Hyvinvointia viikkoon!

Päätin keskittyä tällä viikolla enemmän hyvinvointiin. Aikaisemmin olen koittanut lisätä pikkuhiljaa uusia rutiineja arkeen ja ottaa pieniä tavoitteita kerralla, mutta tällä viikolla aion keskittyä vielä enemmän hyvinvointiin!

Tällä viikolla arkeeni tulee ainakin kuulumaan enemmän liikuntaa, terveellisesti syömistä, kehonhuoltoa ja ulkoilua. Herkkulakon aloitin jo viime viikolla ja näin ollen myös terveellisemmät ruokailut, mutta nyt ajattelin lisätä vielä säännöllisyyden. Ruokakaupassa käytiin eilen ja koitettiin pitää huolta siitä, että syömiset riittävät arkipäiville. Kehonhuoltoa en ole paljoa tehnyt, paitsi jokapäiväiset olkapäätä kuntouttavat venytykset. Venyttelyä, putkirullausta tai joogaa ajattelin tehdä joka päivä, ainakin vähän.

Ulkoilua aion lisätä, kävelylle joka päivä! Vaunulenkin pystyn tekemään töissä, varsinkin sitten kun haen vanhemmat lapset iltapäivähoidosta. Jos töissä ei tule kävelylenkkiä tehtyä, niin sitten koirien kanssa käppäilemään illalla. Treeniä aion myös lisätä, sitä kun on ollut aivan liian vähän. En kuitenkaan oleta, että saan raahattua itseni mihinkään pitkien työpäivien jälkeen. Nyt ajattelen kuitenkin niin, että myös 10 minuutin treeni kotona on treeni. Kolme kertaa treenaan tällä viikolla, vaikka sitten sen 10 minuuttia jos en muuta jaksa tai kerkeä.

Tästä tulee ihana viikko!

-Mallu

Muutama vinkki treenien aloittamiseen

Onko vaikea päästä liikkeelle, treenit jää koko ajan väliin? Itse olen monesti kamppaillut sen kanssa, että pitäisi saada treenit taas käyntiin. Miten se voikin aina olla niin vaikeaa? Tykkään siitä ja siitä on minulle hyötyä, niin miksi se sitten jää aina ensimmäisenä pois kun stressi ja väsymys iskee? Nyt olen onneksi saanut treenit taas käyntiin ja se tuntuu hyvältä koko kropassa. Tässä muutama vinkki miten saada treenit alkuun jos on haasteita lähteä treenaamaan.

-Kaikki on plussaa!- Muista, että kaikki pienikin tekeminen on parempi kuin ei mitään. Kävely tai pieni venyttely kotona on ihan ok! Jostain pitää aloittaa, älä ole liian ankara itsellesi. Onnittele itseäsi jokaisesta pienestäkin onnistumisesta, jokainen minuutti jonka keskityt omaan kroppaasi tekee vain hyvää ja ehkä huomenna voit jo tehdä minuutin lisää.

-Treeniä yhdessä- Olen monesti todennut, että kimppatreenien sopiminen jonkun kanssa on aivan loistava tapa päästä oikeasti sinne treenipaikalle asti! On niin helppo itse perua omat suunnitelmansa kun väsyttää tai aikataulu venyikin, eikä ehdi enää. Kun on treenit sovittu ystävän kanssa, niin kynnys perua on todella paljon suurempi. Kävin aikoinaan yhden kaverin kanssa uimassa vähintään joka toinen viikko ja silloin uitiin vähintään 1km. Sen jälkeen kun kaverini muutti toiselle paikkakunnalle olen käynyt uimassa alle kymmenen kertaa ja tästä on vuosia aikaa! Fiilis uimisen jälkeen on ihana, mutta jostain syystä en saa itseäni yksin raahattua uimahallille. Muukin treeni on nyt koko syksyn ollut tauolla, mutta hitsi kun oli helppoa lähteä ryhmäliikuntatunnille pitkästä aikaa kun mentiin ystävän kanssa yhdessä!

-Kokeilukerta- Tämä on asia jota en ollut tullut edes ajatelleeksi ennen tätä syksyä. Monella paikalla saattaa olla ilmainen kokeilukerta tai ensimmäinen kerta edulliseen hintaan. Itse löysin joogastudion, jolla oli ensimmäinen tunti ilmaiseksi. Kun olet varannut paikan tunnilta kokeilua varten, menetät kokeilukerran jos et mene. Minä halusin mennä kokeilemaan joogastudion tuntia ja vaikka väsytti niin raahauduin paikalle. Jos olisin varannut paikan ryhmäliikuntatunnille omaan liikuntakeskukseen, olisin varmaan perunut varauksen, koska olin niin väsynyt ja varauksen pystyy perumaan vielä tuntia aikaisemmin. Nyt halusin kuitenkin päästä kokeilemaan uutta, enkä halunnut menettää ilmaista kertaa. Monelle salille pääsee myös kokeilemaan, kolmen päivän kokeilupasseja olen nähnyt useasti. Jos sellaisen hankkii, kannattaa se hakea/aktivoida samalla kun menee treenaamaan, jos ei vaikka muina päivinä jaksakaan lähteä, niin ainakin on tullut tehtyä yksi treeni!

Personal trainerin palkkaaminen auttaa varmasti treenin aloittamiseen, mutta siihen ei kaikilla ole varaa. Liikuntakeskuksien uusilla jäsenillä saattaa olla oikeus muutamaan personal trainer tapaamiseen ja ne kannattaakin hyödyntää. Uusien lajien kokeilemista suosittelen lämpimästi, sieltä saattaa löytyä uusi intohimo liikuntaan ja innostusta treeniin. Jos ryhmäliikuntatunnilla tai muissa treeneissä tuntuu, ettei osaa ja oma kroppa ei vaan ole tarpeeksi hyvässä kunnossa, niin muista, että olet siellä kehittymässä. Haastavimpia asioita tehdessäsi kehität tehokkaasti heikkouksiasi. Muista, että treenaat itseäsi varten, sinun hyvinvointiasi varten, eikä muiden tekemisillä ole väliä!

-Mallu

Elämää omaan tahtiin

Nykypäivänä kaikilla tuntuu olevan jatkuvasti kova kiire. Heti nuorena pitäisi hankkia ammatti, lapsia ei kannata hankkia liian aikaisin, koska pitää keretä kaikkea muuta ensin. Yhteiskunta painostaa siihen, että kaikki nuoret aikuiset valmistuisivat mahdollisimman nopeasti johonkin ammattiin. Pitää saavuttaa jotain. Mikä susta tulee isona? Mitä opiskelet? Mitä teet työksesi? Ihmiset ovat sitä mitä he tekevät, mutta mitä jos kaikki olisivatkin vain ihmisiä elämässä omaa elämäänsä?

Monesti unohtuu se mikä elämässä on tärkeää, elämästä nauttiminen. Tehkää niitä asioita, jotka tekevät teidät onnellisiksi. Kokeilkaa uusia asioita, nauttikaa myös arjen pienistä asioista. Stressin alle unohtuu usein se, mitä oikeasti haluaa, se mistä oikeasti nauttii. Nämä tulevaisuuden suunnitelmista kyselemiset luovat myös varsinkin nuorille ihmisille paljon paineita ja stressiä. Pitäisi tietää mitä haluaa, pitäisi olla hyvä koulussa, jotta voi saavuttaa omat urahaaveensa, pitäisi myös harrastaa. Pitäisi sitä, tätä ja tota. Mielenterveysongelmat ovat yleisiä, mistäköhän monen masennus kumpuaa? Mitä jos lapsia ja nuoria opetettaisiinkin nauttimaan elämästä, huomaamaan arjen ihanat asiat ja käsittelemään stressiä?

Moni on sitä mieltä ettei välivuotta voi pitää, mutta minne on kiire? Ei se elämä minnekään karkaa, se on tässä ja nyt! Monelle nuorelle voisi tehdäkin ihan hyvää pitää välivuosi, saada kokemusta työelämästä ja pientä taukoa opiskelemisesta. Ehkä välivuotena herääkin varmuus siitä mitä haluaa tehdä. Mutta ei, tässä yhteiskunnassa ei ole ihan ok pitää välivuotta. Monella nuorella on paineet päästä heti opiskelemaan vaikka se ei olisikaan unelma-alaa. Mistäköhän nämä paineet ja kiire tulevat? Yhteiskunnan pitäisi kannustaa enemmän ihmisten hyvinvointiin, eikä lisätä paineita. Ja jos oletkin jo valmistunut ja työelämässä, mutta et viihdy työssäsi. Miksi et voisi pitää välivuotta, tehdä vaihteeksi jotain perusduunia ja miettiä mitä oikeasti haluat.

Me ollaan palloiteltu ajatuksen kanssa, että muutettaisiin vuodeksi lappiin. Ei nyt, kun juuri ollaan ostettu uusi asunto, mutta joidenkin vuosien päästä, ennen kuin tulevat lapsemme aloittavat koulun. Irtiotto, uudet maisemat ja vähän perspektiiviä elämään. Voi olla ettei vuosi onnistu, mutta ehkä puoli vuotta? Katsotaan sitten elämäntilanteen mukaan.

Muistakaa elää omaa elämäänne!

-Mallu

Hyvä draivi päällä

Mulla on nyt jonkin aikaa ollut todella hyvä draivi päällä. Se on näkynyt blogissakin, kun suunnittelemani kaksi postausta viikossa onkin lisääntynyt seitsemäksi. Olen noussut ajoissa aamulla ja saanut hoidettua ihan hyvin asioita päivän aikana. Täysillä en voi aloittaa sillä kokemuksen syvällä rintaäänellä voin sanoa, että silloin hommat kaatuu yleensä siihen, että teen liikaa kaikkea samaan aikaan. Energiat yksinkertaisesti loppuu, sillä kaikki uuden opetteleminen vie paljon enemmän energiaa.

Nyt olen todella hyvällä fiiliksellä toteuttamassa elämäntapamuutostani! Haluan arkirutiinit kuntoon! Ei enää päättömänä kanana juoksemista miljoonan asian kanssa yhtä aikaa. Ei miljoonaa tavoitetta samalla päivälle ja mieletön epäonnistumisen tunne kun kaikki menikin mönkään. Pieniä tavoitteita joista saa positiivista energiaa jatkaa projektia! Pieniä valintoja jotka vaikuttavat paljon omaan hyvinvointiin. Esimerkiksi olen viime viikkojen aikana tuntenut huomattavan eron siihen, että aamu alkaisi muutaman viikon takaisella monen tunnin jumituksella versus se, että juon kaksi lasia vettä heti noustuani. En olisi ikinä uskonut, että tunnen näin valtavan eron! Tunnen, että kroppa lähtee käyntiin, mieletöntä!

Muistan miten paljon helpompaa arki oli kun minulla oli paremmat rutiinit. Elämääni on sen jälkeen tullut muutama koira lisää sekä yksi mies, joten rutiinien takaisin saaminen on ollut hieman haastavampaa. Mutta tiedän, että se on mahdollista ja uskon, että minulla on nyt tarvittavat työkalut siihen. Olen jo hoitanut monta asiaa jotka ovat roikkuneet pitkään tehtävä listalla ja aion jatkaa samaan malliin. Ehkäpä saadaan vihdoin taulutkin seinille, eihän muutosta ole kun kohta 9 kuukautta.. Rutiinit kuntoon ja roikkuvat asiat pois päiväjärjestyksestä, sitä kohti mennään hurjaa vauhtia!

-Mallu

Elämä remonttiin

Minulla on jo pitkään ollut elämäntapamuutos tavoitteena. Hyvinvointi on minulle todella tärkeää, joten siihen pyrin koko ajan. Muutos on kuitenkin vaikea toteuttaa. On todella vaikeaa ohjelmoida aivonsa uudelleen, siitähän siinä on kyse. Kun arki puskee päälle aivot toimii automaattisesti vanhan kaavan mukaan, eli uusien rutiinien luominen on todella haastavaa.

Nyt keskenmenon jälkeen olen entistä enemmän pohtinut mitä oikeasti haluan elämässäni. Jo ennen keskenmenoa suunnittelin, että arkirutiinit on saatava kuntoon ennen vauvan syntymää, jotta silloin jaksaisi paremmin, mutta nyt olen miettinyt itseäni. Mitä minä haluan ja miten itse voisin hyvin. Vaikka vauva on se mitä tällä hetkellä kaikesta eniten haluaisin on nyt mietittävä omaa hyvinvointia ja jaksamista, siten voin myös jonain kauniina päivänä olla parempi äiti.

Koska olen nyt sairauslomalla olkapään takia, minulla on paremmat mahdollisuudet lähteä toteuttamaan muutosta, ainakin ajallisesti. Tietysti psyykkisesti tämä saattaa olla haastavampi ajanjakso, hormonit heittelevät häränpyllyä keskenmenon jälkeen ja olkapään tilanne ahdistaa ja huolestuttaa. Haluan kuitenkin uskoa siihen, että nyt se onnistuu! Nyt ei ole liikaa kaikkea, aikaa on enemmän. Toimintasuunnitelma on tehty, nyt vaan askel kerrallaan. Joka päivä täytyy muistaa tavoite, teen tätä itseäni varten, omaa hyvinvointiani varten, sitähän minä haluan!

Unirytmi on yksi tärkeimmistä asioista, mulla on yleensä unikin huonompaa jos rytmi oon sekaisin. Eli vaikka olen vapaalla, täytyy aamulla nousta ajoissa. Seuraava askel onkin se, että vaikka kuinka väsyttäisi aamulla, niin koitan olla jumittamatta. Pientä aamujoogailua tai venyttelyä alkuun ja sitten hommat käyntiin! Ennen tätä päätöstä saatoin huomaamatta istua monta tuntia aamulla jumittamassa puhelin kädessä selaillen kaikki blogit ja muut somet. Tv on myös ollut vaarallinen loukku, sohvalle on helppo jämähtää. Nyt täytyy suunnitella päiviä hieman paremmin. Ruokailut täytyy myös suunnitella, koska syöminen on osittain unohtunut ja sitten onkin syöty mitä sattuu.

Haluan myös muistaa kaikki pienet mutta suuret asiat jotka vaikuttavat hyvinvointiin ja jaksamiseen kuten esimerkiksi sen, että juo tarpeeksi. Nyt täytyy myös kaivaa kirkasvalolamppu esiin aamuja auttamaan. Olen innoissani, nyt tämä tulee onnistumaan!

-Mallu

Paha moka vai alitajunnan tekemä oikea päätös?

Ahdistaa, olen mokannut ison asian kanssa.. En tiedä miten kertoa tästä lähipiirilleni, hävettää.. Vaikka oikeasti olen osittain helpottunut, tämä meni juuri niin kuin pitää, sellainen tunne minulla ainakin on. Olen ollut todella väsynyt tänä keväänä ja unohdellut paljon asioita, mutta nyt olen unohtanut yhden tärkeän asian, en edes ymmärrä miten olen onnistunut unohtamaan sen?!

Haluan pahoitella kaikille, jotka ovat yrittäneet minua tsempata ja kannustaa, vaikka minun ei pitäisi pahoitella muille. Tämä on minun elämäni ja eihän mun tarvitse pahoitella muille jos mokaan omia juttujani, mutta kuitenkin tunnen syyllisyyttä siitä, että muut joutuvat jälleen kerran pettymään minuun. Ehkä juuri sen takia tämä menikin juuri niin kuin pitää? Ensimmäistä kertaa ylioppilaaksi kirjoittamisen jälkeen en ole menossa lääkiksen pääsykokeisiin.

Oikea tie?

Huh, nyt se on kerrottu.. Unohdin täysin ilmottautumisen pääsykokeisiin. Tiesin jo etten tällä vähällä lukemisella millään pärjää, mutta en ollut kokonaan luovuttanut. Nyt lähti ainakin kaikki paineet pois, en ole menossa lääkikseen 2017, vaikka sitä kovasti uhosin. Uskon todella siihen, että juuri näin sen piti mennä! Nyt voin keskittyä täysillä selän kuntoutukseen ja muihin asioihin, jotka tulevaisuudessa tulevat tukemaan sitä, että pystyn lukemaan itseni lääkikseen. Siitä unelmasta en aio luopua, sanoi muut mitä vaan! Tiedän mitä haluan, nyt ei vaan vielä ole sen aika. Minulla ei ole kiire mihinkään, olen onnellinen ja aion nauttia elämästä, lääkikseen ehdin myöhemminkin. Seuraavan kerran aion hakea lääkikseen kun olen oppinut luottamaan itseeni ja olla laittamatta liikaa paineita itselleni lukemisen suhteen, sitten kun olen päässyt tästä hirvittävästä epäonnistumisen pelosta eroon.

Ehkä tämän kauhean väsymyksen takana onkin juuri ne valtavat paineet ihan joka asiasta ja varmasti kaikki jotka ovat lääkikseen hakeneet tai lukeneet toiseen vaativaan pääsykokeeseen, tietävät ettei pääsykoelukeminen ole mikään pieni asia. En enää nykyään stressaa läheskään yhtä paljon kun ennen, mutta vaadin itseltäni todella paljon. Myönnän, olen perfektionisti, en ole ikinä tyytyväinen saavutuksiini, vaan tavoittelen aina jotain "parempaa". Kun vaatii itseltään täydellisyyttä kaikessa, palaa helposti loppuun. Siinä minun onkin pakko kehittyä, eihän se edes ole mitenkään normaalia, että kaikki sujuisi täydellisesti.

Tuntuu todella raskaalta, että kaikki tietävät minun hakevan lääkikseen. Kammoan joka vuosi sitä päivää kun tulokset julkaistaan, koska tähän mennessä joka vuosi on mennyt niin penkin alle lukemisten suhteen, että olen tiennyt jo ennen pääsykoetta, ettei minulla ole mahdollisuuksia ja vaikka olenkin sen kertonutkin, saan aina kyselyitä siitä, että miten meni. Tiedän ettei kukaan tarkoita sitä millään tavalla pahalla, mutta se tuntuu niin pahalta, että alan kammoamaan sitä jo siinä vaiheessa kun tuntuu, että aika loppuu kesken ja lukeminen ei suju. Ajattelen aivan selvästi liikaa sitä, mitä muut ajattelevat ja se luo valtavat paineet minulle. Nyt on siis aika tehdä jotain muuta, kehittää omaa itseluottamusta ja hakea sitten joskus taas uudestaan, mutta ilman valtavia paineita. Minnekään ei ole kiire, elämä on tässä ja nyt!

-Mallu