Flunssaa pukkaa

Mulla alkoi yhtäkkiä maanantai aamupäivällä flunssainen olo. Hoitolapsen päikkäriaikana nukuinkin sitten torkut sohvalla. Illalla olo hieman paheni ja tiistaina päätin ottaa työpäivän niin rauhallisesti kuin mahdollista, jotta pysyisin tolpillani.

Valitettavasti perheen isä oli kotona potemassa flunssaa, joten en kehdannut ottaa torkkuja sohvalla. Jouduin myös tekemään todella vaativan ruuan, mikä vei paljon voimia. Olin kuitenkin kertonut flunssaisesta olostani ja siitä, että olo vain pahenee, joten sain iltapäivällä istua hetken kun isä katsoi lapsensa perään. Oltiin jo sovittu pidemmistä työpäivistä tällä viikolla, mutta kun perheenisä oli kotona, sainkin jo lähteä kotiin lepäämään noin 20 minuuttia ennen normaalin työpäivän loppua, eikä minun tarvinnut lähteä hakemaan vanhempia lapsiakaan.

Ehkä olikin parempi, että perheenisä oli eilen kotona, vaikka en saanut päikkäreitä. Flunssainen olo jatkuu edelleen, joten halusin tulla kertomaan, että blogi saattaa pysyä hiljaisena loppuviikon. Laitan kaiken vapaa-ajan nyt lepäämiseen, sillä haluan äkkiä takaisin kuntoon! Onneksi tänään on jo hieman parempi olo.

En normaalisti olisi töissä tässä kunnossa, mutta tämä on selkeästi samaa flunssaa mitä perheessä on ollut. Lisäksi olen aivan liian kiltti, en pysty jättämään perhettä pulaan kun toinen vanhemmista on nyt työmatkalla. Pitäisi opetella pitämään parempaa huolta itsestäni.

-Mallu

Viikkokatsaus 8/2018

Viime viikko olikin hieman erilainen työviikko kun hoidettavana oli myös yksi hiihtolomalainen. Oli kivaa päästä viettämään enemmän aikaa pitkästä aikaa vanhimman lapsen kanssa, mutta samalla viikko oli todella raskas, koska taukoja ei ollut. Onneksi sain perjantain vapaaksi kun perhe lähti viettämään vähän pidempää viikonloppua.

Perjantai menikin levätessä ja viikonloppu olisikin ehkä alkanut ihanasti virkeänä ellei pe-la yöunet olisi jääneet niin katkonaisiksi. Minulla nosti päätään taas vanha ongelma, en osaa nukkua jos mies ei ole kotona. Mies oli viettämässä iltaa serkkunsa kanssa ja tuli kotiin kahdelta yöllä. Yritin kyllä nukkua ennen sitä, nukahdin yhdentoista aikaan ja nukuin tunnin ja sen jälkeen nukuin 10min pätkissä. En oikein tiedä miten pääsisin ongelmasta eroon, sillä kumpikin meistä käy erittäin harvoin missään ulkona, joten asiaa on vaikea harjoitella.

Maanantaina käytiin hoitolapsen kanssa smoothieilla kun pikkusisko nukkui vaunuissa.

Viikonloppuna olikin sitten taas koulutuspäivät. Olen erittäin kiitollinen siitä, että sain ylimääräisen vapaapäivän perjantaille, jotta kerkesin vähän hengähtää. Koulutuspäivät olivat taas aivan ihania, mutta kyllä ne silti vie voimia. Käytiin läpi luovuutta ja taiteen kautta valmentamista. Oli ihanaa maalata, sitä kun aina suunnittelen tekeväni enemmän kotona, mutta en saa ikinä aikaan. Sunnuntain koulutuspäivän jälkeen lähdettiin miehen kanssa Isoon omenaan syömään ja katsomaan Lego-näyttelyä, ihanan erilaista rentoa ohjelmaa.

Vähän harmitti kun viime viikolla en päässyt tekemään kävelylenkkejä töissä niin kuin normaalisti. Yhdeksänvuotiasta en nimittäin olisi voinut raahata reippaille kävelyille mukaan. Ehkä yksi lepoviikko kuitenkin teki hyvää? Olin muutenkin niin väsynyt viime viikon jälkeen, joten ehkä niin oli parempi.

Katsotaan mitä tämä viikko tuo tullessaan.

-Mallu

Mitä tapahtuu keskenmenon jälkeen?

Useasti keskenmenon jälkeisestä ajasta puhutaan vain toipumisena. Odotetaan kuukautisten alkavan, jotta tiedetään kropan toimivan taas normaalisti ja annetaan itselle aikaa toipua menetyksestä. Siinä ei kuitenkaan ole kaikki.

Jo alkuraskaudesta suurin osa huomaa hormonien pistävän kroppaa sekaisin. Mitä sitten kun raskaus yhtäkkiä loppuukin? Puhuin syksyllä hormonien aiheuttamista mielialanvaihteluista, mutta ei se siihenkään välttämättä jää. Eikä ensimmäinen normaali kierto todellakaan takaa sitä, että kroppa on normalisoitunut. Aina ison hormonaalisen muutoksen jälkeen on täysin normaalia, että hormonitoiminta on sekaisin 3-6kk, eli hormonaalisen ehkäisyn lopettaminen/aloittaminen, raskaus, keskenmeno, synnytys, imetyksen lopettaminen jne.

Keskenmenon jälkeen pitäisi muistaa, että todella olit raskaana ja oireet voivat olla samanlaisia kun synnytyksen jälkeen. Itse luulin olevani jo ihan kunnossa ensimmäisen normaalin kierron jälkeen, mutta ei se ihan niin mennyt. Seuraavat kuukautiset olivatkin myöhässä ja ehdin jo iloita siitä, että saattaisin olla jo raskaana. Testi toisensa jälkeen oli negatiivinen ja menkat alkoivat sitten kaksi viikkoa myöhässä.

Ihon kukkimisen ja mielialan heittelyiden lisäksi huomasin yllättävän oireen. Aloin ihmettelemään tukanlähtöäni. Yleensä hiustenlähtö liittyy tietääkseni imetyksen lopettamiseen, mutta näköjään sitä voi tapahtua keskenmenon jälkeenkin. Ensin luulin kuvittelemani  ja ajattelin hiustenlähdön olevan vain sattumaa. Huomasin kuitenkin hieman myöhemmin, että myös ripsiä oli lähtenyt älytön määrä! Onneksi hiustenlähtö kesti vain noin kuukauden ja sen jälkeen ripset ovat palautuneet. Varmasti ihmisillä on ollut muitakin kummallisia oireita, mutta niistä ei varmasti puhuta kun ei keskenmenoistakaan usein puhuta. Kannattaa mielestäni pitää mielessä, ettei keskenmeno todellakaan ole pieni juttu keholle ja outoja oireita saattaa tulla. Liikaa ei kuitenkaan kannata jäädä tutkailemaan itseään, sillä silloin löytyy varmasti vaikka mitä oireiluja.

-Mallu

Elämäni aakkoset A

Sain idean tehdä postauksen aiheesta elämäni aakkoset jo varmaan 1,5 vuotta sitten. Pohdittuani asiaa hetken, tajusin etten osaa valita yhtä asiaa per kirjain. Elämääni kuuluu niin paljon kaikkea, eli tästä tuleekin postaussarja! Varmasti näistäkin jää osa asioista pois, sillä eihän kaikki varmastikaan tule mieleen pelkkiä kirjaimia miettiessä. Katsotaan mitä tästä tulee, mutta nyt aloitetaan kuitenkin jo alusta kirjaimella A.

Aamut: En sanoisi olevani aamuihminen, mutta kun saan muutettua unirytmiä niin, että herään aikaisin, ovat aamut ihan parhaita! Rauhalliset aamut ovat ihania! Parasta on aamukävely koirien kanssa kaikessa hiljaisuudessa kuuden aikaan aamulla kun suurin osa ihmisistä vielä nukkuu. Pieni aamupala ja sitten aamutreeni, treenin jälkeen rauhassa kunnon aamupalaa. Siinä on resepti täydelliseen aamuun minun makuuni!

Aitous: Koen olevani aito oma itseni ja tunnistan kun ihmiset eivät ole aitoja. Sen takia minun on välillä vaikea löytää ihmisiä joiden kanssa oikeasti klikkaa.

Ajatukset: Mulla pyörii usein miljoona ajatusta päässä samaan aikaan.

Arki: On useimmiten aika kaoottista, sen takia tavoittelenkin toimivia arkirutiineja.

Aurinko: Auringonpaiste, auringonnousut ja laskut - kaunista, ihanaa ja energiaa antavaa.

Auttaminen: Ihmisten auttaminen on todella palkitsevaa. Ai, että tulee hyvä mieli itselle!

Avoliitto: Ihanaa asua yhdessä sen ihmisen kanssa joka on minulle tärkein ja rakkain, paras ystävä ja puoliso. Me käytännössä asuttiin jo yhdessä puolen vuoden seurustelun jälkeen kun mies kävi kotona vain hakemassa puhtaat vaatteet. Vajaan vuoden seurustelun jälkeen muutettiin virallisesti yhteen ja siitä tulee kohta kolme vuotta.

-Mallu

Viikkokatsaus 7/2018

Uskomatonta, taas yksi viikko takana! Viime viikko meni osittain vähän synkin mielin, tiedostin vasta loppuviikosta, että olin antanut miehen stressin vaikuttaa itseeni aivan liikaa. Halusin myös helpottaa hänen stressiään, mutta aika ja omat voimavarat loppuivat kesken. Koitin koko viikon olla reipas, tehdä ruokaa ja siivota. Ihan hyvin onnistuinkin ajatellen kuinka vähän aikaa siihen arkisin on. Perjantaina kun tulin kotiin minua odottikin aivan erilainen mies. Onneksi olin käskenyt häntä lepäämään vapaapäivänään ja onneksi olin tajunnut hänen tarvitsevan lepoa. Helposti aina pyytää toista tekemään joitain pieniä asioita, mutta toiselle ne voivat olla suuriakin jos väsymys ja stressi painaa päälle.

Olin suunnitellut tekeväni selkää ja olkapäätä kuntouttavaa treeniä viime viikolla, mutta enpäs tehnytkään.. Töissä kävin joka päivä kävelyllä perjantaita lukuunottamatta, oikein harmitti kun työpäivän aikana tuli viestiä, ettei minun tarvitsekaan hakea lapsia ja pikkuinen nukkui niin pitkät päikkärit parvekkeella etten viitsinyt lähteä heti ulos kävelemään. Lauantaina kävelinkin sitten senkin edestä. Olen todella tyytyväinen siihen, että olen alkanut kävelemään paljon enemmän. Tuntuu siltä etten "kerkeä" treenaamaan, mutta erilaiset siirtymiset on helpompi vaihtaa kävelylenkiksi. Lauantaina kävelin siis noin 5km valmennustapaamiseen ja sitten takaisin kotiin. Pakko myöntää, että kyllä tuntui jaloissa viimeisen kilometrin ajan.

Kävelen aina aika reippaasti, mikä tarkoittaa sitä, että olen usein hiestä märkä kävelylenkin jälkeen, varsinkin jos olen vaunujen kanssa tarponut lumessa. Kävely on oikeasti hyvää liikuntaa ja olenkin huomannut ylimääräisten kilojen alkavan karista jo nyt. Herkkulakko yhdistettynä lähes päivittäisiin reippaampiin kävelylenkkeihin on näköjään toimiva kombo painonpudotukseen. Sunnuntaina tuli kuitenkin herkuteltua vähän serkun tytön 10v. synttäreillä.

Tällä viikolla kävelyä tulee valitettavasti paljon vähemmän kun 9v. hiihtolomalaista ei oikein voi raahta reippaalle kävelylenkille mukaan. Mutta katsotaan mitä muuta keksin!

-Mallu

Miten se lääkikseen hakeminen?

Alussa moni blogini lukija taisi pysyä matkassa juuri lääkikseen hakemiseni takia. Ymmärrän sen, vertaistuki on tärkeää. Edelleen blogiini eksyy paljon lukijoita lääkishakemiseen liittyvien tekstien takia ja siksi onkin ehkä aika päivittää tilannetta. Eli missä mennään nyt, aionko hakea tänä vuonna vai myöhemmin? Vai olenko kenties kuopannut lääkishaaveet kokonaan?

Tällä hetkellä tilanne on se, että olen avannut yhden fysiikan kirjan kerran marraskuussa, muuten on lääkikseen lukemiset olleet kokonaan tauolla. Kun tutut ovat kyselleet olen sanonut, että saatan käydä pääsykokeissa tänä vuonna, mutta en nyt lue pääsykokeisiin. Nyt tilanne on kuitenkin se, että olen päättänyt jättää pääsykokeet kokonaan väliin tältä vuodelta. Minulla on määräaikainen työsopimus 30.6 asti, enkä aio pyytää vapaapäivää keskellä viikkoa vain jotta voisin käydä katsomassa pääsykokeen.

Milloin ajattelin sitten hakea taas, vai ajattelinko ollenkaan? Rehellisesti sanoen, en tiedä milloin haen taas, mutta yksi asia on varma, minä pääsen vielä lääkikseen. Kuten olenkin kertonut, meille piti tulla huhtikuussa vauva, mutta valitettavasti raskaus meni kesken. Olin siis ajatellut jääväni äitiyslomalle ja sitten jossain vaiheessa aloittavani taas lukuhommat. En siis voi sanoa, että haen ensi vuonna, koska toivon koko sydämestäni, että olen silloin äitiyslomalla. Mutta jos meille tuleekin vauva vielä tämän vuoden puolella, niin saatan yrittää ensi vuonna lääkikseen. Koska en voi tietää millainen vauva-arkemme tulee olemaan ja milloin, en voi myöskään tehdä mitään päätöksiä.

Koska kaikkien kyselyt luovat minulle paineita, on haaveeni lukea itseni lääkikseen huomaamattomasti äitiyslomalla. Tiedän sen olevan mahdollista, koska tiedän useampia jotka ovat siinä onnistuneet. Olen kuitenkin myös huomannut, että asiasta ei kannattaisi puhua, sillä useimmat eivät usko sen olevan mahdollista. Oma työterveyslääkärinikin kesällä nauroi minulle päin naamaa kun vain vastasin rehellisesti hänen kysymykseensä, olin siis silloin raskaana ja hän kysyi miten urahaaveeni käy. Jos muut ovat sen tehneet, niin miksi minä en voisi onnistua? Tietysti en voi tietää millainen lapsi meille tulee, mutta uskon silti mahdollisuuksiini. Aikaisemmin en ole saanut luettua itseäni lääkikseen, koska olen ollut hukassa. Nyt tiedän kuka olen ja mitä haluan ja olen valmis tekemään töitä sen eteen.

Vauva tulee sitten kun sen aika on, siihen en voi paljoa vaikuttaa, mutta se on haave numero yksi. Tämän hetken projektina on oma hyvinvointi ja kun olen saanut sen reilaan, voin aloittaa taas pääsykoelukemiset. Lääkishaaveita ei siis todellakaan ole kuopattu!

-Mallu

Uroskoiran sisäsiisteysongelma

Meillä on ollut isoja haasteita saada staffimme sisäsiistiksi. Poika oppi kyllä heti ihan pikku pentuna, että ulkona pissataan, mutta sisälle tuli kuitenkin aina liruja. Nyt tilanne on parantunut todella paljon sen jälkeen kun poika täytti kaksi (kopkopkop). Ilopissoja tulee edelleen silloin tällöin, mutta ei maailma siihen kaadu. Eniten ottaa päähän muiden kommentit siitä, että koirassamme on jotain vikaa ja on ihan epänormaali.

Tiedoksi kaikille, koirien sisäsiisteysongelmat ovat paljon yleisempiä kuin luullaan. Varsinkin pienikokoisilla koirilla saattaa koko elämänsä olla ongelmia. Usein sisäsiisteysongelmat johtuvat kuitenkin puutteellisesta koulutuksesta, joten uskon, että ihmiset syyttävät paljon itseään, eivätkä puhu koirien vahingoista sen takia paljoakaan. Valitettavasti meillä valtava innostus saa aikaan ilolirut, joten ongelmamme ilmenee nimenomaan vieraiden ollessa kylässä, eikä meitä uskota kun sanotaan, ettei se ole meidän normaalia arkea.

Ongelmia oli kuitenkin aikaisemmin enemmän ja vaikka staffi pääsi ulos neljä kertaa päivässä, tuli sisälle vähintään kerran viikossa pissat. Koska ongelma on helpottanut ja pärjätään hyvin 3krt/pvä ulkoilutuksilla luulen, että koiramme vain kehittyi jostain syystä hitaasti. Ongelmia aiheuttaa myös se, että pienokaisemme käy pissalla yleensä vain kerran ulkoillessaan. Koska poikamme ei nosta jalkaa, rakko tyhjenee onneksi paremmin kuin koipea nostavilla uroksilla. Jostain syystä pissalla käyminen on vain sellainen asia, jonka poikamme haluaa hoitaa pois alta heti kun tullaan ulos ja sen jälkeen ulkona on kaikkea kiinnostavampaakin tekemistä. Vaikuttaakin siltä, että tyyppi todellakin tyhjentää koko rakkonsa kerralla, sen verran ison lätäkön saa aina aikaan.

Ongelmia meillä oli myös sen takia, että staffit haluasivat koko ajan olla ihmisten kanssa ja poikamme oppi jo pikkupentuna, että tullaan putsaamaan pissat lattialta jos sattuu vahinko. Näitä "vahinkoja" alkoikin tapahtumaan aina kun poika joutui olemaan hetken yksin (portin toisella puolella) ja myöhemmin "vahinkoja" tuli aina kun esim. käskettiin sohvalta alas. Jossain vaiheessa osoitettiin myös mieltä pissaamalla meidän sänkyyn. Monet ovat sitä mieltä, etteivät koirat osaa osoittaa mieltä, mutta jos tuhoja tehdään aina sen jälkeen kun on tullut kielto tehdä jotain, niin kyllä se mielestäni on jonkinlainen mielenosoitus. Onneksi näitä huomionhaku/mielenosoituspissoja ei juurikaan tapahdu enää. Ongelmana on myöskin ollut staffin palelu, jos ulkona on kylmää, märkää tai tuulee, poikamme palelee todella herkästi. Takki on kyllä käytössä, mutta kun oli kylmä, tyyppi jätti aikaisemmin aina tarpeensa kesken ja loput tyhjennettiin sitten sisällä. Nyt on onneksi opittu ettei juosta heti takaisin kodin lämpöön, joten hyvin voi suorittaa tyhjennysoperaation loppuun.

Ehkä ratkaisu sisäsiisteysongelmaamme oli rutiinit, kuten olinkin ajatellut aikaisemmin. Kun tein vuorotyötä, se ei vaan toiminut. Nyt jokainen päivä on suunnilleen samanlainen, eli ulkoilutukset suunnilleen samaan aikaan. Jos koirasi ei ole sisäsiisti, niin ei kannata missään vaiheessa luovuttaa. Ensimmäinen oma koirani oli sisäsiisti neljän kuukauden ikäisenä, mutta kahden muun kanssa on mennyt noin kaksi vuotta. Jokapäiväisiä ongelmat eivät toki ole olleet, mutta jos koira lasketaan sisäsiistiksi jos kuukauteen ei ole tullut vahinkoja sisälle, niin kyllä noilla kahdella nuoremmalla on sinne kahteen ikävuoteen venynyt, että on pidätyskyky parantunut, valitettavasti. Todella paljon olen myös miettinyt, että mitä minä olen tehnyt väärin, mutta jos olen yhden koiran saanut sisäsiistiksi neljän kuukauden ikään mennessä, niin en kai kauhean surkea voi olla?

-Mallu