Viimeisen kuukauden aikana päässäni on ollut aivan liikaa ajatuksia, suunnitelmia, pelkoja, miljoona stressin aihetta ja ideoita vaikka muille jakaa. Koko kropassa on tuntunut omituista levottomuutta, keskittymiskyky on viimeisten viikkojen aikana ollut kateissa, jopa blogin kirjoittaminen on ollut sen takia haastavaa. Levoton olo on seurannut minua uniin asti ja viimeiset kaksi viikkoa olen herännyt muutaman tunnin välein tunteeseen, että pitäisi olla tekemässä jotain. Tekeminen on kuitenkin päivisin ollut haastavampaa kun keskittymiskyky on ollut niin huono. Eli tervetuloa seuraamaan terapiaistuntoa itseni kanssa. Kirjoittaminen on minulle terapiaa ja päätin nyt kirjoittaa ajatukseni auki, jotta pystyn paremmin hahmottamaan sekasortoa pääni sisällä.
Olen huolissani siitä, että väsyn todella helposti. Uupumuksesta toipuminen on pitkä matka, mutta tämä pimeys on pistänyt pakkaa vielä enemmän sekaisin, se ahdistaa. Olen myös huolissani oman kropan toiminnasta. Olenkohan toipunut kaavinnasta hyvin? Mitä jos vielä tulee komplikaatioita? Entä milloin olkapää lähtee paranemaan? Mitä jos kaikki stressi ja ongelmat kropassa vain pahentavat toinen toistaan? Paranenko koskaan? Mitä jos en saa ikinä omia lapsia? Ahdistaa.. Pelottaa.. Silti odotan aina uutta parempaa päivää ja petyn kun se ei ollutkaan tänään.
Stressaan monesta asiasta tällä hetkellä. Stressiä aiheuttavat huolenaiheet, mutta myös rahatilanne. Vakuutusyhtiö ei korvaakaan työtapaturmasta mitään, joten nyt odotellaan Kelan päätöstä sairauspäivärahasta. Kauankohan se kestää? Mitä jos rahat loppuvat kesken? Veronpalautukset olivat menossa vauvakassaan, mutta taitavatkin mennä suoraan käyttöön. To do-listani on todella pitkä, onneksi siellä ei ole montaa stressaavaa asiaa mutta se, että en jaksa olla tehokas, se stressaa.
En tiedä onko se stressin välttelyä vai mitä, mutta olen alkanut suunnitelemaan kaikenlaista. Olen innostunut katselemaan erilaisia kursseja mm. avoimessa yliopistossa ja jos olisi sitä rahaa, olisin varmasti jo ilmoittautunutkin. Tosin mietin myös omaa jaksamista. Haluaisin kuitenkin opiskella mielenkiintoisia asioita nyt kun pääsykoelukeminenkin on tauolla. Kyllä, onhan minulla life coach opinnot, mutta ne eivät vie niin paljon aikaa ja haluaisin opiskella myös muita asioita. Olen myös miettinyt paljon minkälaista työtä haluaisin sairausloman jälkeen tehdä. En saanut sitä työpaikkaa jonka kaikesta eniten halusin, mutta en ole enää varma olisiko se ollutkaan se oikea työpaikka minulle. Paljon olen myös miettinyt treenejä, mutta kauheasti en ole vielä saanut aikaan. Olen myös yrittänyt suunnitella synttäri- ja joululahjoja, sekin on viime viikkoina ollut haastavaa kun ajatukset poukkoilevat asiasta toiseen.
Elämäntapamuutostanikin olen suunnitellut ja murehtinut kun se ei kauheasti ole edistynyt. Toisaalta olen saanut useamman asian rutiiniksi. Haluaisin saada kämpän siistiksi, to do- asiat tehtyä ja elämäntapamuutoksen monta harppausta eteenpäin. Kaikkeen tuohon tarvitsen energiaa, sitä haluan kaikesta eniten. Ehkä se, että sain suurimman osan ajatuksistani nyt kirjoitettua auttaa säästämään energiaa, ehkä se jopa parantaa unenlaatuani? Ainakin oloni keveni hetkeksi, sumu päässäni hälveni ja nyt aion nauttia siitä!
-Mallu
Olen itse huomannut, että kaikenlaiset to do -listat kasvattavat stressin huippuunsa. Masennukseni saa siitä tavallaan lisää polttoainetta: "Katso miten paljon sinulla on elämässäsi asioita, joita et ole kyennyt saamaan aikaan." Sen sijaan on pitänyt lähteä ihan Maslowin tarvehierarkian mukaisesti perustarpeista: Pitänyt huolta ravitsevan ruoan nauttimisesta, nestetasapainosta ja levollisesta unesta. Sitten tehnyt olonsa turvalliseksi eli karsinut elämästä epävarmuustekijöitä ja seuraavalla tasolla pitänyt enemmän yhteyttä ystäviin tai hankkinut niitä lisää. Seuraava steppi onkin sitten itsensä arvostamisen kohottaminen ja itsensä toteuttamisen vuoro. Mutta mitään noista ei pysty tekemään ellei perustarpeet ole hallinnassa.
VastaaPoistaOlet aivan oikeassa! Itse koen kuitenkin to do-listan auttavan minua, kunhan siinä ei ole mitään aikarajaa. Kun saan asiat paperille, saan ne päästäni pois ja stressaan vähemmän. Tiedän kuitenkin, että useimmat stressaantuvat enemmän pitkästä listasta, joten en suosittele sitä kenellekään. Perustarpeet ovat tietenkin ykkösenä, vaikka monet valittettavasti unohtavat ne suorittaessa kaikkea muuta.
Poista