Nukkumaan oppimista

 Olen pienestä pitäen ollut huono nukkumaan, mutta noin 22 vuotiaana löysin avaimet paljon parempaan uneen. Viime vuosina nukkuminen on taas huonontunut. Tuntuu siltä, että kun on herännyt vauvan kanssa todella paljon niin keho ei vaan osaa enää nukkua.

Esikoinen nukkui mielestäni todella hyvin, tai näin ainakin itse ajattelin, sillä olin varautunut siihen, että vauva voisi herätä vaikka tunnin välein. Esikoinen heräsi kolmen tunnin välein ja tiheän imun kausina aina pari yötä tunnin välein. Tajusin vasta kun vauva oli seitsemän kuukautta ja kaverit joiden vauvat olivat parikuisia puhuivat siitä kuinka olivat saaneet nukkua 5-7 tuntia putkeen, että ehkä vauvani ei nukukaan niin hyvin, sillä en ollut itse saanut kokea tuota vielä kertaakaan. Onneksi esikoinen alkoi yhtäkkiä kahdeksan kuisena nukkumaan kokonaisia öitä kun oppi käyttämään tuttia joka oli ollut sängyssä pelkkänä unileluna. Tuota kokonaisten öiden ihanuutta kesti kuukauden verran ja sitten vauva alkoikin heräämään 4-5 aikaan aamulla leikkimään pariksi tunniksi.. Sitä kesti ehkä kuukauden ja sitten jatkui kokonaiset yöt.

Tein positiivisen raskaustestin kun esikoinen täytti vuoden. Siitä alkoi taas unet huonontumaan, sillä olen molemmat raskaudet nukkunut todella huonosti, mikä ilmeisesti on ihan normaalia? Mulla on mennyt niin, että ensin tulee levottomat unet ja painajaiset, sitten alkaa unettomuus, ei meinaa saada unta ja heräilee öisin. Viimeisessä vaiheessa närästää makuulla, vauvalla on hikkaa, ei löydy hyvää asentoa ja pitää juosta yöllä vessassa. Tämän jälkeen kun vauva syntyy on hyvin oppinut jo valvomaan.

Itsellä on hormonit auttanut jaksamaan yövalvomisissa, eikä heräily ole tuntunut ollenkaan pahalta ensimmäisinä kuukausina. Monet kaverit ovat kompanneet, että noin kolmen kuukauden kohdalla alkaa tuntua siltä ettei hormoneista ole enää apua. Täytyy myöntää, että toisen lapsen kanssa tuntui hieman raskaammalta kun ei voinut mennä vain vauvan unien mukaan ja rankan yön jälkeen hieman torkkua päiväuniaikaan, vaan piti jaksaa touhuta myös esikoisen kanssa. Pikkuveljellä ei ollut selkeää rytmiä niin kuin veljellään, vaan heräili hieman useammin, mutta alkuun sain myös kokea muutaman yön jolloin nukuttiin 4-5 tuntia putkeen.

Ja sitten tuli neljän kuukauden hulinat ja viiden kuukauden kohdalla tilanne vain paheni.. En osannut laskea kuinka paljon meillä heräiltiin, sillä heräämisiä oli niin paljon. Usein kun koitin laskea pääsin ehkä kuuteen asti alkuyön aikana ja sitten olin jo niin väsynyt etten muistanut laskea. Serkullani on ollut huonosti nukkuvat lapset ja kun juttelin hänen kanssaan niin hän tunnisti kuvaamani tilanteen täysin. Kun lapsi herää miljoona kertaa putkeen ja on niin väsynyt, että nukahtaa jo siinä vaiheessa kun on laskemassa päätä tyynyyn ja sitten pitääkin herätä jo uudestaan. Kun tilanne hieman parani hetkeksi sain laskettua paremmin heräämisiä ja niitä oli 20-30 per yö, ehkä pahimpina öinä enemmänkin.

Olin niin väsynyt etten tajunnut hakea apua nukkumiseen. Menin jollain automaattiohjauksella ja kahvin voimalla. Kesää kohti kun mentiin niin unet alkoivat parantua. Siinä vaiheessa kun tajusin, että ulkopuolinen apu olisi voinut olla hyvä mentiin jo niin hyvää vauhtia parempaan suuntaan, että totesin ettei enää tarvitakaan. Valitettavasti meillä ei edelleenkään nukuta kokonaisia öitä vaikka kuopus on jo 1v5kk. Jokainen vaihe on vaikuttanut pienen uniin todella paljon, motorinen kehitys ja hampaiden puhkeaminen ym. Kun käytiin tutustumassa esikoisen päiväkotiin loppui kuopuksen melko hyviksi tulleet yöt kuin seinään. Sen jälkeen on ollut flunssia ja myös hampaita on tulossa. On myös ollut outo vaihe kun pikku mies on hereillä kello kolmen ja neljän välissä ja haluaa leikkimään autoilla ja junilla.

Välillä tuntuu kuitenkin siltä, ettei sillä ole väliä miten lapset nukkuu, sillä minä en osaa enää nukkua kaiken yöheräilyn ja valvomisen jälkeen. On ollut muutamia öitä kun taaperomme on nukkunut koko yön, mutta itse olen siitä huolimatta herännyt. Olen herännyt siihen kun pieni on hieman unissaan ähissyt tai ihan muuten vaan tiettyyn kellonaikaan kun normaalisti on ollut herätys. En ole kohta puoleentoista vuoteen nukkunut kokonaista yötä.. Miehelle olen monesti sanonut, että haluaisin jonnekin yksin nukkumaan edes yhden yön, toisaalta en ole tätä toteuttanut, sillä en tiedä osaisinko kuitenkaan nukkua. Elän koko ajan siinä uskossa, että kohta helpottaa. Lapsi alkaa nukkumaan kokonaisia öitä ja sitten minä pikkuhiljaa opin taas nukkumaan. Sitä odotellessa isot tsempit myös kaikille muille valvoville vanhemmille!

-Mallu