Viikkokatsaus 6/2018

Viime työviikko oli aika raskas, taukoja ei taas monena päivänä ollut lainkaan ja keskiviikkona alkoi kahdella lapsella mahatauti. Torstaina päätin hyväksyä sen, että pienokainen näköjään on siirtynyt pitkistä päikkäreistä lyhyisiin ja päätin hoitaa jatkossa kotiaskareet multitaskaamalla lapsen ollessa hereillä, jotta saisin pitää taukoa. Perjantaina olikin sitten aivan ihana työpäivä kun lapsi nukkuikin pitkät päikkärit ja olin hoitanut muut askareet alta pois. Huomasin kuitenkin olevani jo niin väsynyt rankan työviikon jälkeen, että tuo pitkäkin tauko meni vähän liian nopeasti.

Sunnuntaiaamun herkuttelua

Olin koko perjantain innoissani viikonlopun alkamisesta, mutta eipäs kannata nuolaista ennen kuin tipahtaa. Levon sijasta sain perjantai illan ja osan yöstä siivoilla koiran oksennuksia. Meidän kohta yhdeksän vuotiaalla vanhuksella ei pysynyt mikään sisällä. Uni oli itselläni katkonaista ja täynnä painajaisia kun stressasin toisen vointia. Onneksi lauantaina koiran vointi oli jo paljon parempi, vaikka itsellä oli aika krapulainen olo huonosti nukutun yön jäljiltä. Stressasin, ettei valmentamisesta tule väsyneenä mitään, mutta ihan hyvin valmennukkertakin meni. Illalla kävin saunassa ja tein pitsaa, tuntui vihdoin viikonlopulta.

Sunnuntaina otin ihan rennosti ja iltapäivällä lähdettiin äitini luokse Espooseen  ensin jäälle kävelemään ja sitten syömään. Olin odottanut kävelylenkkiä todella paljon, sillä oli vuosia siitä kun viimeksi olin päässyt meren jäälle kävelemään. Valitettavasti ei päästy kauhean pitkälle ennen kuin pikkuinen kleinspitzimme kävi tutkimassa reikää jäässä ja putosi hyiseen veteen. Onneksi vain takapää pulahti ja koira pääsi itse ylös, mutta märkää koiraa ei voinut raahata monen kilsan lenkille. Eikun koira takin sisään ja kotiinpäin.. Vähän tuli sellainen olo ettei mun kannata innoissani odottaa mitään.

Olen todella tyytyväinen viime viikon kävelyihin. Maanantaina oli pakko lähteä kävelemään kun siivoojat tulivat ja piti lähteä päikkäriaikaan ulos kävelemään, mutta muuten olen tehnyt sen valinnan, etten ota bussia jos olen pienimmän hoitolapsen kanssa kahdestaan liikkeellä. Kävelymatkaa on vähän päälle 2km joka paikkaan minne meidän tarvitsee mennä. Vaunujen kanssa lumisella tiellä tarpominen on hyvää liikuntaa, ainakin kun ei muuta kerkeä.

Ihanaa viikkoa kaikille!

-Mallu