Se aika kuukaudesta

Miten ihmeessä joka kuukausi naisten elämää hankaloittava asia pääsee lähes aina yllättämään? Oikeastaan itse kuukautiset eivät yllätä, mutta oireet unohtuvat jostain syystä aina. Tietysti sitä osaa odottaa perus vatsakramppeja, mutta muut oireet iskevät aina salakavalasti.

Kuukautiseni ovat aina olleet hankalat. Nuorempana suurin vaiva oli aivan älyttömän kovat kivut, selvisin niistä buranan avulla (3x600mg/pvä), vaikka sekään ei vienyt kipuja kokonaan pois. Sain lukiossa e-pillerit juuri kuukautiskipuja helpottamaan, mutta pahimmat kivut menivät ohi vasta teini-iän jälkeen.

Luultavasti juuri kovien kipujen takia en aikaisemmin huomannut kärsiväni muistakin oireista kuukautisten aikana. En tiedä oireileeko muut yhtä paljon, mutta rakas avopuolisoni saa kyllä kuulla joka ikinen kuukausi kuinka paljon inhoan menkkoja ja niihin liittyviä oireita. Vatsakrampit eivät ole enää mitään verrattuna muihin elämää hankaloittaviin asioihin.

Ensinnäkin kärsin menstruaalisesta migreenistä. Migreeni saattaa vaivata muutenkin, välillä useammin ja välillä harvemmin, mutta kuukautisten aikaan migreeni on taattu. Migreenin lisäksi mielialanvaihtelut vaivaavat myös joka kuukausi, masentaa, ahdistaa, raivostuttaa, itkettää. Viikonloppuna meinasi tulla itku ruokakaupassa ihan vaan siksi, kun mies ei halunnut syödä samaa ruokaa mitä minun teki mieli, aah ihanat hormonit... Ehkäpä hormoneilla on näppinsä pelissä myös kuukautisten tuoman väsymyksen kanssa? Lisäksi jos minulla on stressiä/väsymystä jo ennen kuukautisten alkua, iskee yleensä flunssainen olo. Pahinta on ehkä se, että en usein osaa aluksi liittää näitä oireita kuukautisiin, vaan saatan ajatella, että nyt menee taas huonosti, en jaksa mitään ja tulossa kipeäksi.

Vaikka itselläni on kurja olla kuukautisten aikaan, tuntuu pahalta miehen puolesta, joka joutuu kuuntelemaan valitustani ja ihmettelemään mielialan vaihteluitani. Onneksi sentään tiedostan mielialani usein itse ja osaan pahoitella ja varoittaa. :D

-Mallu

Viikkokatsaus vko2

Pahoittelut jälleen myöhäisestä viikkokatsauksesta! Viime viikko meni enimmäkseen työn merkeissä, kivoissa hommissa lääkäripäivillä! Kahtena päivänä pääsin saliavustajaksi eli pääsin myös seuraamaan erittäin mielenkiintoisia kursseja. Kolme päivää todella aikaisia herätyksiä ja pitkiä päiviä johti lauantaiaamun väsymykseen. Koko päivä olisi varmasti mennyt sohvalla lojuen, ellei olisi ollut suunniteltua ohjelmaa.

Lauantaiksi olin lupautunut auttamaan ystävää muuttohommissa, tai tarkemmin sanottuna muuton jälkeisessä siivouksessa. Olin tarjoutunut avuksi, koska ystäväni oli jo aiemmin ilmoittanut meidän muutto-(fb)tapahtumassa tulevansa meitä auttamaan, joten mielestäni oli päivänselvää, että minä myös autan häntä mikäli vain pääsen apuun. Yhdessä siivoilu olikin todella kivaa! Hyvä seura ja mielenkiintoiset keskustelut antoivat yllättävän paljon lisäenergiaa vaikka olo olikin aamulla rättiväsynyt. Siivoilun jälkeen hain koirat kotoa ja miehen töistä ja suunnattiin äitini luo syömään ja päätettiin pitää myös leffailta. Lauantai olikin loppujen lopuksi ihana ja rentouttava vapaapäivä vaikka ei jäänytkään sohvalla loikoiluksi.

Sunnuntaina jatkui omat muuttovalmistelut, joita on kuulunut muutenkin lähes joka päivään. Treenit olin suunnitellut hienosti koko viikolle, mutta työpäivät venyivät ja muuttostressi yllätti, joten treenit putosivat taas kerran pois.. Tiedän, pakko ryhdistäytyä.. Onneksi sain kuitenkin hieman unirytmiä korjattua aikaisten aamujen myötä.

Ps. Blogi saattaa muuton (muuttostressin) takia pysyä hieman hiljaisempana vielä muutaman viikon, pahoittelut siitä!

-Mallu

Liikaa stressiä!

Tällä hetkellä blogirintamalla on ollut aika hiljaista.. Ei millään meinaa löytyä aikaa kirjoittamiselle! Muuttohommia näyttää olevan loputtomiin, koirien kanssa on täysi härdelli päällä (siitä edelleen tulossa postausta..) ja pääsykoe lähestyy uhkaavasti, vaikka tuntuu siltä, etten ole ehtinyt edes aloittaa lukemista!

Toivon saavani tällä kertaa viime viikon viikkokatsauksen kirjoitettua ennen viikonloppua.. Aika vaan katoaa jonnekin touhutessa ja suunnitellessa kaikkea. Myönnän myös sen, että olen ajoittain jäänyt jumittamaan, eikä touhuaminen välttämättä koko ajan ole ollut kovin tehokasta. Unen laatu on stressin takia niin surkea, että väsymys painaa päälle. Tänään aamulla tunsin kuitenkin itseni virkeämmäksi kuin aikoihin! Toivotaan, että sama jatkuu, vaikka stressille ei näy loppua.

-Mallu

Viikkokatsaus vko1

Huhhuh, nyt vihdoin viime viikon viikkokatsaus! Kun lähdin pohtimaan viime viikkoa, oli pakko ottaa kalenteri esiin, koska päivät ovat kaiken stressin keskellä menneet aivan sekaisin. yllätyin jopa siitä, että viime viikko tosiaan oli vasta vuoden ensimmäinen viikko! Tuntuu siltä, että olisi mennyt jo monta viikkoa vuodenvaihteesta, sen verran paljon on ollut tekemistä. Pieni paniikki ehti iskeä, kun avasin kalenterini (jonka lopulta löysin paperipinon alta) ja huomasin, etten ole kirjannut viime viikolle kuin keskiviikon työvuoron! Siis apua, en kalenterini mukaan ole tehnyt mitään! Mitä viime viikolla oikein tapahtui? Mun stressiaivot ei nyt toimi, miten voin kirjoittaa mitään viime viikosta?

Onneksi on kuitenkin olemassa älypuhelin! Kuvia katsellessa alkoivat viime viikon kuviot palata mieleen. eihän se viikko ihan tyhjä ollutkaan vaan täynnä kaikenlaista ohjelmaa! Treenejä en saanut aikaiseksi vaikka niin olikin tarkoitus, kaikenlaista muuta sen sijaan! Muuttovalmisteluja tuli tehtyä paljon viime viikolla, paljon pakkausta ja torstaina tuli vietettyä puolipäivää pankissa laina-asioitten parissa. 

Myöskin kivaa ohjelmaa riitti viime viikolle. Tiistaina kävin ystäväni kanssa aamupalalla, josta kirjoitinkin teille. Sen jälkeen lähdimme miehen kanssa ajamaan mökille (viemään tavaraa kellarista) ja vaikka käynti olikin muuttoon liittyvä hoidettava asia, oli se myös ihanan rentouttavaa. Pikaiset lumen luonnit parkkipaikkaa varten ja ihana luonnon rauha. Lumi ja aurinko ihastuttivat Vihdissä vaikka Helsingissä lumi ihastutti sankan lumipyryn muodossa. Lumesta nautin koko viikon ajan, eli ulkona tuli vietettyä normaalia enemmän aikaa. Sunnuntaina oli myös kivaa ohjelmaa kun käytiin kavereitten kanssa katsastamassa Lux Helsinki.

Uni ei lähtenyt parempaan suntaan viime viikolla, eikä stressitasot päässeet kunnolla laskemaan, mutta edelleen uskon parempaan huomiseen! :)

-Mallu

Edelleen elossa!

Pahoittelut blogihiljaisuudesta! Kiire ja stressi on vienyt mukanaan, enkä ole ehtinyt koneelle. Tekstejä olen luonnostellut päässäni, mutta koneelle asti eivät ole päätynyt. Tänään illalla pitäisi kaiken jo hieman rauhoittua, mutta katsotaan kerkeänkö blogin kimppuun. Edellisen viikon viikkokatsaus on jäänyt roikkumaan ja sen lupaan julkaista viimeistään huomenna.


Kohta täytyykin jäädä bussista ja suunnata töihin, joten ihanaa perjantaita kaikille! <3


-Mallu

Kivun kourissa

Viime aikoina selkä on ollut taas huonommassa jamassa. Kipu on välillä ollut todella kovaa. Myös migreeniä on ollut viime kuukauden aikana lähes päivittäin, mikä varmasti viittaa siihen, että selkä (+niska&hartiat) on todella jumissa. En oikein tiedä mitä tehdä kivun suhteen, kun kaikki selkään auttavat keinot pahentavat kipua, esim. hieronta, osteopatia, monet selkää kuntouttavat liikkeet.

Olen todella huono ottamaan lääkkeitä. Toisin sanoen, en halua syödä lääkkeitä ellei ole pakko, eli kidun kipuni kanssa kunnes se on niin kovaa etten pysty edes hengittämään normaalisti. Kuitenkin otan joka ilta tunnollisesti kipukynnystä kohottavan lääkkeen joka minulla on minimi annoksella. Selkäkipuuni ei tehoa ibuprofeiini tai parasetamoli, niitä on nykyään ihan turha ottaa selkäkipuun. Ainoa selkäkipuun tehoava lääke mitä minulta löytyy kotoa on Panacod ja sitä ei todellakaan kannata ottaa liian usein! Tällä viikolla olen syönyt Panacodia kahtena päivänä, mikä on todella huono merkki..

Nyt on pakko aloittaa liikkuminen, se on ikävästi jälleen kerran stressin takia pudonnut pois.. Tiedän, että selkään kohdistuva salitreeni usein lisää kipua (ainakin kun selkä on tässä jamassa), mutta esim. tanssilliset tunnit ovat usein tehneet hyvää. Joogaakin kaikki ovat aina suositelleet minulle, mutta en ole ikinä ollut joogatunnilla. Kotona olen joogaillut mm. telkkarista nauhoitettujen joogatuntien mukaan. Pilates ja terve selkä tunneilla olen käynyt mutta siitäkin on aikaa. Ryhmäliikuntaa luvassa siis! Nielen  myös ylpeyteni ja nostan lääkityksen annosta, kuten minulle jo lääkityksen aloittamisen yhteydessä suositeltiin.

Kun elää päivittäin kivun kanssa, sitä ei heti huomaa kun se pahenee. Salakavalasti pikkuhiljaa ja nyt ollaan taas tässä jamassa. Stressi johtaa siihen, että liikunta jää pois ja  nämä molemmat puolestaan lisäävät kipua. Kipu itsessään lisää stressiä eikä millään tavalla houkuttele liikkumaan.. Olen hyväksynyt kivun, se on osa minua ja voi olla, että joudun elämään sen kanssa koko loppu elämäni. Sen takia en kiinnitä kipuun juurikaan huomiota, jolloin kovempi kipu pääsee aina välillä yllättämään, sitä kun on vaikeampi jättää huomiotta.

Uskon kuitenkin parempaan huomiseen. Huomiselle olenkin jo varannut paikan tanssitunnille. I can do it!

-Mallu

Testissä cafe Cargo

Käytiin hyvän ystäväni kanssa testaamassa cafe Cargon aamupala tiistaina. Ensin epäröin, että onko minulla varaa käydä aamupalalla, mutta pohdin, että silloin ainakin pääsen sängystä ylös ajoissa ja samalla aamupala ystävän seurassa tukee omaa hyvinvointiani.

Katselin aamiaismenu:ta jo aikaisemmin netistä ja olin päättänyt satsata aamiaslautaseen, joka oli hinnaltaan 15€. Siihen kuului turkkilainen jogurtti kera talon marjakompotin sekä granolan, vuoristojuustoa, hummusta, avokadoa, salaattia, paahdettua juurileipää, supermehu ja kahvi. Herkullinen aamupala, eikä jäänyt nälkä!

Itse kahvila oli pieni ja tunnelmallinen, ihana tapa aloittaa päivä! :)

-Mallu