Nyt se sitten alkoi.. Ihana, pieni, söpö staffimme on välillä vähemmän ihana ja söpö.tyypistä on tullut oikea riiviö! Tietysti arvasin, että tämä alkaa jossain vaiheessa, mutta toivoin ettei niin tapahtuisi. Meidän tyyppi on alkanut tuhoamaan..
Kuten olen kertonut, Panda on ahkerasti tuhonnut koirien leluja, muttei muuta. Nyt tuo otus on keksinyt, että esim. vaatteita voi repiä tuoleilta ja niitä voi repiä rikki. Tosi jees... Eilen juuri ennen kuin olin lähdössä koulutukseen huomasin Pandan taas syövän jotain rikki. No siinähän oli nahkahanskani, joka oli ollut eteisen pöydällä, nice.. Eihän tässä muutenkaan ollut rahat tiukilla ja nyt tuo yksi käy varkaissa aina kun silmä välttää. Pitää vissiin alkaa nyt toden teolla pakkaamaan, niin saadaan enemmän järjestystä tänne ja vähemmän tuhottavaa..
-Mallu
30 vuotiaan naisen elämää. Arki keskittyy perheeseen johon kuuluu avopuoliso, pienet pojat (10/18 ja 7/20), kolme koiraa ja kissa.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pentu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pentu. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 16. marraskuuta 2016
torstai 29. syyskuuta 2016
Staffipennun elämää
Terve! Mä olen Panda, staffiksi nuo minua kutsuvat, mutta itse sanoisin, että olen koira. Mua kutsutaan usein myös nimillä Ei tai Alas. Mä kuvailisin itseäni iloiseksi, energiseksi supertyypiksi. Isona haluan olla ihan kuin siskoni Mango, se on vaan niin pähee tyyppi! Nyt oon 11kk, eli kohta jo vuoden vanha. Äiti ja isi on huolissaan siitä, kun mä oon vielä niin pieni, mut kyllä musta vielä iso poika tulee!
Minä rakastan ihmisiä yli kaiken, ne on vaan niiin kivoja! Yleensä kaikki tykkää myös musta ja sillon mulle saattaa käydä vähän nolo juttu, nimittäin pienet ilolirut saattaa karata.. Sit tekee kans aina mieli pomppia kauheesti, mut isi ja äiti huutaa aina ettei saa. Sit ne puhuu aina et pomppiminen on joku staffien juttu, mutta heidän staffi ei pompi, just joo, eli muut saa mut mä en..
Mulle usein huudetaan ettei saa tehä asioita, en tajuu miks? Mä haluisin olla sylissä, mut aina vaan pitää mennä alas sohvalta (no, välillä saan nukkua sohvalla). Äiti on onneks kiltimpi kun isi sohvan suhteen. Sen takia pissasin sohvalle kerran kun oltiin isin kanssa kotona ja se kielsi multa juttuja, eikä kuitenkaan leikkiny mun kanssa. Sit se huus niin, että meni melkein korvat lukkoon. En varmana tee sitä uudestaan, ainakaan hetkeen.. Oon keksiny muitakin tapoja osoittaa mieltä, kun äiti ja isi on tyhmiä. Noi on nyt syksyllä keränny metsästä jotain outoja juttuja, mitkä niitten mielestä on hyviä (ei oikeesti oo). Niitä mä hain ruokapöydältä ja revin riekaleiks kun en saanut riehua olkkarissa. Kissanvessasta voi myös käydä haukkaamassa suuhun vähän kissanhiekkaa (hyvällä tuurilla muutama kikkarekin sattuu mukaan), sillä saa hyvin huomiota.
Mun lempparileikki on kiusata siskoja ja repiä leluja riekaleiksi, mut ihan parasta on sillon kun Mango oikeesti haluaa leikkiä mun kanssa! Demi on ärhäkkä tyyppi ja sen takia sitä on kiva kiusata, jännä testailla mistä se räjähtää eniten. Siitäkin isi ja äiti saarnaa, mut onneksi Demillekin saarnataan usein kun se rähjää turhasta (tyyppi saattaa alkaa haukkumaan kun oon sen mielestä liian lähellä, mitä en ees oo). Kyl me joskus Demin kanssa leikitäänkin yhessä, useimmiten kissan jahtaamista (siitäkin tulee huutoa). Demi tykkää leikkiä rähjäämisleikkiä ja välillä se roikkuukin tossa mun huulessa kiinni, se on tosi kivaa, mut sit kun innostun liikaa, niin Demi ei halua enää leikkiä, outoa.. Mimosan kanssa leikin usein rauhallisempia leikkejä, se on usein jossain tuolilla ja lyö mua tassuilla päähän samalla kun mä yritän ottaa niitä kiinni. Onneks se ei käytä kynsiä ku me leikitään, luulen, et kissana se vois repiä silmät mun päästä..
Iltasin mä meen ihan sekasin ja se on ihan parasta! Äiti kutsuu sitä staffihepuliksi. Sillon mä rähjään ja juoksen itsekseni. Super siistiä juosta täysiä seinää päin! Sen jälkeen nukkuu hyvin, kun on purkanut viimeiset energiat!
-Panda-staffinpoikanen
![]() |
| Moikkamooi! |
Minä rakastan ihmisiä yli kaiken, ne on vaan niiin kivoja! Yleensä kaikki tykkää myös musta ja sillon mulle saattaa käydä vähän nolo juttu, nimittäin pienet ilolirut saattaa karata.. Sit tekee kans aina mieli pomppia kauheesti, mut isi ja äiti huutaa aina ettei saa. Sit ne puhuu aina et pomppiminen on joku staffien juttu, mutta heidän staffi ei pompi, just joo, eli muut saa mut mä en..
![]() |
| Mulla on jättikieli, hähä! |
Mulle usein huudetaan ettei saa tehä asioita, en tajuu miks? Mä haluisin olla sylissä, mut aina vaan pitää mennä alas sohvalta (no, välillä saan nukkua sohvalla). Äiti on onneks kiltimpi kun isi sohvan suhteen. Sen takia pissasin sohvalle kerran kun oltiin isin kanssa kotona ja se kielsi multa juttuja, eikä kuitenkaan leikkiny mun kanssa. Sit se huus niin, että meni melkein korvat lukkoon. En varmana tee sitä uudestaan, ainakaan hetkeen.. Oon keksiny muitakin tapoja osoittaa mieltä, kun äiti ja isi on tyhmiä. Noi on nyt syksyllä keränny metsästä jotain outoja juttuja, mitkä niitten mielestä on hyviä (ei oikeesti oo). Niitä mä hain ruokapöydältä ja revin riekaleiks kun en saanut riehua olkkarissa. Kissanvessasta voi myös käydä haukkaamassa suuhun vähän kissanhiekkaa (hyvällä tuurilla muutama kikkarekin sattuu mukaan), sillä saa hyvin huomiota.
Mun lempparileikki on kiusata siskoja ja repiä leluja riekaleiksi, mut ihan parasta on sillon kun Mango oikeesti haluaa leikkiä mun kanssa! Demi on ärhäkkä tyyppi ja sen takia sitä on kiva kiusata, jännä testailla mistä se räjähtää eniten. Siitäkin isi ja äiti saarnaa, mut onneksi Demillekin saarnataan usein kun se rähjää turhasta (tyyppi saattaa alkaa haukkumaan kun oon sen mielestä liian lähellä, mitä en ees oo). Kyl me joskus Demin kanssa leikitäänkin yhessä, useimmiten kissan jahtaamista (siitäkin tulee huutoa). Demi tykkää leikkiä rähjäämisleikkiä ja välillä se roikkuukin tossa mun huulessa kiinni, se on tosi kivaa, mut sit kun innostun liikaa, niin Demi ei halua enää leikkiä, outoa.. Mimosan kanssa leikin usein rauhallisempia leikkejä, se on usein jossain tuolilla ja lyö mua tassuilla päähän samalla kun mä yritän ottaa niitä kiinni. Onneks se ei käytä kynsiä ku me leikitään, luulen, et kissana se vois repiä silmät mun päästä..
Iltasin mä meen ihan sekasin ja se on ihan parasta! Äiti kutsuu sitä staffihepuliksi. Sillon mä rähjään ja juoksen itsekseni. Super siistiä juosta täysiä seinää päin! Sen jälkeen nukkuu hyvin, kun on purkanut viimeiset energiat!
-Panda-staffinpoikanen
keskiviikko 27. heinäkuuta 2016
Kaksi koiraa menee siinä samassa kuin yksi?
Kaksi koiraa menee siinä samassa kuin yksi ja kolme siinä samassa kuin kaksi, vai?.. Olen huijannut itseäni ja muita pitkään. Ajattelin vielä vuosi sitten (ainakin osittain), että kaksi koiraa menee samalla kuin yksi. Kun käy labbiksen kanssa ulkona, ei ole mikään ongelma ottaa pikku kirppua myös mukaan. Kun ulkoillaan, ulkoillaan kaikkien kanssa, eli eihän siihen mene enemmän aikaa. Muut hommat saattaa viedä vähän enemmän aikaa, mutta vain vähän. Kolmannen koiran kohdalla tiesimme, että muodostamme lauman, jolloin kaikki koirien huono käyttäytyminen kärjistyy, mutta ajattelimme homman hoituvan pienellä lisäpanoksella.
Tänä kesänä olen herännyt. Ei, kaksi koiraa ei todellakaan ole sama kuin yksi ja kolme on jotain aivan muuta! Joka kerta kun tapahtuu jokin isompi muutos, kaikki vanhat ongelmat, kuten hihnassa vetäminen palaavat. Näin tapahtuu aina, ihan joka kerta, oli sitten kyseessä muutto, uusi laumanjäsen, hoidossa oleminen pidempään kuin kaksi päivää tms. Kun kyseessä on muutto tai uusi laumanjäsen, se vie tietenkin paljon aikaa ja energiaa meiltä laumanjohtajilta. Sen lisäksi pitäisi vielä löytyä lisäenergiaa hoitamaan myös muut laumanjäsenet ja antaa heille enemmän aikaa kun normaalisti.
Kolmen koiran kanssa aika ja energia ovat todellakin olleet kortilla. Nyt laumana huomaan, että jokainen karvapalleroistani tarvitsisi vielä enemmän omaa aikaa minun/mieheni kanssa. Pennun tulo kotiin oli todella valtava muutos meille kaikille ja kasvavan pennun kanssa kaikki muuttuu koko ajan. Joulun aikaan putosimme korkealta ja kovaa. Energisen staffipennun jatkuva vahtiminen vei valtavasti voimia molemmilta ja laumamme kärsi siitä toden teolla. Tietenkin olimme odottaneetkin energistä pentua ja tiesimme, että laumamme tarvitsisi todella paljon aikaamme, todellisuus oli kuitenkin aivan eri luokkaa.
En enää ikinä tule uskottelemaan kenellekään, että useamman koiran omistaminen on helppo homma. Kovasti koitin uskotella sitä itselleni vielä kahden koiran kanssa, vaikka tiesin totuuden jo silloin. Rakastan jokaista koiraamme valtavasti ja haluan niille vain parasta. Kun on liian monta palloa ilmassa, jotkut putoaa väistämättä maahan. Itse olen kompuroinnut jo aivan liikaa tässä elämässä. Nyt on elämäntapamuutos jo hyvin käynnissä, mutta koirien kohdalla täytyy tehdä parempi suunnitelma (jee, suunnittelemisesta tykkään :D). Sain mielestäni hyvän ajatuksen tätä tekstiä kirjoittaessani. Kumpikin meistä voisi jatkossa joka päivä antaa hieman enemmän aikaa yhdelle koiralle. Eli jaetaan päivät niin, että päivittäin kiinnitämme enemmän huomiota tiettyyn koiraan ja teemme jotain juuri sen koiran kanssa, oma leikkihetki, lenkki kahdestaan, tottistreeniä tai jotakin muuta.
Tämän lauman saaminen järjestykseen tulee viemään vielä paljon aikaa, ei siksi, että ongelmat olisivat niin suuria, vaan koska pentumme kasvaa koko ajan ja käyttäytyminen ja energian määrä muuttuu. Nyt kun meidän kleinilla on juoksut, täällä on täysi hulabaloo, josta varmasti myös menee aikaa palautua. Joka ikinen elukka täällä on aivan sekaisin pikku kirpun juoksu tuoksuista. Neiti itse inisee ja kitisee kaikille ja kaikesta, tyrkyttää itseään muttei halua ketään lähelleen. Mango ja Panda taas nylkyttävät toisiaan koko ajan ja saavat hepuleita. Kissaneiti vuorostaan haluaisi leikkiä joka ikisen kanssa ja on koko ajan houkuttelemassa kaikkia leikkimään, mikä usein johtaa jonkun koiran hepuliin.
Tämä juoksujen aiheuttama kaaos ja lauman väliaikainen yksinhuoltajuus tuli kuitenkin tarpeeseen. Se sai minut ajattelemaan selkeämmin. En edelleenkään ehdi ja pysty hoitamaan kaikkea kerrallaan, joten miksi koitan jatkuvasti tehdä kaikkea samaan aikaan? Monen muun projektin rinnalla ajattelin, että ehtisin antaa jokaiselle koiralle kunnolla aikaa joka päivä. Sehän on toiminut niin, että olen yrittänyt olla jokaisen kanssa samaan aikaan (=kaaos). Kunhan pääsen reissusta kotiin, niin laitetaan uusi systeemi pyörimään ja aivan varmasti saamme nopeammin järjestystä laumaamme kun vanhalla systeemillä.
-Mallu
Tänä kesänä olen herännyt. Ei, kaksi koiraa ei todellakaan ole sama kuin yksi ja kolme on jotain aivan muuta! Joka kerta kun tapahtuu jokin isompi muutos, kaikki vanhat ongelmat, kuten hihnassa vetäminen palaavat. Näin tapahtuu aina, ihan joka kerta, oli sitten kyseessä muutto, uusi laumanjäsen, hoidossa oleminen pidempään kuin kaksi päivää tms. Kun kyseessä on muutto tai uusi laumanjäsen, se vie tietenkin paljon aikaa ja energiaa meiltä laumanjohtajilta. Sen lisäksi pitäisi vielä löytyä lisäenergiaa hoitamaan myös muut laumanjäsenet ja antaa heille enemmän aikaa kun normaalisti.
Kolmen koiran kanssa aika ja energia ovat todellakin olleet kortilla. Nyt laumana huomaan, että jokainen karvapalleroistani tarvitsisi vielä enemmän omaa aikaa minun/mieheni kanssa. Pennun tulo kotiin oli todella valtava muutos meille kaikille ja kasvavan pennun kanssa kaikki muuttuu koko ajan. Joulun aikaan putosimme korkealta ja kovaa. Energisen staffipennun jatkuva vahtiminen vei valtavasti voimia molemmilta ja laumamme kärsi siitä toden teolla. Tietenkin olimme odottaneetkin energistä pentua ja tiesimme, että laumamme tarvitsisi todella paljon aikaamme, todellisuus oli kuitenkin aivan eri luokkaa.
En enää ikinä tule uskottelemaan kenellekään, että useamman koiran omistaminen on helppo homma. Kovasti koitin uskotella sitä itselleni vielä kahden koiran kanssa, vaikka tiesin totuuden jo silloin. Rakastan jokaista koiraamme valtavasti ja haluan niille vain parasta. Kun on liian monta palloa ilmassa, jotkut putoaa väistämättä maahan. Itse olen kompuroinnut jo aivan liikaa tässä elämässä. Nyt on elämäntapamuutos jo hyvin käynnissä, mutta koirien kohdalla täytyy tehdä parempi suunnitelma (jee, suunnittelemisesta tykkään :D). Sain mielestäni hyvän ajatuksen tätä tekstiä kirjoittaessani. Kumpikin meistä voisi jatkossa joka päivä antaa hieman enemmän aikaa yhdelle koiralle. Eli jaetaan päivät niin, että päivittäin kiinnitämme enemmän huomiota tiettyyn koiraan ja teemme jotain juuri sen koiran kanssa, oma leikkihetki, lenkki kahdestaan, tottistreeniä tai jotakin muuta.
Tämän lauman saaminen järjestykseen tulee viemään vielä paljon aikaa, ei siksi, että ongelmat olisivat niin suuria, vaan koska pentumme kasvaa koko ajan ja käyttäytyminen ja energian määrä muuttuu. Nyt kun meidän kleinilla on juoksut, täällä on täysi hulabaloo, josta varmasti myös menee aikaa palautua. Joka ikinen elukka täällä on aivan sekaisin pikku kirpun juoksu tuoksuista. Neiti itse inisee ja kitisee kaikille ja kaikesta, tyrkyttää itseään muttei halua ketään lähelleen. Mango ja Panda taas nylkyttävät toisiaan koko ajan ja saavat hepuleita. Kissaneiti vuorostaan haluaisi leikkiä joka ikisen kanssa ja on koko ajan houkuttelemassa kaikkia leikkimään, mikä usein johtaa jonkun koiran hepuliin.
Tämä juoksujen aiheuttama kaaos ja lauman väliaikainen yksinhuoltajuus tuli kuitenkin tarpeeseen. Se sai minut ajattelemaan selkeämmin. En edelleenkään ehdi ja pysty hoitamaan kaikkea kerrallaan, joten miksi koitan jatkuvasti tehdä kaikkea samaan aikaan? Monen muun projektin rinnalla ajattelin, että ehtisin antaa jokaiselle koiralle kunnolla aikaa joka päivä. Sehän on toiminut niin, että olen yrittänyt olla jokaisen kanssa samaan aikaan (=kaaos). Kunhan pääsen reissusta kotiin, niin laitetaan uusi systeemi pyörimään ja aivan varmasti saamme nopeammin järjestystä laumaamme kun vanhalla systeemillä.
-Mallu
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)









