Tänä vuonna olen erityisen kiitollinen siitä, että olen huomannut täältä löytyvän enemmän hengenheimolaisia kun luulinkaan! Vihaan aina sitä kun lumi tulee ja olen onneni kukkuloilla, niin somessa vyöryy negatiiviset päivitykset vastaan. Ne, jotka tykkäävät lumesta ovat luultavasti nauttimassa siitä, sen sijaan, että päivittäisivät tuntemuksiaan someen. Jostain syystä minulla on ollut sellainen käsitys, että olen todella outo tyyppi, lapsenmielinen ja vähän sekaisin. Rakastan pakkasta ja lunta, rakastan myrskyjä ja sadetta. Tietysti rakastan myös lämpöä ja auringonpaistetta, mutta rajummat ilmat saavat minut tuntemaan olevani enemmän elossa ja lumi on vaan maailman parasta!
Mutta takaisin asiaan! Nyt kun lumi vihdoin saapui tänne, saapui myös ilo. Olen nähnyt tämän ilon monen kasvoilla. Muistin myös, että näen ihania hymyjä joka talvi kun ensimmäinen kunnon lumi laskeutuu. Eilen kun kävelin metrolle, katselin vastaantulevia ihmisiä. Puolet heistä hymyilivät itsekseen, ehkä jopa yli puolet. Loputkaan eivät näyttäneet mitenkään vihaisilta tai turhautuneilta vaan pelkästään ajatuksissaan olevilta tai sitten he keskustelivat jonkun kanssa. Oli ihanaa nähdä miten ihmiset koittivat piilottaa hymyään kaulahuiviinsa tai maahan katsoen. Samalla tavalla minäkin tein vuosia sitten kun en pystynyt lopettamaan hymyilemistä ja tunsin itseni hölmöksi. Nyt olen jo muutamia vuosia uskaltanut kulkea ihan ihmisten ilmoilla hymyillen hölmösti kaikkien nähden.
Minut tekee todella onnelliseksi se, että muutkin nauttivat täysiä lumesta. En tiedä olenko onnistunut välttelemään somea vai ovatko ihmiset nykyään positiivisempia, mutta en ole juurikaan törmännyt "normaaliin" valitukseen lumesta. Olen erittäin onnellinen ja kiitollinen lumesta ja siitä, että olen tänä vuonna pystynyt puhumaan fiiliksistäni saamatta negatiivista ryöppyä päälleni. Muutkin ovat oikeasti onnellisia lumesta, ihanaa!
-Mallu
