Kotiäidin maanantai

 Maanantai alkoi aikaisin, jostain syystä heräsin jo klo.4. Alaselkää jomottaa toiselta puolelta enkä saa unen päästä kiinni uudestaan, hyvää asentoa ei vaan löydy. Vihdoin noin 5.40 jomotusta ei tunnu enää selinmakuulla ja torkahdan. Herään uudelleen klo.6.04 siihen, että on jo valoisaa ja vauvakin on hereillä vieressäni. Äitini sileäkarvainennoutaja, joka on ollut meillä hoidossa huomasi myös, että ollaan hereillä ja yrittää ryömiä vauvan viereen meidän sänkyyn. Torkahdetaan vielä hetkeksi uudelleen ennen kuin herätys soi 6.45.

Apua, herätys soi uudestaan! Yhtäkkiä kello onkin jo 7, nopeasti ylös ja soittoa hammaspäivystykseen. Takaisinsoittopalvelu, alan pukemaan ja kuljen ympäri kotia puhelin ja keskimmäisen lapsen kelakortti kädessä, koska eihän aivot juuri nyt toimi niin, että muistaisin koko hetun ulkoa. Voi ei, pakko mennä vessaan.. Istun pöntöllä kun puhelin soi. Kerron lapsen pudonneen eilen tuolilta ja lyöneen etuhampaansa. Saadaan aika 9.30 hammashoitolaan joka ei kuulu meidän lähimpiin. Laitan viestiä päiväkotiin, että lapsi tulee myöhemmin tänään.

Pakkaudutaan autoon kun kaikki on syöneet ja puettu, äidin koira otetaan myös mukaan. Ajan päiväkodille viemään esikoista, koira odottaa autossa, vauva ja 3v mukaan. Seuraavaksi äidille viemään koiraa ja sieltä hammaslääkärille. Pikatarkastus ja matka jatkuu takaisin päiväkodille. Päiväkodilta takaisin äidille kahville ja imettämään vauvaa. Vauva onnistuukin kakkaamaan niin, että ollaan molemmat kakassa. Onneksi ollaan vielä äidillä ja vauvalle on varavaatteet mukana. Itse saan lainata äidiltä pitkähihaista, imetystoppi säilyi onneksi puhtaana.

Matka jatkuu yhdessä äidin kanssa ikeaan. Syödään lounasta ja saan ostettua verhonipistimet, että saan vihdoin pimennysverhot laitettua, ettei tarvitse enää herätä joka aamu ihan liian aikaisin. Palataan takaisin äidille missä oma auto odottaa. Aahh vihdoin kotiin! Ei sittenkään, punaisissa valoissa tajuan äkkiä vaihtaa kaistaa koska ruokakaupassa on pakko käydä! Meidän pieni hammaspotilas tarvitsee pehmeää syötävää. Kaupan jälkeen vihdoin kotiin.

Ajan kotipihaan ja kannan tavarat ja nukkuvan vauvan turvakaukalossa sisälle. Jätän oven auki ja päästän meidän oman koiran pissalle pihalle. Nautin hetken auringonvalosta ulkona. Sisko soittaa, kerkeän laittaa kuulokkeet korviin ja sitten vauva herääkin. Puhun puhelimessa samalla kun imetän. Vauva on levoton ja ehkä minäkin. Rauhoitutaan molemmat kun kävelen ympäri olkkaria ja keittiötä samalla kun imetän ja puhun puhelimessa. Kun vauva viihtyy hetken itsekseen, saan purettua ostoskassin ja laitettua pyykkikoneen päälle. Lopetan puhelun siskoni kanssa, otan vauvan taas syliin ja ajattelen, että "huhh nyt vasta tuntuu, että olen kotona". Sitten näen jo puolison kävelevän pihaan, mikä tarkoittaa iltapäiväkahveja, jonka jälkeen puoliso hakee pojat päiväkodista ja minä alan laittaa ruokaa.

-Mallu

Pakkaamista, pakkaamista..

 Voiko laskea, että meillä on jo muutto käynnissä kun laatikoita on jo lähemmäs 20 ja päästään viemään tavaraa yhteen huoneeseen talolle jo ensi viikolla? Siltä ainakin tuntuu kun muuttolaatikot ovat vallanneet asunnon ja pakkaaminen on koko ajan mielessä. Oikeasti arvioitu muuttoajankohta on marras-joulukuun vaihteessa ja ajatuksena oli, että olisi ihanaa päästä siirtämään tavaraa pikkuhiljaa uuteen kotiin. Yhtäkkiä tulikin kiire asian suhteen, kun tajuttiin kuinka paljon kamaa täytyy saada pois ennen nykyisen asunnon myyntikuvien ottamista.

Onneksi meidän hyvä ja luotettava urakoitsija hoiti homman niin, että päästään jo ensi viikolla siirtämään tavaraa vaikka alunperin oli puhe, että aikasintaan viikolla 41. Pakkaamisessa täytyy nyt miettiä miten pakkaa ja mitä, sillä raksapölyähän siellä tulee olemaan. Laatikot kieputetaan kelmuun, niin saa ainakin suurimman osan pölystä pysymään poissa. Muovilaatikot ovat aika tiiviitä ja astiat suojattu paperilla, mutta pahvilaatikoiden kahvanrei´istä pääsee pöly sisään. Olenkin suuren osan pahvilaatikoista pakannut niin, että pohjalla on kirjoja ja päällä tekstiilejä muovipusseissa.

En haluaisi, että lämpimät säät loppuvat, mutta toisaalta olisi ihanaa päästä jo pakkaamaan ohuempaa vaatetta pois. Osan kesävaatteista olenkin jo pakannut, mutta odotan sitä, että voin kaivaa esiin vähän paksumpia takkeja ja pakata pois ohuet. Nyt on vielä kaapeissa kaikki kesätakeistä toppavaatteisiin ja turhauttaa ettei mitään voi vielä pakata. Synnytyksen jälkeen voin myös pakata ison osan omia vaatteita kun yläosan täytyy olla imetykseen sopiva, nyt kaapissa on vielä kaikkea mikä sopii päälle nyt raskaana ja ne vaatteet jotka mahdollisesti menee synnytyksen jälkeen.

Nyt jo olen järkyttynyt tavaran määrästä vaikka olen karsinutkin paljon. Miten voi olla jo niin monta laatikkoa pakattuna vaikka tavaraa on vaikka kuinka paljon pakkaamatta? Edellistä muuttoa tehdessä ajattelin laatikoita purkaessani, etten enää ikinä pakkaa samalla tavalla, mutta nyt olen sen taas tehnyt. Eli aloittanut pakkaamisen niin aikaisin, että laatikot ovat aika "sekalaatikoita" kun tarvitaan vielä isoa osaa tavaroista. Yhtä laatikkoa ei voi laittaa täyteen kirjoja, koska siitä tulee liian painava, joten pohjalle olen laittanut kirjoja tai muuta painavampaa ja päälle olen yrittänyt keksiä kevyempää sekalaista tavaraa. Purkaminen tulee olemaan kamalaa, mutta sen voi onneksi tehdä rauhassa, varsinkin kun meillä tulee olemaan niin paljon enemmän tilaa uudessa kodissa. 

Tähän mennessä ollaan viety vähän sellaista tavaraa mitä on voinut laittaa ulkovajaan. Vaja oli ensin tarkoitus purkaa koska on sellaisessa kunnossa, että se täytyy uusia jossain vaiheessa. Kun budjetti ylittyi roimasti ja jouduttiin karsimaan esimerkiksi aurinkopaneelit nyt pois, tajuttiin ettei uutta vajaa tule ainakaan pariin vuoteen, sillä paneelit ja pari muuta asiaa menee edelle. Muutettiin suunnitelmaa ja pidettiin vaja, mutta sinne ollaan ehditty viemään vasta osa tavarasta minkä voi sinne laittaa. Tänään vietiin itseasiassa ensimmäiset kaksi laatikkoa meidän tulevaan makuuhuoneeseen. Autoon ei paljon mahdu kerralla kun on vain takaluukku käytössä. Luultavasti viedään melkein joka päivä ensi viikolla jotain, ellei vauva päätä syntyä yllättäen.

Mallu

Raskauden loppumetrit

 Uskomatonta kuinka nopeasti aika on mennyt nyt kolmannessa raskaudessa! Kun perheessä on jo kaksi alle viisivuotiasta niin se ei ole yllättävää, mutta vielä kun talorempan kanssa on ollut koko ajan niin hulluna hommaa etten ole juurikaan ottanut kuvia vatsasta. Olen vasta viime aikoina havahtunut siihen, ettei kuvia juuri ole mikä kyllä harmittaa. Itse otettujen kuvien lisäksi toivon, että valokuvaaja siskoni ehtisi vielä ottamaan minusta ihania kuvia muistoksi.

Olo on ollut viime aikoina sellainen, että joka toinen päivä tuntuu siltä, että synnytys voi käynnistyä milloin tahansa. Uni on niin surkeaa, että välillä vähän pelottaakin miten edes jaksan synnyttää jos tätä jatkuu vielä kuukauden. Molemmat pojat ovat syntyneet noin viikko lasketun ajan jälkeen, joten todennäköistä on, että menee samalla kaavalla, mutta ikinä ei voi tietää!

Laskettu aika on 13.10 ja se lähestyy hurjaa vauhtia! Liikaa kaikkea kesken, mutta viikon sisään pitäisi isoja juttuja selvitä ja päästään eteenpäin ainakin asunnon myynnissä. Nyt ollaan kaivettu kellarista esiin vauvanvaatetta ja muuta pikkuvauva-aikaan liittyvää tavaraa. Vähän olen niitä käynyt läpi, mutta en tiedä missä vaiheessa pitäisi järjestellä paikoilleen. Onko nyt liian aikaista jos pikkuinen syntyykin vasta kuukauden päästä? Toisaalta en halua olla myöhässäkään sen suhteen.

Tämän loppuraskauden tukalan olon ovat aiheuttaneet moni asia. Osittain en edes haluaisi näitä vatvoa tai vaipua mihinkään itsesääliin, jos joku kysyy, niin sanon yleensä, että hyvin menee on vain vähän liitoskipuja. Rehellisesti liitoskivut ovat helvetilliset jos olen tehnyt jotain enemmän fyysistä edellisinä päivinä ja se fyysinen voi olla pelkkää hidasta kävelyä ja seisomista tai tehokkaampaa siivousta, pienen risusavotan jälkeen olin kolme päivää kovissa kivuissa. Olen joutunut suunnittelemaan tekemiset sen mukaan, että pystyn istumaan mahdollisimman paljon ja sen mukaan jakamaan hommat eri päiville, niin ettei tule liikaa jaloilla olemista yhdelle päivälle tai sitten sellaisen päivän jälkeen paljon hommaa mitä pystyy istualteen tekemään.

Supistuksia on myös alkanut tulemaan enemmän ja niihin ei vaikuta pelkkä fyysinen kuormitus vaan myös psyykkinen. Kun pojat temppuilevat ja alkaa menemään hermo, niin alkaa supistamaan, varsinkin jos se tapahtuu illalla. Närästys vaivaa varsinkin illalla ja öisin. Hengästyttää helposti ja pissalla täytyy ravata ihan liian usein. Viikko sitten ilmestyi ihana peräpukama, jalkapohjia alkaa herkästi särkemään ja välillä on lantionpohjassa inhottavaa paineentunnetta. Osa minusta haluaisi synnyttää vaikka heti, mutta suurempi osa ei ole vielä valmis, koska tekemistä on vielä. Eli olon puolesta tervetuloa vauva, mutta jos odottaisit ainakin siihen asti, että keretään käymään isin kanssa elokuvissa 30.9 niin olisi ihan kiva.

Toivottavasti muilla raskaana olevilla on helpompaa!

Mallu

Hektinen syksy

 Elokuun alusta asti olen odottanut rauhallisempaa ajanjaksoa ennen vauvan syntymää. Nyt olen joutunut toteamaan, ettei sitä tule. Elokuun alussa nuorempikin pojista aloitti päiväkodin ja ajattelin, että viikko tai pari tehokasta tekemistä niin alkaa helpottamaan ja kerkeän lepäämään kunnolla ennen kuin vauva päättää saapua. Olin siis työttömänä kotona ja aikaa päivisin vähän vajaa 6,5 tuntia kun pojat ovat päiväkodissa. Nyt on jo raskausvapaa alkanut ja edelleen hommaa riittää.

Meni kuukausi ennen kuin edes pääsin tekemään kunnon siivousta kotona. Tietysti tuli siivottua joka päivä, mutta kaaos oli ja pysyi kun piti hoitaa niin paljon kaikkea muutakin. Moni asia ei ehkä vauvan, remontin tai muuton kannalta ole ollut välttämättömiä, mutta en halua raahata miljoonaa keskeneräistä asiaa uuteen kotiin. Nyt voinkin todeta, että onpa ihanaa kun saa hoidettua puoli vuotta tai pidempään tekemättömänä roikkuneita asioita.

Välillä on tuntunut, että on tehnyt niin paljon asioita listalta, että alkaa todellakin helpottamaan, mutta sitten onkin istunut hetkeksi alas miettimään mitä seuraavaksi ja löytyy taas miljoona ainiin juttua. Ylimääräisiä hommia olen myös kehitellyt itselleni, kuten myyntijakso kirpputorilla. Nämä ovat kuitenkin olleet minulle itsestäänselviä tärkeitä asioita hoitaa. Halusin karsia tavaraa ennen muuttoa ja kaikki lisätienestit todellakin kelpaavat tällä hetkellä. Eteisen kenkäkaapin alla oli puolivuotta ollut lumesta löytyneitä ruosteisia hevosenkenkiä odottamassa putsausta, nyt on putsattu ja spraymaalikin ostettu, jota muuten tarvitsen toiseenkin projektiin.

sepelin valintaa pihalle

Eli vaikka ulkopuolistenkin silmin tässä on paljon meneillään kun on taloremppaan liittyvää hommaa, asunnon myyntiin liittyvää hommaa ja kaikki valmistelut synnytystä ja vauvaa varten sekä perus pikkulapsiarki koirineen, niin olen myös itse kehitellyt lisähommia itselleni kuten aina. Mitään isompaa stressiä ei ole tehtävälistasta ollut, vain toive siitä, että saisi vielä levättyä kunnolla ennen synnytystä ja välillä suurta turhautumista kun tehtävälista ei tunnu lyhenevän.

Tänään tätä kirjoittaessani meillä kävi välittäjä arviointikäynnillä ja tehtävälista kasvoi aikalailla kun tavaraa täytyy saada enemmän pois ennen kuvien ottamista kuin mitä itse ajattelin. Eli yksi iso asia hoidettu, mutta paljon lisää tehtävää taas. Lisäksi tälle viikolle on joka päivälle joku erityinen meno tai sovittu juttu. Mutta kyllä tästä selvitään ja tuntuu varmasti ihanalta sitten kun ollaan päästy muuttamaan.

Toivottavasti sulla on rauhallisempi syksy!

Mallu

Aika palata blogin ääreen?

 Onpas ollut pitkään hiljaista täällä blogin puolella. Minä kai sitten kliseisesti kadotin itseni äitiyteen ja kaikki omat harrastuksen jäi ainakin osittain tauolle. Ai että olen kaivannut luovaa minääni, kirjoittamista, maalaamista ja kaikenlaista muuta mitä nyt keksinkään. Keväällä sain kirjoitettua tekstin julkaisuvalmiiksi, mutta ilmeni ongelmia kuvien kanssa, laatu oli surkea bloggeriin siirtäessä. En saanut millään ongelmaan ratkaisua ja julkaiseminen jäi. Aikomukseni on jossain vaiheessa siirtää blogi omalle alustalle, mutta ehkä käynnistelenkin taas kirjoitushommia täällä kera surkeiden kuvien (ellen saa tällä kertaa toimimaan), niin pääsen taas kirjoittamisen makuun.

Todella paljon on tapahtunut sen jälkeen kun viimeksi olen jotain julkaissut. Isoimmat jutut ovat lokakuussa syntyvä kolmas lapsemme ja marras-joulukuussa valmistuva taloremontti. Vihdoin viimein melkein kolmen vuoden etsinnän jälkeen tarjouksemme ihanasta talosta hyväksyttiin ja teimme kaupat tammikuussa. Olimme jo päättäneet ennen sitä, että vauva saa tulla, mutta kävimme pikaisen keskustelun vielä asiasta kun tiedossa oli jättimäinen remontti. Todettiin, että miksi pistää elämä tauolle rempan takia, eikä sitä tiedä milloin tärppää. Yhdessä todettiin, että all in, kyllä me pärjätään vaikka vuosi olisikin rankka.

Maaliskuun viimeinen päivä saimme talon avaimet ja silloin olin jo kärsinyt raskauspahoinvoinnista 1,5 kuukautta. Helppoa ei ole ollut, enkä tiedä kerkeenkö paljoa lepäämään ennen synnytystä, mutta unelmakotiin pääsemme näillä näkymin ennen joulua. Valitsen itse sen, että yritän saada mahdollisimman paljon asioita hoidettua ennen synnytystä, sillä haluaisin pystyä pesimään vauvan kanssa rauhassa, ettei silloin ole kiire miljoonan asian kanssa.

Asumme siis edelleen vanhassa asunnossamme joka täytyy myydä. Haluan saada tavarat läpikäytyä ennen muuttoa, ettei turhaa tavaraa tule mukaan. Suunnitelmamme on alkaa muuttamaan vähän tavaraa kerrallaan kunhan joku huone talossa valmistuu. Pölyistä tulee olemaan, joten täytyy pakata niin, ettei tavarat ole ihan pölyssä sitten. Jatkuva kaaos kotona täytyy saada kunnolla kuriin niin, että saa hyvät myyntikuvat ja on helppo siistiä asunto näyttöjä varten.

Pojista vanhempi täyttää viisi vähän vauvan lasketun ajan jälkeen ja nuorempi täytti heinäkuussa kolme, kolmas lapsi on myös poika. Karvaisesta laumastamme on enää jäljellä kaksi koiraa, kleinspitz Demi 10 vuotta ja staffi Panda kohta 8 vuotta. Kissan jouduimme hyvästelemään alkukesästä. Tälläkin kombolla arjessa riittää hommaa ja olisikin paljon mistä haluaisin kirjoittaa. Katsotaan saisinko tällä kertaa homman taas käyntiin, toivotaan niin!

Ihanaa syksyn alkua!

Mallu

Ja taas vierähti muutama kuukausi..

 Pitkästä aikaa täällä taas! Meillä on flunssakierre helpottanut, mutta siltikään en ole kerennyt blogin pariin, toivon todella, että siihen tulee muutos. Stressi, ahdistus ja väsymys ovat ottaneet liikaa tilaa monesta syystä. Isoimpina stressinaiheina on ollut kissan sairastelu ja se, että joku naapuri tekee meistä täysin perättömiä eläinsuojeluilmoituksia ja ei, nämä asiat eivät liity toisiinsa koska ilmoitukset koskevat ainoastaan koiriamme ja naapuri tuskin tietää kissan olemassaolosta.

Täällä on myös stressailtu, että pysytäänkö terveenä niin, että onnistuu molempien poikien neuvolakäynnit. Pojistakin on ollut huolta kun toisella on jatkuvasti pieni korvatulehdus päällä ja toisella todettiin toisessa silmässä pientä karsastusta. Energiaa on mennyt myös uusien rutiinien rakentamiseen, tosin treenit on taas ollut tauolla vähän aikaa.

Kissa voi onneksi jo hyvin!

Mitään erityisiä suunnitelmia meillä ei ole keväälle. Jatkan elämäntapamuutos projektiani ja uuden kodin etsimistä. Olisi aivan ihanaa päästä eroon häirikkönaapurista ettei tarvitsisi elää pelossa mitä joku seuraavaksi keksii. Yritän aina elää rakkaudesta käsin, mutta nyt pelko ottaa helposti vallan kun tuntuu, että ollaan hyökkäyksen kohteena. Nyt siis odotellaan, että meidän uusi ihana koti tulisi myyntiin. Käytiin ensimmäistä kertaa katsomassa yhtä asuntoa jo ennen koronaa, mutta sillon meillä ei ollut kiire muuttaa, joten oli varaa olla nirso ja jäädä pohdiskelemaan. Viime vuonna tehtiin tarjous kolmesta eri asunnosta mutta kaikki menivät eri syistä metsään. Tämä on meidän vuosi, nyt on meidän vuoro!

Olen innoissani valon lisääntymisestä, sillä nyt pääsen taas paremmin mökille puuhailemaan! Aion jatkaa samaa kuin syksyllä, eli vähintään kerran viikossa mökille hommiin! Lumenkolaushommissa on tultu käytyä, että saa ainakin kaksi autoa parkkiin, mutta viime viikolla kävin ensimmäistä kertaa puuhailemassa muutakin. Oli ihanaa olla ulkohommissa auringonpaisteessa kun taapero nukkui päikkärit rattaissa.

Katsotaan saanko nyt herätettyä blogin taas henkiin, intoa on ainakin!

Ihanaa kevään alkua, kyllä se sieltä tulee vaikka lunta tuli lisää!

-Mallu

Vuosi kunnolla käyntiin!

 Jostain syystä kaamosväsymys ottaa minusta vallan aina joulun jälkeen ja tahmea meno jatkuu ainakin viikkoja sen jälkeen. Nyt päätin sunnuntai iltana, että tällä viikolla revin itseni irti siitä tahmasta! Väsynyt olen ollut, todella väsynyt, mutta siitä huolimatta viikko on mennyt aikalailla niin kuin suunnittelin. Pojat ovat vihdoin molemmat terveenä, joten esikoinen on ollut koko viikon päiväkodissa ja kuopuksen kanssa ollaan käyty joka päivä puistossa, paitsi tiistaina kun kävästiin mökillä niin, että sain kolattua kahdelle autolle paikat ennen kuin kaikki muuttui jääksi.

Koska olen ollut niin väsynyt, olen ollut armollinen itselleni ja ottanut aika rennosti vaikka olen saanut tärkeitä asioita hoidettua. Olen monena päivänä katsonut telkkaria päikkäriaikaan, vaikka pyrin yleensä tekemään kaikenlaista muuta mitä en pysty tekemään lasten ollessa hereillä. Nyt olen enemmän kuunnellut mitä kehoni kaipaa. Väsymys on valtava ja nyt täytyy todella tsempata ja mennä nukkumaan ajoissa. Olen saanut parannettua kuopuksen yöunia lyhentämällä päikkäreitä ja lisäämällä ulkoilua, hän heräilee usein vielä kerran tai kaksi yössä, mutta monen tunnin hereillä olot ovat jääneet pois.

Mitään uudenvuoden lupauksia en ole tehnyt, sillä jatkan samalla muutoksen polulla millä olen ollut jo melkein 1,5 vuotta. Okei, voisin ottaa tavoitteeksi lukea ne 12 kirjaa tänä vuonna mikä oli ajatuksena jo viime vuonna. Ja blogia tulen ehdottomasti päivittämään useammin!

Nyt väsyneet aivoni eivät keksi enempää kirjoitettavaa, joten jääköön tämä tällaiseksi lyhyeksi alkuvuoden pikakuulumis-postaukseksi.

-Mallu