Mitä en tehnyt vuonna 2017?

Eilen mietin, mitä kaikkea viime vuonna oikein tapahtui elämässäni, mutta mitä kaikkea jäi tekemättä?

Lääkishaku - Ensimmäistä kertaa lukion jälkeen en käynyt pääsykokeissa. Siitä lisää täällä.

Matkustaminen - Tästä kirjoitin jo vähän muutama päivä sitten (täällä), eli en käynyt viime vuonna yhtään missään Suomen rajojen ulkopuolella.

Kesäloma - En pitänyt lainkaan kesälomaa, koska ajattelin työpaikkaa hakiessani, että minulla olisi paljon paremmat mahdollisuudet saada paikka jos lupautuisin olaveni käytettävissä koko kesän. Usein keikkatyötä tehdessä en ole muistanut varata itselleni vapaata kalenteriin, mutta silloin on kuitenkin löytynyt tilaa useammalle vapaapäivälle kalenterista, koska työtilanne on huonompi kesällä.

Pelastuskoiratreenit - Työn takia en pystynyt sitoutumaan mihinkään treeniryhmään viime kaudelle. Olin ajatellut käyväni koiran kanssa jossain treeneissä välillä vierailemassa, mutta väsymyksen takia sekin jäi kokonaan pois.

Erilaiset harrastukset - Montaa asiaa ei tullut tehtyä viime vuonna vaikka olisin halunnut. Esimerkiksi luistelu, laskettelu, ratsastus, Flow-park tyylisessä kiipeilypuistossa käyminen ja pitkä pyöräretki. Kaipa väsymys vei voiton, mutta ei näitä asioita muutenkaan tule joka vuosi tehtyä. Ainiin, uintikin jäi jostain syystä kokonaan pois!

Muuta ei nyt tällä hetkellä tule mieleen, mutta varmasti jäi paljon muutakin tekemättä.

-Mallu

Mitä tapahtui vuonna 2017?

Mitä kaikkea elämässäni tapahtui vuonna 2017? Kun ensimmäisen kerran mietin sitä ennen joulua, niin ajattelin ettei yhtään mitään. Tyhmä vuosi joka ei ole vienyt minua eteenpäin. Lähdin pohtimaan mitä kaikkea oikeasti onkaan tapahtunut ja huomasin, että oikeastaan aika paljon.

Vuosi on ollut todella rankka, mutta olen taas kasvanut paljon sen takia. Tajusin pysähtyä, en ensin kunnolla, jätin vain lääkislukemiset tauolle ja jatkoin eteenpäin puskemista väsymyksestä huolimatta. Vasta syksyllä kun jouduin pitkälle sairauslomalle olkapään takia, heräsin huolehtiman itsestäni. Tai ehkä se oli keskenmeno joka sain minut tajuamaan, kuinka tärkeää itsestään huolehtiminen on. Koko vuoden olen ollut enemmän tai vähemmän väsynyt, mutta olen herännyt! Ymmärrän nyt paremmin minkä verran lepoa tarvitsen ja tajuan mitä olen tehnyt väärin aikaisemmin.

Vuosi alkoi muuttohommilla, tammikuun lopussa pääsimme uuteen ihanaan kotiin. Lähes koko vuoden on siis ollut helpompi hengittää kotona, koska tilaa on ollut niin paljon enemmän. Huhtikuussa tajusin jättää lääkislukemiset tauolle ja aloitin sen jälkeen melkein heti uudessa työpaikassa kokoaikaisena. Samassa rytäkässä aloitin myös treenaamisen fysioterapeutti personal trainerin kanssa saadakseni selkäni kuntoon.

Kesä meni nopeasti töitä tehdessä. Kesämuistoista löytyy kuvapostausta täältä ja elokuulta erikseen täältä. Syksy tuli ja alkoi turhautuminen rikkinäiseen olkapäähän, joka oli venähtänyt heinäkuun lopulla. Keskenmeno syyskuussa ei helpottanut oloa, mutta jostain löysin voimaa jaksaa eteenpäin. Löysin tieni life coach koulutukseen ja hetken olin yllättävän positiivisin mielin, mutta pimenevät illat alkoivat pikkuhiljaa lisäämään ahdistusta, stressiä ja kiireen tuntua. Life coach koulutus on kuitenkin juuri oikea paikka minulle ja olen saanut siitä jo todella paljon irti.

En saanut työpaikkaa jonka todella halusin, mutta sain joulukuun alussa lastenhoitajanpaikan tutusta perheestä, mikä tuntuu lottovoitolta vaikka oma jaksaminen mietityttääkin. Tämä viimeinen kuukausi on mennyt aivan liian nopeasti, liikaa kiirettä, stressiä ja väsymystä. Kuitenkin sisälläni palaa aivan uudenlainen valo. Tiedän, että olen menossa parempaan suuntaan, kiire, stressi ja väsymys eivät voita minua.

-Mallu

Joulukrapula

Joulu oli yllättävän rankka tänä vuonna. Muistan kyllä, että oltiin viime vuonnakin aivan poikki, mutta silloin harmiteltiin enemmän unirytmin siirtymistä. Nyt luulin joulupäivänä kärsiväni kauheasta krapulasta jouluaaton puolikkaasta muumimukillisesta 15%:sta glögiä, mutta kun olo jatkui tapanina, tajusin siihen liittyvän muutakin.

Turussa jouluaattona

Meillä oli jouluna niin paljon ohjelmaa, ettei olla keretty juuri lepäämään, vaikka onkin ollut kivaa ohjelmaa. Ollaan nukuttu liian vähän ja oltu joka päivä jossain. Eilen olo oli jo vähän parempi ja tänään vielä parempi, mutta silti väsymys painaa päälle. Olen viimeisten viikkojen aikana jopa toivonut sairastuvani, jotta saisin levätä, niin paljon toivon saavani olla edes yhden päivän rauhassa kotona. Kuitenkin kun flunssaista oloa on ollut, niin olen toivonut ettei se iskekään päälle, koska sehän veisi vielä enemmän voimia.

Melova joulupukki bongattu

Voi olla, että saan ainakin yhden vapaapäivän ensi viikolla, ainakin toivon niin. Nyt olen levännyt niin paljon kuin mahdollista, vaikka selkäni ei tykkääkään sohvalla istumisesta. Onneksi tänään on ohjelmaa vasta illalla, joten olen voinut jumittaa rauhassa. Ehkäpä energiatasot olisivat vähän paremmalla tolalla jo huomenna.

-Mallu

Matkustaminen

Kun aloin miettimään kulunutta vuotta  tajusin, etten käynyt kertaakaan ulkomailla. Tämä on todella poikkeuksellista, vaikka en mielestäni todellakaan matkustele paljon. Kun täytin 18 halusin kuitenkin nähdä maailmaa enemmän ja aloin säästämään matkoja varten. Ennen sitä olin käynyt säännöllisesti kisamatkoilla joukkueen kanssa useamman vuoden. 17 vuotiaana kuitenkin lopetin luistelun ja sen jälkeen on myös tullut matkusteltua jonkin verran. Tässä pientä taulukkoa:

2008 - Gran Canaria
2009 -Brasilia
2010 - New York
2011. - Rooma
2012 - Pietari
2013 - (Tallinna)
2014 - Praha
2015 - Ranskan alpit, Pärnu
2016 - Zug (Sveitsi), Jurmala (Latvia)

Kun aloin tekemään tuota listaa tajusin, että 2013 oli myös todella poikkeuksellinen vuosi. Silloin elämässäni tapahtui paljon isoja asioita, joten eipä tullut käytyä kuin Tallinnan päiväristeilyllä. Niitä on tullut muinakin vuosina, mutta en lähtenyt niitä tarkastamaan. Myös Tukholman risteilyillä on tullut käytyä. Risteilyjä en ole oikeastaan ikinä laskenut ulkomaanmatkoiksi, mutta nyt halusin laittaa tuon Tallinnan vuoden 2013 kohdalle, koska vuonna 2017 en ole astunut jalallanikaan tämän maan ulkopuolelle. Me ei olla edes käyty kylpylälomalla kotimaassa. Tämä johtuu osittain siitä, että olen ollut koko vuoden niin väsynyt etten ole jaksanut järjestää mitään ja osittain siitä, että olin töissä koko kesän. Siinä vaiheessa kun tulin raskaaksi, päätin myös etten halua lähteä ulkomaille, koska syömisistä tulisi niin iso stressi minulle (mitä saa syödä ja mitä ei).

Matkustaminen on ihanaa ja haluaisin tehdä sitä vielä enemmän, mutta se vie myös paljon voimia. Viime vuosina olen huomannut, että en jaksa lähteä suoraan töistä lomamatkalle ja palata suoraan töihin. Tarvitsen lepoa myös kotona, sellaista rauhallista olemista. Tällä hetkellä en halua lähteä minnekään matkalle, koska haluan edetä elämäntapamuutos projektissani, enkä halua tuhota niitä rutiineja jotka olen jo saavuttanut. Kun äitini syksyllä kysyi, lähtisinkö hänen kanssaan Thaimaahan, tunsin heti stressitasojen nousevan. Haluan saada elämäni järjestykseen ja matka tähän väliin sekoittaisi pakkaa liikaa. Toisaalta rakastan matkustamista ja odotan innolla sitä, että pakka olisi kasassa ja rahatilanne sellainen, että pääsisin lomalle. En kuitenkaan tiedä milloin se tapahtuu, eikä minulla ole kiire. Nyt nautin arjen ihanista pienistä asioista ja matkustelen sitten joskus myöhemmin.

-Mallu

Miten meni joulu?

Sinnehän ne joulun päivät jo katosivat! Me tosin vietetään tänään vielä joulua äitini kanssa joka juuri palasi etelän lämmöstä. Oli ihan kiva joulu vaikka tuntuu siltä, että nyt ehtii hengähtää ensimmäisen kerran. Kaksi edellistä aamua olen ollut niin poikki, että seuraavaan paikkaan lähteminen on tuntunut super rankalta. Jouluvalmistelut jäivät taas viime tinkaan ja viikkoja vaivannut stressi ja kiire vain yltyi. Tahaton kahden päivän blogitaukokin tuli kiireen takia.

Ennen joulua oli vaarini asunnon tyhjennys, mikä oli yllättävän rankkaa vaikka vaarini kuoli jo 1,5 vuotta sitten. 21 päivä kävin viimeisen kerran  vaarin asunnolla ja 22 päivä oli vielä miehen isoäidin hautajaiset ja sen jälkeen tulikin kiire jouluhommissa. Perjantaina käytiin vielä ostamassa viimeiset joululahjat. Aatonaattona käytiin heti aamusta ruokakaupassa ja äitini luona hakemassa vähän tarvikkeita, sitten alkoi kaaoksen siivoaminen ja jouluruokien laitto. Olin aivan rättipoikki, koska olin nukkunut monta yötä aivan surkeasti, joten tekeminen ei ollut kauhean tehokasta. Aattoaamuna pitikin herätä kuudelta hommiin, että ehtisin siivota ennen Turkuun lähtöä.

Mies jäi kotiin jatkamaan siivoamista ja kun tulin takaisin, kerkesin vielä puolisen tuntia tunkea viimeisiä tavaroita kaappiin piiloon ennen kuin vieraat saapuivat. Jouluaatto meni ihan hyvin, mutta olin osittain pettynyt. Olin todella pettynyt itseeni siihen, että olin pettynyt vaikka kuinka koitin olla avoimin mielin. Jo ennen aattoa olin pettynyt siihen, että miehen vanhemmat ottivat ohjat käsiinsä ja kertoivat meille mitä tuovat. Olin odottanut sitä, että ensimmäistä kertaa järjestäisin itse joulun ja hoitaisin kinkun pöytään. Ajattelin kuitenkin sen olevan parempi nyt näin, oman stressin takia. Lopulta kalapöydässä ei kuitenkaan ollut oikein mitään minun makuuni, paitsi valkosipulisilli jonka olin itse ostanut ja lämpimistä ruuista puuttui osa. Seuraavan kerran kun järjestän joulua meillä, niin aion todellakin ottaa ohjat käsiini ja sanoa suorat sanat jos joku yrittää ne minulta viedä, koska nyt kommunikaatio ei pelannut. Selvisin kuitenkin lopulta hyvin jouluaatosta, vaikka kalapöydässä meinasi tulla itku väsymyksen ja harmituksen takia. Ja seurassahan ei ollut mitään vikaa. :D

Joulupäivänä vietin joulua isäni luona ja se oli kyllä ehdottomasti lempparini joulun päivistä. Kalat olivat sanoinkuvaamattoman hyviä! Ehkä ihan hyvä, että edellisen päivän kalapöytä oli tuottanut niin suuren pettymyksen, koska makuelämys ei ehkä muuten olisi ollut niin mahtavan herkullinen. Tapaninpäivänä käytiin perinteisesti isäni sukulaisten kanssa ulkoilemassa ja tätini luona syömässä. Koirat pääsivät vuorotellen mukaan joulunviettoon. Demi kävi kanssani Turussa, Panda pääsi isäni luo ja Mango pääsi tapanina mukaan.

Kohta lähdetään tosiaan vielä äidille viettämään yhtä ylimääräistä joulupäivää ja sitten on meidän joulu kokonaan ohi.

-Mallu

Luukku 24

Hyvinvointijoulukalenterin kahdeskymmenesneljäs luukku!

Neljäs adventtikynttilä on rakkauden kynttilä. Avaa tänään sydämesi, itsellesi ja muille. Tunne rakkaus.

Miten tahansa vietätkin jouluaattoa, muista tänään rakkaus!

-Mallu

Minun jouluaattoni 2017

Olin aikaisemmin melko ahdistunut tästä joulusta, meillä on nimittäin selkeät jouluperinteet ja nyt vietän ensimmäisen kerran jouluaaton miehen perheen kanssa. Normaali jouluaaton kaava on ollut joulupuuro - joulurauhanjulistuksen katsominen - joulusauna - joulupöydän valmistelua - ehkä pieni kävely - joulupöytään loppuillaksi (jälkiruuan kohdalla siirrytään avaamaan paketteja, koska mahat on niin täynnä ettei jälkkäri mahdu). Puuro ja joulrauhanjulistus saatta usein olla toisinpäinkin, mutta muuten olen tottunut siihen, että jouluaatto näyttää aina tuolta. Jopa se jouluaatto jonka olin töissä noudatti samaa kaavaa. Sain töissä joulupuurot ja sitten katseltiin mummojen kanssa joulurauhanjulistus ennen lounasta. Iltapäivällä siskoni ja veljeni hakivat minut töistä ja päivä jatkui normaalin "jouluaatto-kaavan" mukaan, en tosin muista ehdinkö käymään saunassa.

Koska vanhempani erosivat vasta minun muutettua kotoa, on heillä molemmilla samat perinteet, eli jouluaattoa on vietetty samalla tavalla oli se sitten isäni, äitini tai siskoni luona. Tiedän, ettei mieheni perheellä ole lainkaan perinteitä ja jouluksi onkin usein karattu ulkomaille, joten jännitin, miten he sopivat minun "jouluaatto-kaavani" kanssa yhteen. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat kun veljeni kutsui meidät Turkuun joulupuurolle ja katsomaan joulurauhanjulistusta livenä. Lähden siis aattoaamuna siskoni (+kihlattu&anoppi) ja isäni kanssa Turkuun veljeni luo, kun mies perheineen saa laittaa joulun valmiiksi. Me ajellaan sitten takaisin Helsinkiin ja minä vaihdan siinä vaiheessa seuruetta.

Joulusauna taitaa siirtyä joulupäivälle, mutta se ei haittaa! Saan sittenkin viettää osan jouluaatosta perheeni kanssa ja se on tärkeintä. Äitini tosin nauttii joulusta etelän lämmössä, mutta on ihana tietää, että hän saa nauttia lomasta.

Ihanaa joulua!

-Mallu