Miten se lääkikseen hakeminen?

Alussa moni blogini lukija taisi pysyä matkassa juuri lääkikseen hakemiseni takia. Ymmärrän sen, vertaistuki on tärkeää. Edelleen blogiini eksyy paljon lukijoita lääkishakemiseen liittyvien tekstien takia ja siksi onkin ehkä aika päivittää tilannetta. Eli missä mennään nyt, aionko hakea tänä vuonna vai myöhemmin? Vai olenko kenties kuopannut lääkishaaveet kokonaan?

Tällä hetkellä tilanne on se, että olen avannut yhden fysiikan kirjan kerran marraskuussa, muuten on lääkikseen lukemiset olleet kokonaan tauolla. Kun tutut ovat kyselleet olen sanonut, että saatan käydä pääsykokeissa tänä vuonna, mutta en nyt lue pääsykokeisiin. Nyt tilanne on kuitenkin se, että olen päättänyt jättää pääsykokeet kokonaan väliin tältä vuodelta. Minulla on määräaikainen työsopimus 30.6 asti, enkä aio pyytää vapaapäivää keskellä viikkoa vain jotta voisin käydä katsomassa pääsykokeen.

Milloin ajattelin sitten hakea taas, vai ajattelinko ollenkaan? Rehellisesti sanoen, en tiedä milloin haen taas, mutta yksi asia on varma, minä pääsen vielä lääkikseen. Kuten olenkin kertonut, meille piti tulla huhtikuussa vauva, mutta valitettavasti raskaus meni kesken. Olin siis ajatellut jääväni äitiyslomalle ja sitten jossain vaiheessa aloittavani taas lukuhommat. En siis voi sanoa, että haen ensi vuonna, koska toivon koko sydämestäni, että olen silloin äitiyslomalla. Mutta jos meille tuleekin vauva vielä tämän vuoden puolella, niin saatan yrittää ensi vuonna lääkikseen. Koska en voi tietää millainen vauva-arkemme tulee olemaan ja milloin, en voi myöskään tehdä mitään päätöksiä.

Koska kaikkien kyselyt luovat minulle paineita, on haaveeni lukea itseni lääkikseen huomaamattomasti äitiyslomalla. Tiedän sen olevan mahdollista, koska tiedän useampia jotka ovat siinä onnistuneet. Olen kuitenkin myös huomannut, että asiasta ei kannattaisi puhua, sillä useimmat eivät usko sen olevan mahdollista. Oma työterveyslääkärinikin kesällä nauroi minulle päin naamaa kun vain vastasin rehellisesti hänen kysymykseensä, olin siis silloin raskaana ja hän kysyi miten urahaaveeni käy. Jos muut ovat sen tehneet, niin miksi minä en voisi onnistua? Tietysti en voi tietää millainen lapsi meille tulee, mutta uskon silti mahdollisuuksiini. Aikaisemmin en ole saanut luettua itseäni lääkikseen, koska olen ollut hukassa. Nyt tiedän kuka olen ja mitä haluan ja olen valmis tekemään töitä sen eteen.

Vauva tulee sitten kun sen aika on, siihen en voi paljoa vaikuttaa, mutta se on haave numero yksi. Tämän hetken projektina on oma hyvinvointi ja kun olen saanut sen reilaan, voin aloittaa taas pääsykoelukemiset. Lääkishaaveita ei siis todellakaan ole kuopattu!

-Mallu

Minusta tulee lääkäri!

Näin se vaan on! Turha mitään kierrellä ja kaarrella, ennemmin tai myöhemmin pääsen lääkikseen. Se on päämääräni, miksi muka luovuttaisin? En halua tehdä mitään muuta ammatikseni, joten nyt vaan teen töitä sen eteen, että pääsen sinne minne haluan, yksinkertaista.

Kävin maanantaina poikaystäväni mukana lääkärissä, kun häneltä poistettiin aterooma päästä. Halusin päästä seuraamaan toimenpidettä ja tietenkin hoitaja arvasi heti sen liittyvän uravalintaani. Huomasin itsessäni ärsyttävän piirteen ja tajusin, että teen sitä jatkuvasti. Minä vähättelen itseäni ja vaikka olen itse pirun varma siitä mitä haluan, niin en osaa sanoa sitä suoraan. "Sairaanhoitajan opinnot on tauolla ja toivottavasti pääsisin lääkikseen"..Hoitaja kertoi lääkärille, että minusta tulee lääkäri ja siihen aloin itse selittelemään, että enhän minä vielä lääkiksessä ole, katsotaan nyt..  Mitä ihmettä, miksi en voi sanoa suoraan vaan, että haen lääkikseen tai minusta tulee lääkäri.

Olen usein puhunut siitä, että haen kunnes jään eläkkeelle. Sitten selittelen sitä, miksi ei nyt nappaa, tällä kertaa on sitä ja tätä, mutta ensi vuonna tai joskus sitten. Suuri ongelma on tietenkin se, että kaikki tietävät hakemisestani ja kyselevät siitä, mikä tietenki luo myös paineita. Olisi helpompi keskittyä  itse omaan hakemiseen, eikä koko ajan miettiä myös muiden ajatuksia. Olen niin pirun rehellinenkin, pitäisi vaan keksiä joku vakio vastaus kaikille kysyjille.

Voisin jatkossa vaan sanoa, kun uudet ihmiset kyselevät, että mitä teen, että minusta tulee lääkäri. En tietenkään voi tietää varmasti, että se on se mun juttu, mutta se on ylivoimasesti omasta mielestäni kiinnostavin ammatti. Eli sitä kokeillaan ja vasta sitten voi sanoa onko se mun juttu vai ei, piste! Hus epävarmuus pois ja kirjastoon lukemaan!

-Mallu