Olinkin oikein tyytyväinen päätökseeni kun katselin sitä ihmismassaa joka oli saattuetta seuraamassa. Hautajaiset olivat todella kauniit arvokkaalla tavalla, surullista ja kaunista samaan aikaan. Tirauttelin kyyneleitä kotisohvalla moneen otteeseen. Erityisesti minua kosketti Veteraanin iltahuuto laulu kirkossa, kappale on tuonut kyyneleet silmiini monesti aikaisemminkin.
"Hoivatkaa, kohta poissa on veljet, muistakaa: Heille kallis ol' maa.
Kertokaa lastenlapsille lauluin: Himmetä ei muistot koskaan saa! "
Olen onnellinen siitä, että olen päässyt hoitamaan veteraaneja ja lottia, heitä jotka ovat puolustaneet meidän isänmaatamme, se on ollut minulle suuri kunnia. Olen saanut tehdä heidän viimeisistä päivistä hieman parempia. Minulla on aina ollut suuri arvostus veteraaneja kohtaan, mutta sen jälkeen kun on nähnyt sodasta tulleita vammoja, kuullut tarinoita ja myös nähnyt sen ahdistuksen minkä sotamuistot tuo, on arvostus vain kasvanut.
Luulen, että presidentti Koiviston hautajaisten myötä monen muunkin ajatukset ainakin kävivät veteraaneissamme. Toivon, ettei heitä koskaan unohdeta!
-Mallu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti