Mihin haluan muutosta?

Olen kirjoitellut elämäntaparemontistani ja siitä, että haluan uudet arkirutiinit tai oikeastaan osittain elvyttää vanhoja. Ajattelin nyt avata hieman tarkemmin mihin kaikkeen haluaisin muutosta tai tietynlaista rutiinia.

Siskon kanssa uinnin jälkeen <3

Liikunta ja kehonhuolto

-Liikunnan saaminen takaisin rutiineihin onkin nyt oikeastaan näkyvin ja ensisijaisin projektini sillä tunnen, että saan siitä energiaa, jotta saan sitten muutkin asiat kuosiin.

-Kehonhuolto on meinannut tässä ensimmäisinä treeniviikkoina unohtua, pientä venyttelyä lukuunottamatta. Tarkoitus olisi siis myös saada venyttelyt arkirutiineihin. Kotoa löytyy myös muutama erillainen rolleri, eli niillä myös sitä lihashuoltoa.

-Selkäni kuntoutus on tällä hetkellä yksi tärkeimmistä asioista. Liikunta auttaa siihen hyvin, mutta minun pitäisi ottaa itseäni niskasta kiinni ja raahautua myös jooga tunneille. Tavoitteena on, että pääsisin eroon lääkityksestä ja pystyisin istumaan pitkät päivät kirjastossa.

Siisteys ja asiat järjestykseen

-Faktaa on se, että asuntomme on meille liian pieni. Tämä aiheuttaa helposti sen, että koko asunto on kuin pommin jäljiltä. On kuitenkin todistettu ainakin muutaman kerran, että kyllä tämänkin kämpän saa siistiksi, eli tavoitteena olisi nyt se siisteyden pysyminen!

-Olen kirjoittanut aikaisemmin siitä, kuinka asiat jäävät helposti roikkumaan. Esimerkiksi ajanvaraamiset ja laskujen maksamiset. Haluan nyt ensinnäkin hoitaa kaikki roikkumaan jääneet asiat pois alta ja oppia hoitamaan asiat heti, mikä ei ole vaikeaa, sitten kun ei ole miljoonaa stressaavaa asiaa yhtä aikaa.

Tällaista löytyy meidän lattialta; lelun palasia, pehmojen sisälmyksiä, pahvia ja koirankarvaa. :D

Perus-arkirutiineja

-Unirytmi! Minulla on taas venynyt nukkumaanmenot, koska olen tehnyt iltaisin lastenhoitoja ja kotiin tullessa alan aina puuhailemaan kaikkea turhaa. Esimerkiksi iltahommat saattaa olla kaikki hoidettu (koirat ym.), mutta sitten alan tiskaamaan 23.30?? Unirytmin korjaaminen olisi tällä hetkellä hieman tärkeämpää. Ja tähän liittyen täytyy muistaa ottaa lääke ajoissa!

-Vitamiinit ja vedenjuonti. Olen taas unohtanut juoda tarpeeksi, jos menen treenin jälkeen saunaan otan yleensä juomapullon mukaan jolloin tulee juotua ihan hyvin, mutta muuten unohtuu.  Vitamiinit ja kivennäisaineet otan silloin kun muistan, toivottavasti jatkossa joka päivä.

-Syömiset haluan saada kuntoon. Hyvät ateriavälit ja terveellistä ruokaa! Tietysti aina silloin tällöin voi herkutellakin. Myöskin suunnitelmallisuutta syömisiin kaivataan, ettei mene vanhentuneet ruuat roskiin.

-Mindfulnesshetki, pieni rauhoittumisen hetki joka päivään.

Koirat

-Pitkät lenkit joka päivään. Olisi kiva jaksaa/ehtiä tehdä pitkä kävelylenkki jo aamulla (ainakin välillä). Meidän pennulla alkaa olla niin paljon energiaa, että olisi hyvä purkaa sitä jo aamusta. Naapurit kun ei välttämättä tykkää meidän pikkuherran sisällä riehumisista.

-Tottelevaisuustreeniä lähes päivittäin. Sain jo vähän aikaa sitten ajatuksen tottistella jokaisen koiran kanssa erikseen joka päivä vähintään 10min. Eli 30min yhteensä. Noooh, eipä ole tämä projekti lähtenyt vielä lentoon, mutta askel kerrallaan!

-Kynsien leikkuu! Suunnittelen aina leikkaavani elukoiden kynnet ajallaan, mutta aina se venähtää. Tai sitten leikkaan kiireessä yhdeltä ja unohdan muut.

Muut asiat

-Parisuhdeaikaa! Tämä on meidän yhteinen projekti, tavoitteena on nyt yksi päivä/ilta viikossa, kun tehdään jotain kahdestaan ihan vaan fiiliksen mukaan.

-Kaverisuhteiden ylläpitäminen. Valitettavasti tulee nähtyä joitakin ystäviä aivan liian harvoin, mutta jos ei ehdi nähdä, niin voi aina laittaa myös viestiä! Siinä minulla on parannettavaa.

-Lääkiksen pääsykokeisiin lukemisen olen nyt hetkeksi jättänyt tauolle, monta kertaa on ollut fiilistä lukea, mutta on ollut paljon muita asioita hoidettavana. Nyt haluan kuitenkin kaiken lisäksi aloittaa lukemisen taas.

Projekteja

-Äidille olen luvannut, että käydään hänen varastot läpi ja jaetaan sisarusten kesken lelut, kirjat ym.

-Meidän kellarikoppi pitäisi käydä läpi. Me muutetaan loppuvuodesta ja ajateltiin aloittaa tavaroiden läpikäyminen ajoissa. Kesän aikana on tarkoitus käydä kellarikoppi läpi (joka siis on täynnä tavaraa jotka poikaystäväni äiti on sinne varastoinut, leluja ym.)

-Oma tietokone pitäisi käydä läpi ja poistaa kaikki turha.

-Albumiprojekti, joka on jatkuva. Työn alla on 2013-2016 albumit. Olen aina keräillyt kaikenlaisia muistoja, kaikki liput ja laput + valokuvat pitäisi saada järjestykseen.


Olen aivan varmasti unohtanut monta asiaa, mutta tässä pitäisi olla ne tärkeimmät. Ohhoh, tulipa yllättävän pitkä teksti! Mutta kuten olen moneen otteeseen sanonut, askel kerrallaan. Ehkä hyvä, että asiat on nyt kirjoitettu ylös, nyt voi itse palata lukemaan tätä tekstiä, muistuttaa itseäni tavoitteistani.

-Mallu

Liikaa projekteja

Vaadin yleensä itseltäni aina liikaa. Aina on monta isoa projektia samaan aikaan. Sama homma myös tällä hetkellä. Monet ovat vuosien saatossa yrittäneet takoa päähäni, että yksi asia kerrallaan. En kuitenkaan osaa priorisoida. Omaan hyvinvointiin kuuluu monta asiaa ja olen itse valinnut elämän karvakasojeni kanssa, joten minun täytyy myös pitää hyvää huolta karvaisista lapsistani.

Tätä ongelmaa olenkin puinnut yhdessä terapeuttini kanssa, silloin vuosia sitten. Tultiin siihen tulokseen, että mitään ei voi jättää kokonaan pois, mutta kaiken ei tarvitse olla täydellistä. Kodin ei tarvitse olla täydellisen siisti, vaikka se vaikuttaa paljon omaan hyvinvointiini. Jokaisessa asiassa edetään askel kerrallaan. Ongelmana on se, että kaikki hommat pitäisi saada alkuun.

Jos en liiku kunnolla, menee sekä kroppa, että pää jumiin. Voin todella huonosti, eikä energiaa riitä mihinkään. En silloin jaksa siivota, enkä käydä pitkiä lenkkejä koirien kanssa, myös kaikenlaisten asioiden hoitaminen jää viime tinkaan. Stressi saa aikaan sen, että nukun todella huonosti, mikä johtaa jatkuvaan väsymykseen. Arkirutiinit katoavat ja unirytmi menee sekaisin kun ei huonosti nukutun yön jälkeen jaksa nousta.

Tätä noidankehää ei aiheuta pelkkä liikunnan pois jääminen, vaan se voi alkaa myös muusta. Esimerkiksi kiireisen ajanjakson jälkeen saattaa kämppä olla sekaisin ja valtava määrä asioita hoidettavana. Tämä saattaa laittaa oman pään niin sekaisin stressistä ettei mistään meinaa tulla mitään. Toisin sanoen stressi on syy tähän noidankehään, vaikka kuinka yritän olla stressaamatta ja usein en sitä myönnäkään itselleni. Stressaan siis niistä asioista jotka ovat minulle tärkeitä. Stressiä aiheuttaa myös se, jos tunnen ettei kroppani ole kunnossa.

Koko paketin avain taitaa kuitenkin olla se liikunta. Se vähentää stressiä, saan siitä energiaa ja hyvää fiilistä jonka avulla jaksan hoitaa stressaavat asiat. Moni varmasti kuitenkin tunnistaa sen, että liikunta on usein se joka ensimmäiseksi jää pois jos on stressiä ja paljon hommaa. Sen ei pitäisi olla niin ja toivon, että osaan jatkossa pitää kiinni siitä, ettei liikunta taas putoa pois arkirutiineista.

Uusien tapojen oppiminen (tai vanhojen takaisin saaminen) vie aikaa. Aikaisemmin olen yrittänyt saada kaikki heti toimimaan, nyt olen onneksi fiksumpi. En tunne huonoa omaatuntoa siitä jos ei asiat heti lähde rullaamaan, niin kuin jo sanoin, askel kerrallaan. Tavoitteenani on nyt se, että viikkotasolla pääsisin koko ajan lähemmäksi tavoitettani. Uudet rutiinit täältä tullaan!

-Mallu

Kateus

Kateus, tuo inhottava tunne. Kateus on jotenkin rumaa ja kiellettyä, siitä olenkin lukenut useammasta blogista viime aikoina. Mutta eikös kateus ole ihan inhimillistä? Varmasti jokainen on joskus kateellinen jollekin jostain asiasta.

Kateus sinäänsä ei mielestäni ole rumaa. Kateus on rumaa esimerkiksi silloin kun siitä yrittää päästä eroon ilkeilemällä toiselle. Sitä näkee valitettavan usein. Kateus ei ole pahasta, se on ihan sallittu tunne, mutta kannattaa miettiä itse mihin annat sen tunteen viedä sinua. Myönnän sen, ettei kateus ole todellakaan mukava tunne, vaan osittain ahdistava. Itselläni kateuden tunnetta helpottaa se, kun tiedostan olevani kateellinen ja yritän analysoida miksi, ehkä voit jopa itse tehdä asialle jotain.
Myönnän siis olevani kateellinen muille aina välillä. Elämäni aikana usein kateutta aiheuttanut asia on ollut raha (mikä tuntuu todella tyhmältä). Itselläni ei ole ikinä ollut mitenkään paljon sitä ja usein olenkin ollut todella tiukilla ja elänyt enemmän tai vähemmän kädestä suuhun tyyppisesti. Suomenruotsalaisena ympärilläni on aina ollut ihmisiä joilla on ollut rahaa vaikka muille jakaa. Muodostelmaluistelukaan ei ole mikään halpa harrastus ja joukkuekavereista moni oli "rikkaammista" perheistä. Raha-asiat aiheuttavat valtavan määrän stressiä, jonka varmasti jokainen joskus tiukilla ollut tietää. Voin ihan avoimesti myöntää, että aikuisiällä olen useasti tuntenut kateutta niitä kohtaan, joiden ei tarvitse stressata rahasta ja laskea jokaista euroa.

Istutettiin keväällä vähän kukkia mökille äidin kanssa <3

Sain muuten äskettäin kuulla aivan ihania uutisia! Yksi rakkaimmista ystävistäni on raskaana! Olen aivan äärettömän onnellinen hänen puolestaan! Alkuinnostuksen jälkeen tunsin kuitenkin pienen kateuden piston. Voi kunpa itsellänikin olisi oikea aika vauvalle. Omia ajatuksia ja tunteita ei voi ohjailla, mutta ne voi hyväksyä. Ei ole mielestäni paha asia jos tunnen kateutta ja voin myös hyvin puhua asiasta ystäväni kanssa. Hän kuitenkin tietää kuinka suuresti kaipaan sitä omaa pientä nyyttiä.

Varmasti joku on myös minulle kateellinen joskus, vaikka en itse kyllä keksi, että mistä joku voisi olla minulle kateellinen. :D Täytyy varmasti olla asiat aika täydellisesti jos ei tunne kateutta ketään kohtaan ikinä. Eli ei kun sitä täydellisyyttä tavoittelemaan, hehe. ;)

-Mallu

Miksi lääkikseen?

Miksi haluan lääkikseen? Siinä kysymys jonka kuulen aina välillä, mutta sitä pitäisi ehkä kysyä itseltään useamminkin. Kysymykseen on ehkä välillä vaikea vastata, koska asia on itselleni niin selvä, sinne minä haluan! Tämän olen tiennyt noin 11 vuotiaasta saakka. Ehkä se sen takia on monen läheiseni mielestä pelkkä päähänpinttymä.

Minua on aivan pienestä asti kiinnostanut ihmisen anatomia ja fysiologia, niin varmasti kaikkia lapsia, mutta minua se on aina kiinnostanut enemmän kuin moni muu asia. Pienenä minulle tuli huono olo veren näkemisestä, ajattelin sen takia, ettei minusta ikinä voisi tulla lääkäriä. Isäni on lääkäri, joten pääsin aina kysymään häneltä kiinnostavia asioita. Viidennellä luokalla käytiin ihmisen biologiaa, muistan, että aihe oli hurjan kiinnostava. En ollut ikinä mikään kympin oppilas, mutta tuossa kokeessa loistin. Opettaja kertoi jopa erikseen vanhemmilleni, että olin koko luokan paras. Isäni tokaisi silloin, että ehkä tytöstä tulee lääkäri kuten isänsä! Surkuttelin, ettei minusta ikinä voi tulla lääkäriä, kun tulee huono olo verestä. Isä kertoi, että hänellä oli sama ongelma pienenä, mutta se katosi ja kaikkeen tottuu. Siitä se ajatus sitten lähti! ;)

Edelleenkin ihmisen anatomia ja fysiologia on aivan mielettömän kiinnostavaa. Siihen kun lisätään vielä kaikenlaiset taudit sun muut ja kaikki mitä me pystytään ihmiskeholle tekemään, wau! Ja ei, enää ei veri ällötä, se taisi kadota joskus yläasteella. Nykyään olen se, jolla on nenä kiinni haavassa, ei haittaa vaikka on kuinka märkivä ja haiseva. :D Aloittaessani työt vanhainkodissa reilu kuusi vuotta sitten, istuin useasti ruoka- ja kahvitaukojeni aikana tietokoneen ääressä googlettaen asukkaiden potilaskansioissa olevia, minulle tuntemattomia diagnooseja ja sanoja. Isältäni olen vienyt kasan lääketieteellisiä kirjoja joita on todella mielenkiintoista lukea, kunpa vaan aikaa olisi enemmän. :D Lääketiede on vaan mielestäni yksinkertaisesti maailman kiinnostavin asia.

Tietysti lääketiede voisi olla vain harrastus, mutta silloin ei pääsisi näkemään ja tekemään kaikkea mielenkiintoista. Itse haluan ammatin joka on mieluinen, haluan tehdä työkseni jotain mielenkiintoista ja kivaa. Sairaanhoitajan opinnoissa vain vahvistui se minkä jo tiesin, haluan lääkäriksi. Jokaisessa harjoittelussa mielenkiintoisin työ kuului lääkärille. Usein koulussa sai kuulla, että tämä ei kuulu teille vaan on lääkärin hommaa, juuri se todella mielenkiintoinen asia! Sairaanhoitajan työtehtäviin ei kuulu tutkiminen ja diagnosointi, jotka kuuluvat minua kiinnostaviin asioihin.

Haluan myös työn joka haastaa minua. Kyllästyn todella helposti, enkä ole jaksanut olla samassa työpaikassa kokoaikaisena edes vuotta. Keikkaa olen kyllä tehnyt uskollisena vuosia samoihin paikkoihin, mutta kaipaan uusia haasteita ja vaihtelua. Lääkärinä täytyy koko ajan pitää tietoa yllä ja kouluttaa itseään. Erikoistumisaloista liikuntalääketiede on ollut ykkössijalla jo vuosia, mutta eihän sitä tiedä mikä sitten lääkiksessä viekin mukanaan. Tällä hetkellä kuitenkin kiinnostaa kaikki!

Rakastan myös ihmisten parissa työskentelyä ja varmasti olen myös sen takia löytänyt tieni asiakaspalvelu- ja hoitoalalle. Osa läheisistäni on huolissaan siitä, että olen liian empaattinen ja kiltti ihminen lääkäriksi, mutta itse en usko sitä. Olenhan kuitenkin todella itsepäinen ja ellen osaisi olla tiukka, en todellakaan pärjäisi lastenhoitohommissa tai vanhainkodissa.

Koska muut ovat epäilleet lääkiksen olevan pelkkä päähänpinttymä, olen välillä myös itse alkanut epäillä itseäni. Olen monena keväänä käyttänyt aivan liikaa aikaa tekemällä kaikennäköisiä ammatinvalinta testejä. Vaikka kuinka olen pohtinut, en ole löytänyt mitään muuta minua kiinnostavaa ammattia. Nyt olen itsevarmempi, tiedän mitä haluan! Mielestäni on tärkeää löytää työ josta itse nauttii, toivon, että jokainen löytäisi sen oman jutun!

-Mallu

"Riippuvuusaivot"

"Riippuvuusaivot" on ehkä hassu sana, mutta kuvaa mielestäni hyvin tarkoittamaani asiaa. Olen monesti pohtinut olevani jotenkin riippuvuuteen taipuvainen ihminen. Jään nimittäin helposti koukkuun kaikenlaisiin asioihin. Ajattelin asian olevan vain omaa keksintöäni, kunnes meillä oli koulussa viime syksynä vierailijoita AA:sta. Yksi vierailijoista puhui juuri "riippuvuusaivoista", hän kertoi miten itse jää helposti koukkuun asioihin ja pohti tämän olevan osasyy myös alkoholiongelmaansa.

Meitä on varmastikin useampi jotka kärsivät "riippuvuusaivoista". Minua on koko ikäni varoitettu siitä, että meillä on alkoholismia suvussa ja taipumus siihen on perinnöllistä, eli täytyy olla varovainen alkoholin kanssa. 18 vuotta täytettyäni olin lähes joka viikonloppu (tai keskiviikko) jossain juhlimassa. Lukion jälkeen taisi homma hieman rauhoittua töiden myötä, mutta jossain vaiheessa huomasin nautiskelevani viiniä myös arki-iltaisin yksin kotona. Alkoholin kanssa läträämisen keskeytti kolmen kuukauden antibioottikuuri, jonka aikana tajusin, että täytyy alkaa ottamaan vähän iisimmin.

En kerennyt tulla riippuvaiseksi alkoholista, mutta moni muu asia on aiheuttanut jonkin sorttista riippuvuutta. Kahvi (kofeiini) ja sokeri ovat varmasti tavallisimpia koukkuttavia aineita ja liikuntaan ovat myös monet koukussa. Itsellä tämä ei rajoitu tähän, valitettavasti. Jään älyttömän helposti koukkuun tv-sarjoihin, jos minulla on mahdollisuus katsoa kokonainen kausi, niin se menee usein melkein putkeen. En pysty rajoittamaan. Eli netflixit sun muut ei sovi mulle! Liian monta vapaapäivää on mennyt tv-ruudun ääressä, vaikka olin suunnitellut tekeväni miljoona muuta asiaa. Onneksi sentään puuhailen yleensä aina jotain samalla kun katselen, eli ihan passiivisena sohvaperunana en ole ollut. Tosin puuhastelu ei ole mitään maailman tehokkainta. :D Kun ongelman tiedostaa, on myös helpompi tehdä asialle jotain. Teininä lainasin kirjastosta muutaman tuotantokauden yhtä sarjaa kun muu perhe oli mökillä. Katsoin sarjaa läpi yön ja taisin nukkua seuraavana päivänä vain muutaman tunnin, ennen kuin jatkoin katsomista. Onneksi sellaista ei tapahdu enää. :D

Näitä vappumunkkeja syötiin monta päivää!

Yksi heikkouksistani on erilaiset pelit. Nämä menee samalla tyylillä kun tv-sarjat, "vielä yksi". Eli en harrasta tietokonepelejä, todella harvoin tulee pelattua mitään. Muistan yläasteella olleeni koukussa pasianssiin ja Sims:iin. Nykyään jos pelaan, rajoitan sen yhteen peliin, ettei tule ongelmia. Rakastan palapelien tekemistä, mutta valitettavasti ne ovat myös kompastuskivi. en malttaisi jättää palapeliä hetkeksikään, ennen kuin se on valmis. Eli siinä menee päivä tai kaksi (iltamyöhään). Palapelit ovatkin itselleni usein palkinto jostakin. Jonkun urakan jälkeen saatan palkita itseni vapaapäivällä palapelin parissa (silloin myös usein katselen telkkaria samaan aikaan :D).

Kun on hyvät arkirutiinit ja terveelliset elämäntavat, ei retkahda enää niin helposti vanhoihin tapoihin. Esimerkiksi olen joskus ollut pitkään syömättä herkkuja, jolloin silloin tällöin syöminen ei ole aiheuttanut minkäänlaista jatkuvaa makeanhimoa. Jos treenit rullaa hyvin ja on tietty unirytmi ja arkirutiinit, ei myöskään telkkarin katsominen houkuta samalla tavalla. Alkoholia juon nykyään erittäin harvoin, ei vaan tee mieli. Tunnen ettei se tee hyvää kropalleni ja juon oikein mielelläni sen sijaan pelkästään vettä. Toivon, että saisin taas takaisin sen tunteen, ettei tee mieli mitään herkkuja. Ja niitä arkirutiineja sekä hyvää unirytmiä kaipailen vieläkin, mutta askel kerrallaan! Ehkä hyvä vaan, että moni seuraamistani sarjoista loppui, niin ei ole paljoa mitä katsoa. Viime viikolla tapahtui jo edistystä tässä elämäntapamuutoksessa, toivottavasti tällä viikolla vielä enemmän! :)

-Mallu

Treenipäiväkirja ja viikkokatsaus vko22

Ensimmäinen viikko kahdeksan viikon treenirupeamasta takana. Eipä mennyt ihan putkeen tämä homma. Kirjoittelin jo aikaisemmin siitä, että kävin maanantai aamuna treenaamassa ja ma-ti yön olin vahtivuorossa isäni venekerholla. Rankan treenin jälkeen kroppa olisi todella tarvinnut yöunia ja kunnon lepoa. Yöllä kun ei tullut paljoa edes istuskeltua.

Tiistai oli aivan kamala päivä, valvomisesta tulleen krapulaisen olon lisäksi lihakset olivat aivan järkyttävän kipeät. Keskiviikkona helpotti jo hieman, lihakset olivat "normaalin tosi kipeät". Torstaina jaloissa tuntui vielä sen verran, että päätin siirtää kardion ja tehdä ainoastaan kuntopiirin. Perjantain menin kropan mukaan, eli pidin lepopäivän. Lauantaina iski pieni stressi, että pitää saada viikon treenit tehtyä. teinkin sitten kevyen kardion ja kuntopiirin kotona. Lauantai-iltana tajusin tosiasian, mulla on lihas tulehtunut vasemmassa pakarassa! Sitä pelkäsin jo perjantaina, mutta en suostunut hyväksymään ajatusta. Sunnuntai meni siis leväten (lue:siivoten). Harmittaa todella paljon! Kevyt liikunta ja pienet venyttelyt on onneksi sallituja! Uimaan saa onneksi mennä, eli ainakin osan ensi viikon kardioista voisin tehdä uimalla.

Tässä siis viikon treenit:

Ma: Bootylicious-tunti
Ti: Lepo
Ke: Lepo
To: Kuntopiiri
Pe: Lepo
La: Kevyt kardiotreeni jumppapallolla + kuntopiiri
Su: Lepo

Muutenkaan viikko ei ehkä ole mennyt ihan nappiin. Vähän olen saanut siivottua (oikeastaan vasta viikonloppuna) ja hoidettavista asioista olen saanut vain muutaman hoidettua alta pois. Alkuviikon yövalvominen sotki kyllä koko viikkoa, eli täytyy olla tyytyväinen edes tähän! :)

-Mallu

10 pientä asiaa, jotka tekevät minut onnelliseksi.

Tässä kymmenen pientä arkista asiaa, jotka tekevät minut onnelliseksi.

1. Herääminen oman rakkaan vierestä <3

2. Ihana aamukahvi <3

3. Koirieni iloisuus ja kiintymys minua kohtaan <3

4. Pennun riehumiset ja hepulit <3

5. Kun kissa kaipaa juuri minun rapsutuksiani <3

6. Rakkaani päivän aikana lähettämät sydän viestit <3

Panda ja poikaystäväni isovanhempien Martta koira

7. Kun ihmiset vastaavat hymyyni kadulla (naurattaa silloin kun mulkoilevat epäluuloisesti :D) <3

8. Kun saan olla oma hullu, sekoipäinen itseni (minua on joskus kutsuttu piilohihhuliksi :P)

9. Kun tajuan nauttia juuri tästä hetkestä.

10. Kun muistan olla onnellinen jokaisesta pienestäkin asiasta <3

-Mallu