torstai 12. huhtikuuta 2018

Turhautuminen

Olen tällä hetkellä todella turhautunut. Olen turhautunut väsymykseeni, treenaamattomuuteen, blogitaukoon, kodin sotkuisuuteen ja ennen kaikkea töihin. Työt ovat turhauttavin asia tällä hetkellä, työ vie kaiken ajan ja energian tai siltä ainakin tuntuu. Olen itselleni hieman vihainen, sillä en muistanut kuinka puuduttavaa on tehdä lastenhoitoa perheessä. Nyt kun olen laskenut päiviä kesälomaan, muistin yhtäkkiä, että vuosi sitten kun aloitin varastohommissa, puhuin uusille työkavereille siitä, kuinka halusin hetken tehdä jotain "aivot narikkaan" työtä, mutta ennen kaikkea halusin tehdä hommia missä on työkavereita. Nyt teen vähintään yhdeksän tunnin päiviä seurana ainoastaan lapset.

Tietysti voisin täyttää vapaa-ajan kaikenmaailman sosiaalisilla kanssakäymisillä, mutta siihen ei ole riittänyt energiaa. Viime viikkoina olen alkanut jopa vihaamaan työtäni välillä, onneksi tunne on enimmäkseen ärtymystä, enkä pura sitä lapsiin. Viime viikolla huomasin, että saan ihanasti energiaa kun pääsen juttelemaan samanhenkisen ihmisen kanssa. Voin selkeästi huonosti kun en tapaa ihmisiä joiden kanssa klikkaa, joiden kanssa on hyvä olla ja silloin myös energiatasot tipahtaa.



En ehkä olisi niin turhautunut tällä hetkellä jos tietäisin minne seuraavaksi. Tämä on väliaikainen homma, mutta mitä sen jälkeen? Kesälomaa odotan ehdottomasti, mutta jotain töitäkin pitäisi tehdä jossain vaiheessa. En halua takaisin varastohommiin, enkä lastenhoitohommiinkaan, ainakaan perheeseen. Ehkä päiväkotihommat voisi toimia, mutta nyt ei oikein innosta. Vanhainkoditkin olisi yksi vaihtoehto, mutta kun ei innosta ollenkaan. Olen tehnyt paljon kaikkea ihan motivoituneena, mutta sillä ajatuksella, että se on väliaikaista. Mitä jaksaisin tehdä pidemmän aikaa? Mistä löytyisi niin helmi työporukka, että työ olisi ihanaa? Vai teenkö taas erilaisia keikkahommia kunnes syyskuun loppupuolella valmistun life coachiksi ja teen sen jälkeen valmennushommia?



Tiedän, että pitäisi elää hetkessä ja minulla on hyvin aikaa miettiä mitä haluan. Tämä hetki ei vaan nappaa tällä hetkellä ollenkaan. Haluaisin jotain mitä odottaa. Haluaisin kivan työn, koska työtä on kuitenkin pakko tehdä. Haluaisin työn josta myös saan energiaa, sillä tiedän sen olevan mahdollista, vaikka motivaationi onkin kadonnut niihin hommiin mistä olen sitä saanut. Lääkishaaveita ei edelleenkään ole haudattu, mutta jotain pitää tehdä työkseen kunnes sinne pääsee (ja varmasti myös opintojen ohessa).

Vaikka kerroinkin olevani turhautunut eri asioihin, niin tosiasiassa olen turhautunut itseeni. Ehkä minun kuuluu elää nyt jossain turhautuneessa kuplassa kunnes saan jonkin oivalluksen. Nyt on vaan avaimet hukassa, enkä löydä ratkaisua tähän tilanteeseen, mutta ehkä se tulee kun energia lisääntyy.

-Mallu

2 kommenttia: