ja tiskaamaan, onneksi päivän lastenhoito peruuntui, niin ehdin siivota viikonloppuna syntyneet sotkut pois! (ja toivottavasti suuren osan ennen viikonloppua olleesta kaaoksesta myös) :P

-Mallu