Mun selkä on siis ollut "hajalla" n.5 vuotta. Jo aikaisemmin olen kärsinyt hartioiden ja niskan jäykkyydestä. Viisi vuotta sitten olin töissä vanhainkodissa. Olin työskennellyt siellä jo reilun vuoden. Minulla ei ollut minkäänlaista hoitoalan koulutusta, vaan sain viikon perehdytyksen aloittaessani. Olin siis hoitoapulainen, työtehtävinä samat kuin lähihoitajilla lääkevastuuta lukuunottamatta. Minua perehdytti toinen hoitoapulainen ja osastollamme ei tainnut olla vakituisena silloin yhtäkään sairaanhoitajaa. Ulkomaalaiset lähihoitajat eivät olleet kiinnostuneet opettamisesta (ehkä kielimuurin takia?). Eli ergonomiasta ei ollut tietokaan. Lisäksi apuvälineitä oli liian vähän, esim. nostolaitteita ei jaksettu hakea toiselta osastolta (toisesta kerroksesta), vaan nostettiin itse vanhukset. Usein nostoja tehtiin myös yksin, koska se oli nopeampaa. Ei siis ihme, että reilun vuoden työskentelyn jälkeen alkoi selkä valittamaan.
Kipu alkoi lapojen välistä. Pikkuhiljaa kipu kasvoi ja lähti leviämään (säteilemään joka suuntaan). Sitkeänä sissinä (typeränä teininä) en kivusta välittänyt vaan jatkoin samaa rataa. Ken vaivojansa vaikertaa on vaivojensa vanki, niin sen taisin ajatella, suomalaisella sisulla eteenpäin, fiksua? Lääkäriin raahauduin siinä vaiheessa kun kivut olivat sen verran kovia, että veivät yöunet. En haluaisi kritisoida lääkäreitä, suurin osa heistä kuitenkin todella osaa asiansa hyvin, ovat oman alansa asiantuntijoita. Voi olla, että tämä lääkäri ei ottanut tosissaan sitä, että minulla oli todella kovat kivut. Itse tiedän sen, että vähättelen kaikkia vaivoja, minkä varmasti olen vastaanotollakin tehnyt. Joka tapauksessa, sain kasan reseptejä ja kahden viikon sairasloman. Lihasrelaksantit 3krt/vrk saivat aikaan sen, että nukuin suurimman osan vuorokaudesta. Aamulla nousin ja käytin koiran ulkona ja sen jälkeen nukahdin sohvalle. Tämä jatkuva makoilu ei tietenkään auttanut selkäkipuun vaan pahensi sitä.
Isäni on lääkäri, joten kysyin häneltä neuvoa. Tiesin jo sen, että osasyy selkävaivoihini oli se, että lapsena ja nuorena olen urheillut todella paljon (harrastin muodostelmaluistelua) ja liikunnan jäädessä pois on menee tietenkin siihen tottunut kroppa jumiiin. Isä suositteli metsälenkkejä koiran kanssa ja muuta liikuntaa. Epätasaisella alustalla kävely auttaa selän hyvinvointiin. Koitin parhaani mukaan saada itseäni liikkeelle. Kävin myös Elixian tanssitunneilla sekä terve selkä tunneilla. Terveyskeskuslääkäriäni kävin tapaamassa muutamia kertoja syksyn aikana, joka kerta vaihdettiin kipulääkitystä kun mikään ei tuntunut tehoavan. Tammikuussa kävin tk-lääkärillä viimeisen kerran ja sain lähetteen rintarangan röntgeniin. Seuraavana päivänä sain puhelun lääkäriltä, joka totesi, että eipä näy kuvissa mitään ja lisäksi hän hieman turhautuneen oloisena puuskahti, että tottakai tulee kipuja kun tekee töitä.
Koska olin jo puolivuotta käynyt lääkärillä, niin ajattelin, että näin ne asiat nyt sitten ovat. Kroppa on rikki, itse olen sen hajottanut ja tää on nyt mun elämää. Ahkerasti koitin käydä terve selkä jumpissa vaikka olisin mielummin käynyt ainoastaan muilla tunneilla. Sen jälkeen selkä on ollut välillä parempi ja välillä huonompi. Todella kovat kivut jäivät suurimmaksi osaksi pois, terve selkä jumppa teki ihmeitä selälleni. Kun aloitin sairaanhoitajan opinnot, se tarkoitti paljon luennoilla istumista, mikä on pahinta selälleni. Selkäkipu jonka kanssa pystyin elämään jotenkin, katosi taivaan tuuliin ja tilalle sain hirviön. Kova kipu tuli takaisin ja nyt sitä koitetaan saada taas kuriin. olen myös tajunnut sen, että voisin saada selän vielä parempaan kuntoon, kun mitä se tässä välissä oli.
Huhhuh, tulipa pitkä kirjoitus. Selän hoidosta ja suunnitelmista sen suhteen lisää joku toinen kerta!
-Mallu