Olen todella huono ottamaan lääkkeitä. Toisin sanoen, en halua syödä lääkkeitä ellei ole pakko, eli kidun kipuni kanssa kunnes se on niin kovaa etten pysty edes hengittämään normaalisti. Kuitenkin otan joka ilta tunnollisesti kipukynnystä kohottavan lääkkeen joka minulla on minimi annoksella. Selkäkipuuni ei tehoa ibuprofeiini tai parasetamoli, niitä on nykyään ihan turha ottaa selkäkipuun. Ainoa selkäkipuun tehoava lääke mitä minulta löytyy kotoa on Panacod ja sitä ei todellakaan kannata ottaa liian usein! Tällä viikolla olen syönyt Panacodia kahtena päivänä, mikä on todella huono merkki..
Nyt on pakko aloittaa liikkuminen, se on ikävästi jälleen kerran stressin takia pudonnut pois.. Tiedän, että selkään kohdistuva salitreeni usein lisää kipua (ainakin kun selkä on tässä jamassa), mutta esim. tanssilliset tunnit ovat usein tehneet hyvää. Joogaakin kaikki ovat aina suositelleet minulle, mutta en ole ikinä ollut joogatunnilla. Kotona olen joogaillut mm. telkkarista nauhoitettujen joogatuntien mukaan. Pilates ja terve selkä tunneilla olen käynyt mutta siitäkin on aikaa. Ryhmäliikuntaa luvassa siis! Nielen myös ylpeyteni ja nostan lääkityksen annosta, kuten minulle jo lääkityksen aloittamisen yhteydessä suositeltiin.
Kun elää päivittäin kivun kanssa, sitä ei heti huomaa kun se pahenee. Salakavalasti pikkuhiljaa ja nyt ollaan taas tässä jamassa. Stressi johtaa siihen, että liikunta jää pois ja nämä molemmat puolestaan lisäävät kipua. Kipu itsessään lisää stressiä eikä millään tavalla houkuttele liikkumaan.. Olen hyväksynyt kivun, se on osa minua ja voi olla, että joudun elämään sen kanssa koko loppu elämäni. Sen takia en kiinnitä kipuun juurikaan huomiota, jolloin kovempi kipu pääsee aina välillä yllättämään, sitä kun on vaikeampi jättää huomiotta.
Uskon kuitenkin parempaan huomiseen. Huomiselle olenkin jo varannut paikan tanssitunnille. I can do it!
-Mallu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti